Joulutunnelmissa

Joulutunnelmissa täällä Kartanolla ollaan. Me saatiin vuohien kanssa eilen vähän ylimääräisiä herkkuja; leipäpaloja ja porkkanoita ja vuohet sai sitten vielä illalla männyn oksia, minä en niistä oksista piitannut. Ruokaa olisin syönyt enemmänkin, mutta Emäntä sanoi että ei liikaa herkkuja kerralla, ettei mene masuni sekaisin. No oikeassa se kai oli, mutta silti mä tykkäsin niistä herkuista enemmän kuin tästä varsinaisesta joululahjasta jonka Emäntä mulle oli hankkinut.
Siis uudet suitset!

Ilmeeni varmaan kertookin mitä noista tykkään. On mulle kokeiltu ennenkin suitsia, mutta ne oli aika isot ja sain ne tipautettua pois päästäni kun vähän hinkkasin korvantaustaa karsinan seinään. Nämä uudet on ihan pikkasen pienemmät, mutta Emäntä otti näistäkin turparemmit pois kun ne oli isot. Edellisissä suitsissa nousi otsahihna niin ylös, ettei mun korvat mahtuneet enää nätisti siitä aukosta. Näissä mahtuu, siinä nää on siis paremmat.
Ja otsahihnassa on tuollasia "timantteja".

Mutta oikeesti, en mä tykkää näistä suitsista yhtään. Emäntä varmaan ajatteli, että nämä on hienot. Mutta tykkäisköhän se, jos saisi joululahjaksi vaikka lapion jonka varressa on timatteja? Ei varmaan, vaikka se olis miten hieno, niin se tarkoittaisi kuitenkin että sillä pitäis tehdä töitä. Vaikka mä olen varsa vasta, niin tiedän kyllä että noi suitset tarkoittaa sitä, että mun lapsuus on pian ohi ja mun pitää ruveta tekemään töitä. Ja noilla inhottavilla kuolamilla aletaan määrätä minne saan kulkea ja koska. Mä haluaisin ihan itte päättää minne menen. (no tietty menen aina sinne missä on ruokaa, heh hee!)

Ai niin, mutta joulusta mun piti jutella muutenkin. Mä nimittäin tiedän miksi joulua juhlitaan, se on siksi kun Jeesus syntyi. Ja tiedän senkin, että Jeesus syntyi tallissa ja laitettiin seimeen nukkumaan. Munkin tallissa on seimi, siis kai se sellainen heinäteline on. Se on tuossa mun ja vuohien karsinan välissä, mutta se on niin päin että vuohet vaan saa siitä heinää syödä. Mun heinät laitetaan mun karsinan lattialle. Mutta olis se aika erikoista ajatella että siihen heinätelineeseen joku ihmislapsi laitettaisiin! Oon miettiny sitäkin, että mitähän eläimiä siellä tallissa mahtoi silloin olla. Ei varmaan ainaskaan lampaita tai vuohia, kun ne kerta oli siellä kedolla paimenien kanssa. Mutta ehkä siellä oli aaseja, tai lehmiä. Silloin oli kai paljon aaseja ja niiden selässä kannettiin kaikkea tavaraa. Ja ratsastihan Jeesus sitten aasilla pääsiäisen aikoihin.
Joskus kun Emäntä halailee mua, se juttelee samalla Jeesukselle. Se kiittää siitä kun on saanut mut omaksi ponikseen ja pyytää että Jeesus suojelis ja varjelis mua. Ettei mulle sattuis mitään tapaturmia enkä sairastuisi. Sitä mäkin toivon.

Olipas meillä lenkki!

