tiistai 11. huhtikuuta 2017

Vuosihuollossa

Milla:
Eipä ehditty montaa päivää olla kotona sen agilitykurssin jälkeen, kun taas lähdettiin reissuun. Ja mentiin ihan sen agilitypaikan naapuriin, hevosklinikalle.
Minun ei oikeasti olisi vielä tarvinnut mennä, koska minut on rokotettu ja hampaani raspattu viimeksi syksyllä. Mutta Tanyalla oli rokotusaika ja niin minullekin tehtiin sitten samat.
Saatiin mennä vastaanotolle molemmat yhtä aikaa. Se olikin hyvä juttu, koska minä en tahdo olla hetkeäkään erossa Tanyasta. Kun kaikki tuntuu vielä uudelta ja vieraalta, niin on turvallista kun on edes tuo yksi kaveri koko ajan vierellä.
Minulle laitettiin se ällöttävä suunavaaja suuhun ja sitten kun kieltäni alettiin kiskoa sivuun, niin minähän sanoi että ei käy! En tykkää! Mutta sitten minulle laitettiinkin sellainen piikki että minua alkoi kovin väsyttää. Enkä sitten jaksanut enää laittaa vastaan.
No suussani ei mitään kovin erikoista onneksi ollutkaan. Vain jokunen maitohammas, sanoivat että hampaidenvaihtoni on hieman myöhässä. Sitten ne ällövehkeet otettiin onneksi pian pois ja sain vain olla ja levätä.
Minulla oli tosi väsy ja seisoin vain paikallani ja odottelin kun Tanyalle tehtiin samat jutut. Sain myös sen rokotuksenkin sitten.

Tanya:
No se oli taas tosiaan vuosihuollon aika. Paikkahan oli se tuttu klinikka jossa olen käynyt jo monta kertaa. Mutta tällä kertaa siellä ei ollut tuttuja ihmisiä vaan ihan uusia. Mutta jotain tuttua minä sieltä löysin! Minun kuvani oli siellä seinällä! Taisi olla kiitoskortti jonka Emäntä oli lähettänyt kun hoitivat minua niin hyvin silloin vuosi sitten kun sairastuin ähkyyn.
 No hetken siis odoteltuani minullekin laitettiin se ällöttävä suunavaaja. Hetken aikaa tutkittiin ja sitten noita rautoja höllättiin ja minullekin laitettiin se piikki joka väsyttää kamalasti.
Ja sitten sitä hommaa jatkettiin, suutani huuhdeltiin moneen otteeseen ja Emäntäkin sinne kurkisteli. Minulle oli kuulemma tullut sellainen rako hampaiden väliin (diasteema), ja sitä putsasivat ja sitten sinne laitettiin myös paikka. Tällaisista tököteistä se paikka tehtiin.
Sitten kun suussani oli valmista, sain vielä sen rokotuksen. Ennen kotimatkaa päästiin hetkeksi karsinaan lepäämään. Mutta kun meinasin maistella sitä hassua kuiviketta jota siellä on, meidät otettiinkin naruihin kiinni eikä päästy syöpöttelemään. Ja pian sitten jo mentiinkin takaisin trailerin. Siellä vielä torkuttiin hetki ennen liikkeelle lähtöä.
Kotiin päästyämme oltiinkin jo ihan virkeitä ja päästiin loimitettuina tarhaan. Meillä nousi molemmilla hiukan lämpö sen rokotuksen jälkeen, mutta ei onneksi paljoa tällä kertaa. Mutta nyt ollaan jo ihan toipuneita molemmat.

Toivottiin Emännältä sieltä heppamessuilta tuliaisia ja on niitä kuulemma tullutkin. Mutta ei kuitenkaan mitään syötävää tällä kertaa, joten esitellään sitten kun ehditään sovittelemaankin.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Agilitykurssi

Tanya:
Käytiinpä pitämässä agilitykurssia! Tämä oli toinen kerta minulle, mutta nyt käytiin eri paikassa kuin syksyllä. En ole aiemmin tuolla käynytkään, se oli kuulemma poniravikoulu. Ja olipa ihmeellinen paikka, tällaista maalaisponia ihan hirvitti! Iso tie meni ihan vierestä ja siinä suhahteli autoja vähän väliä. Ja minä ihmettelin miten siellä olevat ponit ja hevoset ihan vaan rauhassa tarhailivat.

