tiistai 20. kesäkuuta 2017

Ponivieraita

Tanya:
Voi onpa meillä ollut jännät paikat! Meille tuli ihan yövieraita ja peräti kahdeksi yöksi! Ei ole koskaan ennen ollut. Yhden niistä kyllä tunnistin, on aiemminkin käynyt tässä pihassa ohimennen, se ihan pikkuinen ruunapoika Viiskari. Mutta sen kanssa tuli myös oripoika Pleikkari, oi sentään miten upea mies! Ihan alkoi taas kutkuttaa ja pissattaa. Mutta ei vaan päästy tekemään lähempää tuttavuutta.
Ne tulivat illalla ja kävivät vähän kävelemässä ulkona, mutta menivät sitten meidän karsinoihin yöksi. Kuultiin kyllä!


Ja sitten meille tuli vielä lisääkin poneja. En meinannut uskoa silmiäni kun tulikin vaaleita poneja. Kaksi pikkuista äitiponia joilla oli vielä pienemmät tyttövarsat mukanaan! Oi että! Ne majoittuivat meidän tarhan viereen laitumelle ja saatiin tarkkailla niitä koko yö.
Sitten koitti seuraava aamu ja ne varsat ja niiden äidit ja Viiskari lähtivät. Mutta ihmeellistä oli se, että se Pleikkari-poika jäi talliin! Juteltiin vähän siinä päivän aikana vaikka ei nähty.
No illalla sitten tulivat taas kaikki takaisin ja se Pleikkari pääsi vähän ulkoilemaankin. Mutta ei vieläkään meidän kanssa. :(
Sitten ne olivat vielä toisenkin yön meillä. Olivat kuulemma siellä Farmari-messuilla esiintymässä, jossa minäkin olin 4 vuotta sitten Reetan kanssa. Nyt en päässyt sinne itse paikalle, mutta olihan tämä oikeastaan vielä hauskempaa kun meille tuli näitä vieraita.
Sen toisen päivän aamuna sinne lähti vaan ne pojat ja mammatammat varsoineen jäivät sitten meidän karsinoihin. Illalla tulivat taas kaikki takaisin ja hetken lepäiltyään ne lähtivät sitten kaikki pois omilla trailereillaan.

Milla:
Olipa tosiaan jänniä vieraita! Olihan ne pojat tosi mielenkiintoisia, mutta minua kyllä kiinnosti kovasti ne äitiponitkin. Kun oikein funtsin että mitäs tuttua niissä on, niin sitten muistinkin!
Nehän oli minun vanhoja tuttuja! Siis se vanhempi tamma Siiri ja sen tytär Assi, ne olivat kauan sitten samassa kodissa minun kanssa! Olin silloin noin 1-vuotias, olin Siirin kanssa siis samassa kodissa kun Siiri synnytti Assin. Assi on minua vuoden nuorempi. En siis meinannut uskoa silmiäni kun näin että Assillakin oli jo oma varsa!
Innostuin noista vieraista kyllä niin kovasti, etten meinannut pysyä nahoissani!
Seuraavana iltana ehdin jo toivoa, että vieraat tulisivat takaisin, kun pihaan tuli taas vieras traileri. Mutta ei, vaikka miten odottelin niin ei sieltä tullut ketään ulos. Taisi käydäkin niin, että Isäntä ja Emäntä toivatkin meille vaan toisen trailerin.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Mini Match Show

Tanya:
Me käytiin taas samanlaisessa näyttelyssä, missä käytiin viime vuonnakin. Se on hauskaa kun siellä on vaan meidän kokoisia heppoja ja poneja, ei ollenkaan isoja.
Emäntä oli ilmoittanut meidät peräti neljään luokkaan! Ensiksi oli se normaali näyttelyluokka tammoille ja minä olin siinä ihan ensimmäisenä.
Kaikki mätsärikuvat: Valokuvaus Tuulia N.