Tänään käytiin Emännän kanssa kuutamolenkillä. Emäntä oli valoisan ajan päivästä poissa kotoa ja siksi me ehdittiin lenkille vasta pimeän tultua. Emäntä otti mukaan otsalampun, mutta alkumatkalla me ei sitä käytettykään kun kuu valaisi niin että me nähtiin mennä, eikä vastaan tullut ketään.
Mutta paluumatkalla tapahtui jotain aika kamalaa. Sieltä pimeydestä meitä tuli vastaan kolme mopoa! Ja mähän kerroin aikaisemmin, että vaikka en paljon mitään pelkää, niin niitä mopoja pelkään kuiteskin. No luulin että selvisin vain pienellä säikähdyksellä, kun ne sivuutti meidät. Mutta sitten siellä meidän takana ne mopot pysähtyikin ja niillä ajavat ihmiset alkoivat huudella toisilleen. Sitä mä jo pelkäsin, ja sitten ne mopot kääntyi takas ja meni taas meidän ohi! Se oli ihan kamalaa! Mä yritin lähteä äkkiä pakoon, mutta Emäntä piti mua niin etten päässy. Sitten kävi niin että kun mulla oli niin kova hätä niin mun peräpää vähän nousi ilmaan ja takajalka osui Emännän jalkaan. Siitä mä sain vähän torujakin. Mutta aina vaan mulla oli kiire kotiin, turvaan. Emäntä vaan pidätteli mua. Sitten se onneksi älys vihdoin viimein, että voitais mennä lujempaa. Mutta kun se alkoi juoksemaan niin mun peräpää heitti taas ilmaan ja sitten emäntä pysähtyikin kokonaan. Se sanoi mulle, että mun pitää nyt rauhottua. Mites siinä rauhotut, kun on kamala kiire kotiin turvaan niitä hirmuisia mopoja, mitä jos ne tulee taas uudestaan?! Mutta Emäntä vaan piteli eikä päästäny mua menemään lujempaa. Aika reippaasti se onneksi sentäs käveli. Ei muuten olla koskaan ennen tultu tuota matkaa noin reippaasti kotiin saakka.
Sitten kun tultiin kotiin niin Emäntä veikin mut takas tarhaan vaikka luulin että pääsen jo talliin kun kerta oli ilta. Mutta vielä mitä, siellä tarhassa Emäntä ottikin mua vähän riimusta kiinni ja juoksutti, tottahan mä lähdin vähän ottamaan spurttia ja heitin taas vähän takapäätänikin. Mutta se ei varmaan enää haitannu Emäntää yhtään, kun mä olin ihan irrallani ja kaukana Emännästä. Emäntä vähän usutteli mua ja mä juoksin pari kertaa mun tarhan ympäri. Sitten Emäntä jätti mut hetkeksi yksin, se kävi laittamassa mulle heinät ja porkkanat karsinaan valmiiksi, ja sitten mä pääsin sinne iltaruualle.
Eikös vaan ollutkin aika hurja lenkki?

No mutta, joulu on ihan parin päivän päästä jo, enkä tiedä ehtiikö Emäntä kirjoittamaan mun juttuja enää ennen sitä. Siksi mä laitankin tämän mun ihan oman joulutoivotuksen nyt tähän.

Kesää kaivatessa

Emäntä on ollu niin kiireinen että se ei oo ehtinyt mun juttujani kirjoittelemaan. Mutta nyt Isäntä sitten kirjoitti tämän.

Nyt on taas talvi. Tää on mun toinen talveni. Mulle kasvaa talvella aivan hirmuisen hieno talvikarva. Katso vaikka.

Mutta talvessa on mälsää se kun laidun on jäässä. Mä tykkäisin syödä vihreää ruohoa koko ajan mutta nyt sitä ei kasva missään. Emäntä kyllä kantaa mulle kuivaheinää monta kertaa päivässä, mutta silti tulee välillä nälkä.
Kuivaheinääkään mä en saa syödä yksin, kun vuohetkin haluaa sitä saada. Emäntä laittaa pihalle monta kasaa heinää ettei tule riitaa. Enkä mä oikein tykkääkään jos vuohet tulee maistelemaan mun heiniä. Mutta Essin mä kyllä annan syödä omalta kasaltani. Mun käy vähän sääliksi sitä reppanaa, kun sen kaverit ei antais sen syödä ollenkaan, ne vaan ajaa sen pois. Niinpä se sitten tulee syömään mun kanssa samalta kasalta, kun ne toiset ei uskalla tulla multa rosvoamaan. Jos ne tulee niin mä tönin ne pois.