Mutta asiaan. Matkustettiin siis ihan ensimmäistä kertaa nyt Millan kanssa kahdestaan ja se oli ihan samanlaista kuin aiemmin Reetan kanssakin. Minä saan edelleen matkustaa omalla puolellani trailerissa ja Milla matkustaa siinä jossa Reeta aiemmin matkusti.
Perillä meidän piti odotella jonkin aikaa trailerissa, mutta sitten minä pääsin ensiksi näyttämään mitä osaan.
Ja minähän kyllä osaan!
Mutta ne autot minua kovin hermostutti.
Ja minua olisi kiinnostanut tutustua lähemmin niihin poneihin jotka olivat siinä viereisessä tarhassa. Mutta ei Emäntä päästänyt minua.
No mutta sain radan suoritettua ensiksi Emännän kanssa ja sitten menin sen vielä kaikkien niiden kurssilaisten taluttamanakin. Emäntä oli kyllä toisen narun kanssa myös mukana eikä päästänyt minua karkuun vaikka välillä vähän yritinkin.
No, siinä oli se minun vuoroni. Sitten menin takaisin traileriin ja oli Millan vuoro.

Milla:
Olipas se jännää päästä heti matkustamaan ja käymään ihan uudessa paikassa Tanyan kanssa. Ei minua se matkustaminen yhtään jännittänyt. Mutta sitten minulla vähän meinasi tulla hätä, kun näin että Tanya lähti jonnekin ja minun piti jäädäkin yksin. Trailerista sain kyllä katsella, mutta ihan koko aikaa en Tanyaa nähnyt vaan välillä se katosi. Ja silloin tuli Isäntä minua rauhoittelemaan, sanoi että ei ole mitään hätää ja tarjosi minulle heiniä.

No hetken kun olin vielä jaksanut odottaa, niin tulikin minun vuoroni. Minäkin pääsin siis kurssiponiksi, vaikka en ennestään vielä agilityä juuri osannut. Mutta Emäntä sanoi että opetellaan.
Ja niin me opeteltiin. Minua ei yhtään häirinnyt ohi ajavat autot eikä ne vieraat ponitkaan. Minä keskityin vain ihan siihen mitä oltiin tekemässä. Ja osasin!
Emännällä oli mukana porkkananpaloja ja sain niitä aina välillä palkinnoksi kun tein jonkin vaikean esteen. Ja paljon kehuja ja rapsutuksia.
Joitakin esteitä olin vähän kokeillut edellisessä kodissanikin, mutta suurin osa oli uusia.
Mutta minulle ne olivat kuitenkin aika helppoja ja uskalsin mennä kaikki.
Vaikeimman esteen Emäntä jätti kuitenkin minulle ihan viimeiseksi. Ja voi kun se olikin mukava tehtävä, sitten kun hoksasin mikä se on. Se olikin tuollainen koroke johon piti astua etujalat. Emäntä vähän auttoi jalkaani aluksi. Sitten kun nostin itse siihen toisen jalkani, niin voi sitä kehujen määrää. Ja porkkanaa sain taas. Tämä este oli todellakin hauska, koska vaikka minä olen tosi pikkuinen poni, minä sain tuossa seisoessani katsella maailmaa paljon korkeammalta kuin normaalisti.
Tuon jälkeen kiersin radan vielä toisenkin kerran kurssilla olleiden lasten kanssa. Ja sain siinäkin kehuja. Ei tarvinnut olla Emännän pitelemässä toisella narulla kuten Tanyaa piti.

Emäntä pyysi vielä muistuttamaan kaikkia Hevosmessuista. Nehän on nyt viikonloppuna ja Emäntäkin on menossa sinne. Me tosin jäädään kotiin, mutta saas nähdä tuoko Emäntä meille sieltä jotain tuliaisia.
https://www.hevosmessut.fi/fi/

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Milla!

Milla:
Hei! Minä olen Milla! Minusta tuli Kartanon Ponitallin asukki viikko sitten. Kerronpa ensiksi vähän itsestäni.

Olen 5-vuotias ja rodultani shetlanninponi. Virallinen nimeni on Katveikon Chamomilla, mutta minua on aina kutsuttu Millaksi. Korkeutta olen kasvanut tähän mennessä noin 83 cm, eli olen minishettis.
Elämäni aikana olen asunut jo muutamassa kodissa, mutta siinä josta tänne muutin, asuin melkein kaksi vuotta. Siellä opettelin vetämään kärryjä ja kantamaan selässäni pikkuisia ratsastajia. Näyttelyissäkin olen käynyt ja pärjännyt niissä hyvin.