Esitin ensiksi käyntiä kierroksen, sitten ravia ja sitten piti seisoa hetki paikallaan rakennearvostelussa.





Meidän mukana oli joku minulle uusi tyttö ja se talutti minua sitten välillä kun Emäntä talutti Millaa.
Lopuksi oli sen sarjan palkintojenjako ja minä sain keltaisen ruusukkeen.

Sitten hengailtiin hetki kentän ulkopuolella pihassa ja päästiin maistelemaan tuoretta ruohoakin. Ei tullut yhtään aika pitkäksi. Ja voi mitä siellä olikaan, pari ihanaa pientä poitsuakin katseltavaksi. Ihan alkoi mahassani kutkuttaa ja pissattaakin. Mielelläni olisin tehnyt lähempääkin tuttavuutta mutta ei minua päästetty poikia tervehtimään.

Seuraava luokka johon osallistuttiin, oli nimeltään Yksiväriset. Se oli ihan helppo, kierrettiin vain hetken aikaa kävellen ympyrää kehässä ja sitten saatiin molemmat Millan kanssa keltaiset ruusukkeet ja poistuttiin kehästä.

Seuraavaksi olikin hauskin luokka, Villi ja vapaa.

Siinä mentiin yksi kerrallaan pyöröaitaukseen ja sai juosta hetken aikaa ihan irrallaan musiikin tahdissa. Se oli hauskaa!

Siitäkin luokasta sain keltaisen ruusukkeen. Ja pian olikin sitten agilityn vuoro, se oli päivän viimeinen luokka.
Siinä oli vähän epäilyttäviä esteitä pari. Kävin aiemmin vähän katsomassa niitä ja keinulauta oli kummallinen, melkein kaaduin siinä. En siis olisi halunnut mennä siihen enää ollenkaan, mutta menin sitten kuitenkin kun Emäntä niin halusi. Ja taas se kolahti ihan kummallisesti.
Muut esteet menin ihan reippaasti sitten.
Siitäkin luokasta sain keltaisen ruusukkeen. Sain siis kaikista samanlaisen, yhteensä 4 ruusuketta.

Ihan lopuksi käytiin vähän poseeraamassa ensiksi pellon laidassa ja sitten vielä kentälläkin.


Milla:
Olipas hieno mätsäripäivä. Haluan ihan ensiksi kertoa, että päivästä teki erikoisen hienon sekin, että se oli minun 5-vuotis syntymäpäiväni!
Ja menihän se muutenkin minulla aivan huippuhienosti.

Ensiksi oli tammaluokka, esitin kierroksen käyntiä ja kierroksen ravia.

 Sitten seisoin hetken paikallani kun rakennettani katsottiin.
Palkintojenjaossa minä tuli luokassa toiseksi! Ja siellä olikin niin, että joka luokasta kaksi parasta pääsi Best In Show -kehään ja siinä minä tulin sitten kolmanneksi. Sain toisen hienon ruusukkeen ja oikein pokaalinkin!
Hetken päästä kuulin että minut oli valittu myös näyttelyn parhaaksi shetlanninponiksi ja sain siitäkin ruusukkeen.
Yksiväristen luokassa saatiin Tanyan kanssa samanlaiset keltaiset osallistumisruusukkeet.

Mutta sitten! En ollut aiemmin kuullutkaan sellaisesta luokasta kuin Villi ja vapaa. Oi että oli hauskaa. Olihan me sitä jo kotona treenattukin, mutta en vaan ollut hoksannut että se oli treeniä kun oli niin kivaa.
Siis irtojuoksu! Pääsin pehmeään hiekkaan pyöröaitaukseen juoksentelemaan.


 Musiikki soi ja no, minä vähän innostuin siinä pukittelemaankin.

Ja pukitteluni ansiosta sitten minä taisinkin voittaa sen luokan! Sain pokaalin ja hienon ruusukkeen. Palkinnoksi saatiin myös sitten lahjakortti jolla saatiin näitä upeita kuvia!

