maanantai 21. toukokuuta 2018

Kevätretki

Tanya:
Onpas ollut komeaa kevättä. Kyllä me on nautittu kun on lämmintä ja aurinkoista ja tarhakin kuivui sitten nopeasti. Vuohien luukkukin on jo yötäpäivää auki ja tulevat varhain aamulla jo ulkoilemaan. Siitä on jo pitkä aika kun me oltiin viimeksi yötä tallissa.

Meidän kevät on sujunut niin sukkelaan, eikä ole oikein mitään erikoista tehty. Mutta nyt on sitten kerrottavaa, kun käytiin kevätretkellä Emännän kanssa. Matkustettiin trailerilla, mutta matka ei kestänyt kauaa ja tultiinkin sille tutulle tallille. Viimeksi ollaan viime kesänä käyty siellä ajovalmennuksessa. Ja kärryjen vetoa oli nytkin ohjelmassa.
 
Vähän aikaa ensiksi kuikuiltiin siinä pihassa ja naposteltiin tuoretta ruohoa. Sitten minut vietiin karsinaan ja  Milla lähti ensiksi ajohommiin. Minä siellä rauhassa odottelin ja mikäpäs oli odotellessakaan kun oli heiniä syötäväksi.

Sitten kun Milla palasi, tuli minun vuoroni mennä valjastettavaksi. Siellä tallilla olikin tällä kertaa kaksi muutakin pikkuista ponia, ei ole ennen ollut. Ruunapoikia olivat molemmat, toinen valkoinen ja toinen tumma. Sen tumma valjastettiin yhtä aikaa minun kanssani ja mentiin yhdessä kentälle kärryttelemään.
Siinä me sitten pyörittiin ja hyörittiin ympäriinsä. Menin aluksi käyntiä ja sitten ravia ja lopuksi vielä käyntiä. Kentän toiseen päähän ei menty, koska siellä oli kuulemma käärme, hui!
Siellä kentällä oli myös esteitä, sekä sellaisia hypättäviä joista me ei tietenkään menty, mutta sitten oli myös sellaisia ajoesteitä eli vaan keiloja joiden välistä mentiin. Muistin kyllä ne jutut, käytiinhän me joskus harjoittelemassa sitä tarkkuusajoa.
Ajon lopuksi käytiin vielä vähän poseeraamassa tämän kaverin kanssa.
Kuva: Pipsa Laine
Sitten oltiin jonkin aikaa karsinassa lepäilemässä. Se olikin tarpeen, koska minun tuli ihan väsy siitä kärryjen vetämisestä. Mutta sitten kun piristyin taas, Emäntä otti minut käytävälle ja voi että mitä tapahtui!
Kuva: Kaisu Västinsalo
Sellaisella surisevalla koneella veteli minun kylkiäni ja niin minulta lähti kaikki karvat! Tai no ei ihan kaikki, mutta suurin osa kuitenkin. Tulipas kevyt ja viileä olo!
Sen jälkeen minut vielä pikaisesti pestiinkin ja sitten lähdettiinkin kotimatkalle. Koko päivä siellä reissussa kyllä meni ja kotiin oli taas mukava tulla. Varsinkin kun saatiin pienet iltapalat siinä tuoretta ruohoa taas maistella ennen tarhaan paluuta.

Milla:
Olipas tosiaankin mukava retkipäivä meillä! Oli hauskaa päästä vähän pois kotiympyröistä ja tavata uusia ponejakin. Tosin sitä tummaa poitsua minä en nähnyt kuin vilaukselta, mutta sen valkoisen kanssa kävin kärrylenkillä.
Tehtiinkin oikein metsälenkki minulle uusissa maisemissa. Metsässä mentiin vain käyntiä, mutta se ei ollut mikään helppo juttu koska maasto oli välillä möykkyistä ja kivistäkin, niin että minun piti ihan kunnolla kiskoa että sain kärryn niiden yli.
Mutta loppumatkasta oli tasaisempaa ja sitten otin pari pientä ravipätkääkin.
Ja pihaan tultuamme käytiin sitten vielä ihanalla nurmikolla poseeraamassa. Minä olisin kyllä voinut jäädä tuohon pidemmäksikin aikaa herkuttelemaan!
Kuva: Pipsa Laine
Minut laitettiin kuitenkin karsinaan ja maltoin oikein hyvin odotella siellä kun tiesin että Tanyakin käy kärrylenkillä. Ja olihan siellä välipalaheinät jo minulle, olihan se jo päiväheinien aikakin.