Tämä uusi Emäntäni kävi minua katsomassa viikko ennen muuttoani. Vedin sitä kärryissä ja näytin miten hieno ajoponi olen. Ja sitten tosiaan viikon päästä minua tultiin hakemaan. Edellinen perheeni halailivat minua hyvästiksi.
Matkustin pitkän matkan, monta tuntia. Kerran pysähdyttiin välillä ja sain lisää heiniä syödäkseni.

Kun vihdoin päästiin perille, oli ulkona jo ihan pimeää. Kävelin ulos trailerista ja pääsin heti haistelemaan aidan läpi uutta ystävääni Tanyaa.

Tanya ei puhunut minulle mitään, nuuskutteli ja ihmetteli vain.

Kävin hiukan kävelemässä pitkin pihaa, en tosin nähnyt juuri mitään kun oli niin pimeää. Mutta sain vähän verrytellä jalkojani pitkän matkan jälkeen.
Sitten mentiinkin talliin. Siellä oli ihan oma karsina minua varten. Se oli hiukan kummallista, koska edellisessä kodissani minä sain asua yhteisessä karsinassa kahden kaverini kanssa.
Hetkisen siinä hämmästelin, ja sitten Tanya tuotiin viereiseen karsinaan ja päästiin tekemään ihan turpatuttavuutta.
Mutta eihän me kauaa jaksettu ihmetellä, oli jo iltapalan aika joten alettiin molemmat sitten syömään.
 
Ja pian sitten Emäntä toivottikin meille hyvät yöt ja sammutti valot. Mutta tällaiset yövalot jäi palamaan, ihan oli minua varten tehty jo oma nimikin siihen.

Niin minulla meni ensimmäinen yö täällä uudessa kodissani. Aamulla pääsin tutustumaan tarhaan. Tanya jäi aluksi talliin, Emäntä sanoi että saan rauhassa katsella ensiksi paikat läpi ja tutustua Inkeriinkin. Niin, täällä asuukin myös kaksi kuttua! En ollut aiemmin sellaisia tavannutkaan. Onpas hassuja. Inkeri teki kyllä heti tuttavuutta, se tahtoo aina tulla samoja heiniä syömään vaikka sillä on karsinassaan omiakin. Se toinen kuttu, Pinja, ei ole yhtä rohkea. Se pysyttelee enemmän omassa karsinassaan.

Mutta sitten kun olin katsonut paikat läpi tarhan viimeisiä nurkkia myöden ja söin jo Inkerin kanssakin heiniä vierekkäin, haki Emäntä Tanyankin tarhaan.

Vähän haisteltiin toisiamme taas ja sitten keskityttiin oleelliseen eli aamupalaheiniin.

Ja Inkerikin tuli tietysti mukaan.

Välillä käytiin hörppäämässä juotavaa.
Niin meistä tuli siis Tanyan kanssa kavereita. Se vaan on minusta hassua, että Tanya ei ollenkaan vastaa vaikka huutelen joskus sitä kun minut viedään aamuisin ensiksi tarhaan. Ajattelin jo että kaipaako se ollenkaan minua.
Mutta sitten se tapahtui. Minut vietiin yksin talliin päivällä ja kavioitani vuoltiin siellä. Kun olin siinä tovin jo seisoskellut, niin silloinpa kuulin että Tanya huusi minua tarhasta. :)

Täällä on ollut tosi vaihtelevaa säätä. Aluksi oli kaksi päivää ihan myrskyä, niin että minä jo ihmettelin mihin olen oikein tullutkaan. Mutta loppui se tuuli sitten. Aurinkoakin oli, oikein kaunista.
Mutta sitten tuli lumisadettakin ja minulle soviteltiin loimea. Ja sopihan se, hiukan kiristettiin edestä pienemmäksi ja myös mahavöitä vähän lyhennettiin. Mutta olipas hauskaa kun meillä oli Tanyan kanssa sitten ihan samanlaiset loimet päällä.