Jäljellä oli vielä agilityluokka ja siinä minä menin Emännän sanoja lainatakseni täydellisen suorituksen. Ihan tuulispäänä syöksyin koko radan läpi ja kyllä kannatti.
 Minähän voitin sitten senkin! Ja taas tuli hieno pokaali ja ruusuke.

Sain siis yhteensä kuusi ruusuketta ja kolme pokaalia. Olihan siinä synttärilahjaa kerrakseen!
Mahdoton sentään kun niitä kaikkia ruusukkeita yritettiin laittaa minun päähäni. Ja olisi pitänyt sitten niiden kanssa poseerata. Ei oikein malttanut.

No sitten käytiin vielä kentälläkin poseeraamassa, siinä minä vähän paremmin maltoin kun ei ollut ruohoa syötäväksi.
Kiitokset mätsärikuvista! Valokuvaus Tuulia N.
Että sellainen päivä. Tässä vielä meidän ruusukkeet ja pokaalit kaikki yhdessä läjässä.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Pikkuratsuja

Tanya:
Viime aikoina on tullut tehtyä vähän ratsuhommiakin taas pitkästä aikaa. Olinkin nähnyt jo aiemmin että tämä poika kävi meillä katsomassa Inkeriä ja kilejä. Mutta nyt sitten minä pääsinkin ratsuhommiin.
Pihassa vaan pyörittiin eikä lähdetty pidemmälle. Emäntä talutti minua ja menin oikein kiltisti.
Ja sitten myös ravattiin vähäsen, se tuntui olevan pojasta oikein hauskaa.
Toisena päivänä meille tulikin useampi lapsi, mutta niistä vain yksi tyttö ratsasti minulla. Se oli vähän isompi kuin tuo poika ja pysyi jo ilman kiinnipitäjää satulassa.
Mentiin silloinkin pihassa ja Emäntä talutti minua.
Pieni pätkä raviakin mentiin, mutta ei pitkästi. Ja käytiin pihatien päässä kääntymässä.

Milla:
Minäkin pääsin ratsuhommiin. Ehdinkin jo vähän ihmetellä, että eikö täällä uudessa kodissani ollenkaan ole minun kokoisia ratsastajia. Mutta nyt olen sitten päässyt jo kaksi kertaa hommiin.
Ensimmäisellä kerralla käveltiin aluksi vaan pihassa pyörien.
Välillä vähän poseerattiinkin. Ja mentiin sitten pikkuiset pätkät raviakin ja poikaa ihan nauratti kun ravini vähän pomputti.
Toisena päivänä sama poika tuli uudestaan ja silloin lähdettiin pois pihasta, metsätielle. Siellä käytiin kääntymässä. Se oli minulle ihan uutta!
Joitakin päiviä sen jälkeen pääsin uudelleen tuonne metsätielle. Käytiin sellaisella taluttelulenkillä, silloin ei siis ollut ratsastajia. Minä kävelin Emännän talutettavana ja Tanya tuli Isännän talutuksessa. Se oli hauska reissu, olikin jo mielestäni aika päästä näkemään täällä vähän muutakin kuin vain tätä pihapiiriä.

Agilitytreeniäkin tehtiin yhtenä päivänä. Tanya kävi silloin tytön kanssa ratsuhommissa, mutta isompi poika kokeili minun kanssani agilityä. Kutut on päässeet siihen agilityesteiden vieressä olevalle laitumelle ja siitähän nuo kilit sitten karkaavat. Taitavat tykätä kovasti meidän agilityesteistä. Vili-poika oli ihan mukana treeneissä.
Treenit oli kyllä ihan mukavat, koska sain aina ohimennen napattua mehevää ruohoa suuhuni.
Haikeasti ollaan katsottu kun kutut tosiaan saa jo laiduntaa, mutta me ei vaan ole päästy. Aitojen alta ollaan kyllä vihreää napsittu kaikki mitä sinne on kasvanut. Ja päästiinhän me silloin talutuslenkin jälkeen hetkeksi pihaan syöpöttelemään.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Match show ja kilit