Mutta sitten! Ettepä usko mitä minulle tehtiin! Leikattiin jollain ihme koneella karvat pois! Hui! En oikein tykännyt siitä, varsinkaan kun se kone lähestyi päätäni. Pomppasin pystyyn ja niin saivat poskikarvani jäädä rauhaan. Ja jalat saivat jäädä myös karvaisiksi. Mutta selästäni Emäntä sanoo nyt, että se on ihan kuin mustaa samettia!
Päivän paras osuus oli toki kotiinpaluu, arvatkaas miksi!?! :D

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Tuliaisia

Tanya:
Tässä jo tovi sitten Emäntä oli taas käynyt Hevosmessuilla ja tuonut meille sieltä tuliaisia. Mutta ei ihan heti niitä päästy sovittelemaan, mutta tässä ne nyt on! Kuvattiin samalla vähän muitakin ostoksia.
Tässä ne messutuliaiset ensiksi. Talliin tuli pari sankoa, yksi harja, karvankiilloketta ja sitten meille tuollaiset fuksianpunaiset naruriimut joissa on mukana ohjat. Nuo riimut oli vähän pientä kokoa ja Millalle sopikin paremmin kuin minulle, saa Milla esitellä sen.
Nämä Emäntä oli ostanut jo aiemmin, mutta sovitettiin samalla sitten näitäkin riimuja.

Minulla ainakin oli ihan sopiva.

Ja niin taisi olla Millallakin.

Ja sitten nämä naruriimut, Emäntä on nämä itse solminut ja nämähän oli meillä jo päässä niissä talvikuvauksissa, mutta tässä nyt näkyy vielä paremmin.
Nämä naruriimuthan on sellaisia että niitä ei koskaan jätetä meidän päähän kun jäädään yksin, vaan niissä vain talutetaan meitä. Minulla oli kyllä aiemminkin naruriimu mutta se on tainnut jäädä pieneksi, muistan että ainakin uintireissulla joskus kauan sitten käytin sitä.


Milla:
No tässä tämä messutuliaisriimu. Ihan on minulle sopiva. Tämä on vähän hassu kun on ohjat mukana, mutta tämä on tarkoitettu sellaiseen jos minulla ratsastaa joku pikkuinen lapsi ja sitten Emäntä taluttaa. Se lapsi voi pitää tuosta ohjasta kiinni ja sen talutusnarun voi laittaa sitten turpani alla olevaan lenkkiin. Tykkään että oikein hyvän värinen on tämä!
Ja tässä tämä Emännän tekemä naruriimukin, tämä on vähän vaaleamman punainen kuin tuo messuilta ostettu, mutta ihan kaunis tämäkin.
Meillä on tässä viime viikkoina ollut vähän vuosihuoltoakin. Ensiksi meillä kävi lääkäri kotona, joka pisti meille influessa- ja tetanusrokotteen. Kävi niin ikävästi että meillä nousi siitä molemmilla kuume. Tanyalla meni ohi päivässä mutta minulla kesti kaksi päivää. Oltiin loimitettuna ja yöt karsinassa. Muutenkin on nyt oltu paljon öitä tallissa kun tarha on sulanut ja on niin märkää.

Sitten käytiin myös klinikalla. Se oli minulle ihan uusi paikka, kun se meidän aiemmin käymä klinikka on kuulemma lopettanut. Mutta Tanya muisti täälläkin aiemmin käyneensä. Täällä ei ollutkaan karsinoita, vaan mentiin suoraan ulkoa hoitohuoneeseen ja sitten kun oltiin valmiita, mentiin taas suoraan ulos.

Tanyan hampaat hoidettiin ensiksi ja sen aikaa minä sain odotella Isännän kanssa vieressä.
Oltiin vielä ihan väsyksissä kun piti jo mennä traileriin. Odotettiin tosin siellä sitten hetken aikaa ennen lähtöä ja kotiin tultua oltiinkin jo ihan pirteinä.



sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Talvikuvia osa III

Tässä vielä kolmas satsi talvella otettuja kuvia. Nämä on tällaisia poseerauskuvia Emännän kanssa. Nyt on jo lumet ihan vähää vaille kaikki sulaneet ja odotellaan jo kovasti kesää.
Kaikki kuvat copyright Valokuvaus Tuulia N.







Meidän vuohikavereita ei kovin usein täällä blogissa näy, niin laitetaanpa nyt nämäkin kun tuli kaikista uudet kuvat.
Pinja, lauman vanhin kuttutäti, täyttää kesällä 13 vuotta.
Hakkilan Inkeri, 3-vuotias kuttu jolta lypsetään maitoa. Vilin ja Katan äiti.

Kartanon Vilhelmi eli Vili. Kaksosista isoveli, rupukki eli leikattu pukki.

Kartanon Katariina eli Kata, lauman nuorimmainen.


Vili ja Kata, täyttävät ihan kohta 9.5. kokonaisen vuoden.


sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Talvikuvia osa II

Ja tässä lisää niitä talvikuvia, nämä käytiin ottamassa metsässä.
Kaikki kuvat  copyright Valokuvaus Tuulia N.