Tanya:
Voi kyllä on mukavaa kun sain uuden kaverin! Ehdin olla vain kuttutyttöjen kanssa 5 viikkoa. Mutta nyt meitä on taas kaksi. Ja minusta tuli isosisko!
Tässä vielä videota siitä meidän ensimmäisestä yhteisestä aamupalasta.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Arvonnan voittajat

Nyt on hevosmessujen liput arvottu. Arvottiin siis 3 voittajaa että on iloa useammalle. :)
Voittajat ovat Asta L, Pilvi ja Salli. Ilmoitetaan voittajille vielä sähköpostitsekin niin saatte kertoa osoitteenne johon lippu postitetaan.
Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille, teitä olikin paljon!

Meillä on eletty niin jännittäviä aikoja viime päivinä, mutta kerrotaan sitten lisää kun ehditään! Hihii!

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Arvonta!

No nyt olisi arvonnan aika. Jaossa siis pääsylippuja Tampereen Hevoset 2017 messuille, jotka on 8.-9.4. Mikäli haluat osallistua messulippujen arvontaan, jätä kommentti joka sisältää sähköpostiosoitteesi tämän postauksen alle. Osallistumisaikaa on viikon verran, arvonta suoritetaan tiistai-iltana 28.3. Voittajille ilmoitetaan sähköpostitse ja liput lähetetään sitten postissa.
www.hevosmessut.fi/hevosmessut

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kevättää

Tanya:
No nyt taitaa Emäntä olla kunnossa, kun vihdoin jaksoi puuhailla minun kanssani vähän enemmänkin kuin vaan ruokkia ja siivota tarhaa.
Katselin tarhasta kun Isäntä ja Emäntä yhtenä päivänä pystyttivät taas pyöröaitauksen. Siitä onkin jo pitkä aika kun se viimeksi oli pystytettynä. Se tuli kuulemma vain väliaikaiseen paikkaan nyt, voi olla että se siirtyy siitä vielä jonnekin. Mutta pääsin kokeilemaan vähän juoksemista. Maa oli vielä luminen mutta siitä törrötti jo vanhaa heinää ja niitä jäin välillä maistelemaan.

Se oli kyllä oikein mukavaa vähän verrytellä taas. Tarhassa olin juoksennellut jonkin verran, mutta vaihtelu on ihan mukavaa siihenkin.


Käytiin myös Emännän kanssa kävelyllä. Tehtiin ihan tosi pitkä lenkki, mutta ei juostu sitten yhtään. Pelkkää rauhallista käyntiä mentiin ihan koko matka. Oli oikein kaunis auringonpaiste ja siitä nautiskeltiin. Matkalla ymmärsin kyllä miksei lähdetty kärrylenkille. Siellä meidän lenkillä metsätiellä oli lunta ja jäätä ja sitten tällainen purokin meni tien yli! Minä siitä vähän hörppäsin vettä ja sitten kävelin rohkeasti yli.
Yhdessä paikassa oli tien vieressä talo jonka takana olikin kaksi koiraa ja ne alkoivat kovasti haukkua kun menin ohi. Minua hiukan pelotti, mutta Emäntä sanoi ettei tarvitse pelätä kun koirat ovat siellä häkissä. Ja niinhän me jatkettiin sitten matkaa kaikessa rauhassa. Minusta oli hassu kun en ollenkaan muistanut sitä reittiä. Alkumatka oli kyllä tuttua, mutta kierrettiin sellainen ympyrälenkki ja ihan hämmästyin kun tultiinkin takaisin samaan paikkaan josta oltiin lähdetty. Olen minä siitä joskus kauan sitten mennyt kai kerran, mutta silloin ei niitä koiria ollut, olisinhan minä ne kyllä muistanut. Yleensä ajaessa mennään vain metsätietä ja tehdään U-käännös jossain ja tullaan samaa reittiä takaisin.

Emäntä kertoi minulle jotain niin jännittävää! Minulle on nyt löytynyt uusi kaveri. Ja minusta tuleekin sitten "isosisko"! Uusi kaverini on myös pikkuinen musta ponityttö, Milla nimeltään. Mutta hetken aikaa minun pitää vielä odottaa ennen kuin "pikkusisko" saapuu meille.

Hei muistattehan että Heppamessut lähestyy taas. Pysykäähän kuulolla, ihan pian tulee arvonta jossa on palkintoina pääsylippuja messuille!
http://www.hevosmessut.fi/hevosmessut/sivu.tmpl?sivu_id=5417

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Elämä jatkuu

Tanya:
Oli se surullista miten Reetalle kävi. :( Minä olen nyt sitten ollut vain yksin, kuttutytöt seuranani. Emäntä sanoi kyllä, että olen pärjännyt tosi hyvin. Ja että joskus saan vielä uuden kaverinkin.
Ennen Reetaa meidän perhe väheni jo kahdella, kun Mila-koira ja myös se pikkuinen Manteli-kissa lähtivät sateenkaarisillalle. Reetalla oli siellä sitten jo tuttuja vastassa.