Mulle tuli tässä yhtenä pakkaspäivänä mieleen kesä. Se oli viime kesä kun mä muutin tänne. Mä luulin tulleeni paratiisiin. Laitumella oli heinää ainakin mun mahaan asti. Sitä oli niin paljon etten mä ehtinyt syödä sitä niin nopeaan kun sitä kasvoi tilalle. Mutta sitten isäntä ajoi koko laitumen ruohonleikkurilla. Mä muka lihoin liikaa. No olinhan mä vähän pyöreä. Välillä käytiin kävelyllä. Joka paikassa kasvoi aivan ihania kasveja. Niitä mä poimin suuhuni aina kun vain sain tilaisuuden.
Mun tuli niin ikävä kesää että mä keksin siitä runonkin. Mä hirnuin sen Isännälle, mutta ei se tainnut ymmärtää. Tällainen se on:

On sitä menty
tuulen kainalossa,
menty kiitolaukkaa auringon säteiden välissä.
On sitä menty
ravaten ruohikossa,
tanssien luonnon keskellä, sen kauniissa sylissä.
On sitä menty
ja oltu paikoillaan
kuunneltu kuinka kesä kutsuu taas kokoon lapsiaan.

Linnut laulaa oksillaan...
Lehdet kasvaa pihlajaan...
Taas koko luonto nousee kuolleista uudestaan.

Taivas on tiellä
läpi äärettömiin
kaartuvan taivaan kannen sinisyyden taakse katsellessa.
Taivas on siellä
missä nousuvesiin
äärellä rantaviivan tuon ruohomeren voin astella.

Heinä kasvaa aina vaan,
sitä lisää syödä saan
niin että alkaa vatsanahkaakin ahdistaan.

On valo levitetty kaiken ylle
ja tuoksut huumaavat päätä.
Me ehkä mennään kohta kävelylle,
kun on niin kaunista säätä.

Linnut laulaa oksillaan...
Lehdet kasvaa pihlajaan...
Aivan liikaa syödä saan...
Taas koko luonto nousee kuolleista uudestaan.

Lenkillä

Tänään me oltiin emännän kanssa lenkillä. Se olikin pitkä lenkki, ei matkallisesti huippu, mutta aikaa meni melkein 2 tuntia. Osan ajasta vei kyllä se kun me vaan seisoskeltiin paikallaan. Ekaksi Emäntä pysähtyi juttelemaan jonkin papan kanssa ja sitten toisella kertaa me pysähdyttiin kattelemaan heppoja.

Se heppapaikka on aika usein meidän lenkin kääntöpaikka. Emäntä vie mut sinne kattomaan lajitovereita, kun mä täällä kotona vaan vuohien kanssa asun. Emännän mielestä mä voisin jutella niille hepoille, mutta en mä yleensä juttele. En jutellu nytkään. Joskus kyllä jos ne hirnahtaa mulle, niin vastaan niille. Mutta kun ne on ihan vieraita heppoja, niin mitäs mä niille juttelemaan.
Tällä kertaa siellä tienvieritarhassa oli suomenhevonen ja varmaan russ-poni. Me niitä vähän aikaa katteltiin aidan takaa, mutta ei Emäntä koskaan mua päästä niitä haistelemaan lähempää.

Siellä oli muitakin heppoja kauemmissa tarhoissa, mutta niitä me ei menty lähempää kattomaan. Me ei kovin usein siellä käydä ja kun käydään niin siellä on aina eri heppoja. Siksi mä sanoinkin, että ne on vieraita mulle. Emäntä sanoi, että ne on myyntiheppoja, siksi ne samat hepat ei kai sitten asu siellä pidempää aikaa. Tai kai siellä jotkut hepat asuu, mutta en mä vielä tiedä ketkä niistä kun niitä on tosiaan aika monta.

