lauantai 22. joulukuuta 2007

Olipas meillä lenkki!

Tänään käytiin Emännän kanssa kuutamolenkillä. Emäntä oli valoisan ajan päivästä poissa kotoa ja siksi me ehdittiin lenkille vasta pimeän tultua. Emäntä otti mukaan otsalampun, mutta alkumatkalla me ei sitä käytettykään kun kuu valaisi niin että me nähtiin mennä, eikä vastaan tullut ketään.
Mutta paluumatkalla tapahtui jotain aika kamalaa. Sieltä pimeydestä meitä tuli vastaan kolme mopoa! Ja mähän kerroin aikaisemmin, että vaikka en paljon mitään pelkää, niin niitä mopoja pelkään kuiteskin. No luulin että selvisin vain pienellä säikähdyksellä, kun ne sivuutti meidät. Mutta sitten siellä meidän takana ne mopot pysähtyikin ja niillä ajavat ihmiset alkoivat huudella toisilleen. Sitä mä jo pelkäsin, ja sitten ne mopot kääntyi takas ja meni taas meidän ohi! Se oli ihan kamalaa! Mä yritin lähteä äkkiä pakoon, mutta Emäntä piti mua niin etten päässy. Sitten kävi niin että kun mulla oli niin kova hätä niin mun peräpää vähän nousi ilmaan ja takajalka osui Emännän jalkaan. Siitä mä sain vähän torujakin. Mutta aina vaan mulla oli kiire kotiin, turvaan. Emäntä vaan pidätteli mua. Sitten se onneksi älys vihdoin viimein, että voitais mennä lujempaa. Mutta kun se alkoi juoksemaan niin mun peräpää heitti taas ilmaan ja sitten emäntä pysähtyikin kokonaan. Se sanoi mulle, että mun pitää nyt rauhottua. Mites siinä rauhotut, kun on kamala kiire kotiin turvaan niitä hirmuisia mopoja, mitä jos ne tulee taas uudestaan?! Mutta Emäntä vaan piteli eikä päästäny mua menemään lujempaa. Aika reippaasti se onneksi sentäs käveli. Ei muuten olla koskaan ennen tultu tuota matkaa noin reippaasti kotiin saakka.
Sitten kun tultiin kotiin niin Emäntä veikin mut takas tarhaan vaikka luulin että pääsen jo talliin kun kerta oli ilta. Mutta vielä mitä, siellä tarhassa Emäntä ottikin mua vähän riimusta kiinni ja juoksutti, tottahan mä lähdin vähän ottamaan spurttia ja heitin taas vähän takapäätänikin. Mutta se ei varmaan enää haitannu Emäntää yhtään, kun mä olin ihan irrallani ja kaukana Emännästä. Emäntä vähän usutteli mua ja mä juoksin pari kertaa mun tarhan ympäri. Sitten Emäntä jätti mut hetkeksi yksin, se kävi laittamassa mulle heinät ja porkkanat karsinaan valmiiksi, ja sitten mä pääsin sinne iltaruualle.
Eikös vaan ollutkin aika hurja lenkki?

No mutta, joulu on ihan parin päivän päästä jo, enkä tiedä ehtiikö Emäntä kirjoittamaan mun juttuja enää ennen sitä. Siksi mä laitankin tämän mun ihan oman joulutoivotuksen nyt tähän.

2 kommenttia:

Hannaliini kirjoitti...

Porkkananmakuista ja havuntuoksuista joulua sinulle ja emännällesi (tosin jälkimmäinen toivottavasti pääsee nauttimaan muistakin jouluruuista...)!

Anonyymi kirjoitti...

Moi, Reetta! Koskapa mun kavionäppis ei ole vieläkään tullut tallille, niin toi mun emäntä kirjoittaa mun sanelun mukaan... Kuule, Reetta, ne mopot on ihan jees, ne ei pure eikä ne potki. Ainut vika niissä on, että niissä on paha ääni. Mut mä kerron ihan kamalan tosijutun, että meidän tallin lähellä on susi ja mua pelotti ihan hirveesti yks päivä eikä toi emäntä haistanut mitään. Se susi mokoma on vienyt yhden pienen koirankin saaliikseen ja siinä naapurien isäntämiehet pörrää aika kiivaana, että susihukka saisi muuttaa muualle. Meidän ponilauma on samaa mieltä, on tuota lääniä juoksennella muualla, ei tarvii täällä pihoissa olla. Jokos sinä olet saanut ittelles jonkinlaiset kärrit? Mun emäntä puhuu jostain reestä tai kärreistä, kaipa se minullekin selviää kun aika kuluu. On muuten ollut hyvä mennä ilman kenkiä, jalat pysyy kokonaan lämpimänä javälillä noi ihmiset kauheen touhussaan putsaa niitä ja höpisevät outoja. Koetetaan pärjätä noitten kanssa, eiköhän ne siitä opi! Pusuja, terveisin Máni