Emäntä oli poissa kotoa monta päivää, ja Isäntä on hoitanut ruokkimisen ja siivouksen. Sitten kun Emäntä tuli takaisin kotiin, meni vielä kauan aikaa ennen kuin se alkoi laittaa minulle ruokia. Nyt ovat käyneet Isännän kanssa yhdessä iltaisin minua hoitelemassa.

Vähän Emännän kotiintulon jälkeen meillä kävi pikkuinen vieras. Ihan taisi minua tulla katsomaan ja sain herkullisia porkkananpaloja syödäkseni. Minua myös vähän harjailtiin siinä, se oli mukavaa.
Muutamina päivinä satoi räntää ja vettäkin. Silloin sain selkääni loimen ja ihan ensimmäistä kertaa Isäntä opetteli sitä minulle laittamaan. Ja kyllähän se onnistui! Sitten kun sade loppui, olen taas ollut ilman loimea.
Yhtenä yönä satoi tosiaan reilusti lunta. Sen jälkeisenä päivänä sain vähän liikuntaakin. Emäntä ja Isäntä tulivat ihan molemmat juoksutusraippojen kanssa tarhaan ja niin minä kiidin kuin tuulispää siellä tuoreessa lumessa ja hypin ketterästi tarhassa olevien koivunrunkojen yli.
Sen jälkeen lähdettiinkin vähän kävelylle. Mutta minua taluttikin Isäntä! Emäntä kulki perässä. Mutta sitten vaihtoivat ja Isäntä kuvasi kun minä vähän hengailin Emännän kanssa.
Minusta oli tosi hauskaa kun tuli niin paljon lunta. Eikä ollut ollenkaan liukasta! Ei me tosin käyty kuin kivenheiton päässä pihasta, mutta mukavaa oli sekin.
Tähän vähän ennen pihamaata jäätiin poseeraamaan hetkeksi ja Isäntä meni kauemmas kuvaamaan. Tämän jälkeen sainkin syöpötellä vähän kanervia lumen alta, ne olivat hyviä!
Yhtenä päivänä meille tuli kengittäjä. Se oli tuttu, on käynyt meillä joskus ennenkin mutta siitä on jo kauan aikaa. Yleensähän Emäntä on vuollut meidän kaviot, mutta nyt Emäntä vain istui vieressä potkukelkan päällä ja katseli.
Minua vähän kenkutti kun takajalkaa nostettiin. Mutta kannatti vähän vastustella, koska sitten Emäntä haki porkkanaa ja sain sitä sitten kiitokseksi kun olin nätisti. Ei olisi tainnut Emäntä muuten muistaa koko porkkanaa, jos en olisi yhtään kiukutellut. ;)
Olen tosiaan pärjäillyt ihan hyvin täällä kuttutyttöjen kanssa. Päästän Inkeriä välillä syömään omia heiniänikin. Ja kun luukku vuohien karsinaan on auki, voin työntää siitä pääni sisälle ja hamuta lattialta vuohien levittämiä heiniä.
Kaikkien näiden suru-uutisten vastapainoksi Emäntä kertoi minulle jotain jännittävääkin. Inkerin massussa kasvaa pikkuinen vuohi! Tai jopa kaksi! Inkeri oli kuulemma joulun tienoilla käynyt ihan meiltä salaa pukkitreffeillä! Mutta siihen menee vielä tovi ennen kuin iloinen perhetapahtuma koittaa. Kerron siitä sitten kyllä varmasti! Pitäkäähän peukkuja Inkerille, että kaikki menisi hyvin!
Nyt on parina päivänä ollut aivan upeaa auringonpaistetta. Minäpä laitoin sitten päiväheinien jälkeen oikein makuulleni ja nautin auringonpaisteesta. Emäntä vaan tuli kameran kanssa minua häiritsemään. Höh.
Kyllä muuten kivasti lämmittää tuo aurinko mustaa turkkiani. Ihan vielä en ole kuitenkaan karvanvaihtoa aloittanut, veikkaanpa että tässä tulee vielä niin kylmiä öitä että kunnon turkki on vielä tarpeen!