Mua ei olis kauheesti tänään huvittanu lenkkeilläkään, mutta Emäntä sanoi että nyt mennään kun on tiekin sula ja Emännällä vapaapäivä eikä olla hetkeen kunnon pitkällä lenkillä käyty. Emäntä veti mua aika lailla perässään, kun mä vaan olisin halunnu mennä hitaammin. Mutta kyllä mä sitten siellä heppapaikan lähellä alamäessä innostuin niin, että laukkasinkin pätkän. Ja Emäntä se väsyi ennen mua! Siitä on tosi pitkä aika kun oon lenkillä laukannut... Ei vaan oo tehny mieli. Ja liukkaalla kelillä en ees ajattele laukkaamista.

Emäntä sanoo, että mun pitää tottua kaikkeen mitä tuolla tiellä voi tulla vastaan. En mä oikeastaan mitään pelkääkään. Kerran säikähdin vähän traktoria, mutta nyt mä oon jo ihan tottunut niihin. Mutta mopoja ja mönkijöitä mä näen tosi harvoin ja viimeksi kun näin, pikkasen ne säikäytti. Me kävellään muuten ihan tiellä, mutta sitten kun tulee joku auto tai muu, niin me mennään tien sivuun. Tänään yks auto rääkätti kun ne kai luuli ettei me huomata. Mutta en mä välittänyt siitäkään. Ja sitten sitä autoa ajanut setä aukaisi ikkunan ja kysyi Emännältä että pelkäänkö mä autoja. No enhän mä pelkää, eikö se setä nyt sitä huomannu kun kerta oli jo mun vierelläni.

Musta on aika mielenkiintoista tuolla lenkillä haistella, mistä toiset hepat on menny. Emäntä huomaa vaan kavionjälkiä, mutta ei se tiedä mitä kaikkea mä niistä haistan. Ja joskus on kakkakasojakin, ne haisee vielä enemmän kuin jäljet. Ne on sellaisia raviheppoja mitkä siellä on menny kärryjen kanssa, mutta kertaakaan mä en oo niitä sattunut näkemään. Emäntä sanoi, että ne varmaan treenaa sellaisiin aikoihin kun Emäntä on töissä ja siksi me nähdään niistä vaan jäljet.

Isäntä kuvasi jokin aika sitten meidän lenkiltä videotakin, siinä me Emännän kanssa klopsutellaan menemään.

Temppuilua

Nyt onkin jo joulukuu ja Emäntä laittoi talliinkin jouluvalot. Vaikka en mä niitä paljoa ehdi nähdä, kun oon ulkona päivät ja illalla kun meen nukkumaan, emäntä sammuttaa sen valon iltaruuan jälkeen.

Näin arkipäivisin on niin pimeetä, että Emäntä ei mun kanssa lenkkeile iltaisin. Mutta se keksi meille tekemistä tuossa pihassa, siinä se mua pyörittelee pihavalojen alueella. Ihme pyörittelyä onkin. Eilen ja tänään mun on pitäny taas harjoitella renkaaseen astumista. Emäntä sanoo aina "astu" enkä mä ymmärrä mitä se tarkoittaa. Samalla se nostaa mun etujalat sellaisen autonrenkaan sisään. Sitten kun mun jalat on siellä sisällä, se kehuu mua kauheesti ja tänään sain jopa pari porkkananpalaakin. Mä en oikeen tajua mikä siinä seisomisessa on niin hienoa... Mutta jos kerta Emäntä tykkää siitä, niin kyllä mä voin siinä seisoakin. Hetken seisomisen jälkeen mä saan tulla siitä aina pois ja sitten me tehdään pieni kävelykerros ja sitten taas takas siihen renkaalle. Niillä kävelylenkeillä me välillä vähän juostaakin, jos mä oon sillä tuulella. Eilen ja tänään olin, eilen spurtattiin tielläkin pieni pätkä mutta Emäntä sanoi, että eipäs mennä kauemmaksi kun ei tullu kunnon heijastimia mukaan.
Täs on yks kuva joka otettiin pari viikkoa sitten kun me kokeiltiin tota renkaaseen astumista ihan ekaa kertaa. Siinä näkyy toi mun koirakaverikin, mutta kerron siitä joskus myöhemmin lisää.

Pedikyyripäivä

Tänään Emäntä raspasi mun kaviot. Mulle tehdään se homma aika usein, joten mä olen ihan tottunut siihen. Ekoilla kerroilla mua vähän hermostutti kun oli useampi ihminen mun ympärillä höösäämässä, mutta sitten kun Emäntä on vaan sitonu mut riimunnarulla kiinni ja tehnyt sen yksistään, mä olen ollut ihan rauhassa.
Kerran mulla kävi oikein kengittäjäsetäkin lyhentämässä mun kaviot. Se sanoi että se ei oo edes nähnyt niin pieniä kenkiä mitkä sopis mulle. En mä kyllä kenkiä tarvikaan, kun oon varsa vasta. Ja Emäntä sanoo että ei mulle kenkiä laitetakaan jos ei sille kengitykselle tuu jotain erityistä syytä.


Tänään oli vähän hassua, kun Emäntä ja Isäntä valokuvas mua. Ensiksi emäntä harjaili mua ja laittoi mun kaulaan ihmeellisen systeemin jossa oli kulkusia. Sitten mut vietiin ulos ja mun olis pitäny seisoa nätisti, mutta enhän mä malttanu kun siinä paikassa näkyi vähän heinää lumen alta, mun oli ihan pakko saada syödä sitä. Mutta sitten Emäntä alkoikin antaa mulle leivänpaloja. Se oli aika kivaa! Paitsi Emäntä ei tainnu tykätä kun mä olin sitten heti sen kamerassa aina kiinni kun halusin sitä leipää lisää heti, kun sitä kerran oli sillä kuiteskin. Ja nyt Emäntä sanoi, että ei niistä kuvista onnistunu oikein mikään, että pitää ottaa joskus myöhemmin uusiksi se homma. Ihan kiva, sehän tarkoittaa sitä että mä saan sitte taas lisää herkkuja!

Helmikuun tyttö

Musta on tullut nyt sitten kalenterityttökin! Tai ei se kalenteri oo mikään tyttökalenteri, vaan sellainen missä on isoja heppoja vaan. Mutta vaikka mä en oo iso, niin mä pääsin kanssa mukaan, kun mun kanssa siinä samassa kuvassa on se iso heppa josta viimeksi kerroinkin. Sen ison hepan nimi on Bionssi ja se on rodultaan shire. Ne muutkin hepat siinä kalenterissa on shirejä, paitsi elokuun heppa on clydesdale, sellainen iso tupsujalka sekin on.


Emäntä vei mut tänään pienelle kävelylle. Onneksi se oli vaan lyhyt lenkki. Mua jänskättää niin hirveesti toi käveleminen tiellä nyt, kun siellä on niin liukasta. En halunnu edes ravata yhtään, ja niin me mentiin sitten ihan tosi hitaasti kävellen. Silti mun jalat vähän lipsui kun tultiin alamäkeä.
Muuten tää talvi on musta ihan ok, ei mua haittaa vaikka sataa lunta, ja mullahan on nyt hyvä turkki lämmittämässä niin en palele pakkasellakaan. Mutta ne mun vuohikaverit on vähän hassuja, ne ei tykkää kovin paljoa olla pihalla. Mutta ei se haittaa, kun mä käyn niitä aina sitten morjestamassa sellaisesta luukusta mistä ne kulkee sinne karsinaansa. Yhtenä aamuna mä säikytin Emännänkin, kun se oli vieny mut jo pihalle ja sitten se meni avaamaan sitä luukkua vuohille ja mä työnsinkin pääni siitä heti sisälle. Hih!

Ai niin, tiesittekös että te ketkä tätä luette, voitte lähettää mulle terveisiä tuosta kommentti-linkistä. Se on tossa joka tekstin alla, siinä lukee 0 kommenttia jos ei kukaan oo vielä yhtään terveisiä sinne laittanu.