Milla:
Me käytiin match show -näyttelyssä ja menipäs siellä hienosti! Oli oikein mukava aurinkoinen päivä, mutta ei kuitenkaan liian kuuma koska tuuli reippaasti.
Se paikka oli minulle uusi, mutta Tanya kertoi käyneensä siellä aiemminkin mätsärissä.
Me osallistuimme molemmat ponisarjaan ja Emäntä esitti meidät. Tanyan vuoro oli ensiksi käydä kehässä ja sen aikaa minä hengasin Isännän kanssa. Tanya sai punaisen ruusukkeen, eli oli paristaan parempi.
Sitten oli minun vuoroni ja minäkin sain punaisen ruusukkeen. Niin me sitten pääsimme molemmat punaisten loppukehään. Emäntä talutti minua ja yllätyimme varmaan molemmat yhtä paljon, kun tuomari toi minulle luokkavoittajan ruusukkeen!
Jonkin aikaa odottelimme kun siinä oli varsaluokka vielä ennen Best In Show -kehää. Sinne minä siis pääsin luokkavoittajana ja siellä kierreltiin jonkin aikaa. Onneksi Isäntä tuli Tanyan kanssa kehän lähelle niin minun ei ehtinyt tulla Tanyaa ikävä siinä.
Lopulta kävi niin, että minä sain BIS2 -palkinnon eli olin näyttelyn toiseksi hienoin! Tuomari sanoi että näytin hienolta kun minut oli puunattu näyttelykuntoon. Olihan meidät pesty edellisenä iltana ja aamulla pesty vielä uudelleen kaviot. Kavioihin laitettiin myös mustaa lakkaa ja näyttelypaikalla sitten vielä sumuteltiin jotain kimaltavaa harjaani ja häntääni. Ja olihan minulla upea otsapantakin! Se on kuulemma Reetan vanha, mutta oli minulle ihan sopiva.
Sitten vielä poseerattiin vähän ennen kotiinlähtöä.

Ennen matkaa hörpättiin kuitenkin vähän makuvettä sangosta ja matkalle saatiin heinäkassit joista sitten ruokailtiin niin matka kului rattoisasti.

Tässä meidän palkinnot sieltä. Tanya sai siis vain yhden ruusukkeen, mutta minä sain peräti kolme ja tuon isomman pokaalinkin vielä. Emäntä sai lisäksi tuon pikkupokaalin, se oli näyttelyn parhaan esittäjän palkinto.

Tanya:
No nyt saadaan esitellä meidän uudet perheenjäsenet! Minähän kuulin Emännältä jo aiemmin että Inkeri oli ihan meiltä salaa päässyt käväisemään treffeillä mustan vuohipukin luona. Ja niin Inkerin massu alkoi kasvaa ja lopulta sen utarekin pullistui kovin. Ja sitten Inkeri viettikin monta päivää tallissa ja minä jo silloin epäilin että nyt varmaan on h-hetki lähellä. Pinja-kuttu kun oli meidän kanssa tarhassa eikä sitäkään päästetty vuohikarsinaan.
Mutta jo muutaman päivän päästä saatiin kurkata sinne ja nähdä uudet pikkuiset, lähes musta poika ja vaaleampi tyttö.

Eikä sitten mennytkään kauaa kunnes ne tulivat ulkoilemaankin. Ensiksi poukottelivat muutamina päivinä pihassa ja ihmeteltiin aidan läpi.


Mutta sitten tulivat ihan tarhaankin. Vanhempi Pinja-kuttu ei oikein tykännyt ja ovatkin Inkerin kanssa ottaneet hieman puskumatsia. Nyt kai sekin alkaa tottua.

Mutta kilit on kyllä hurjan rohkeita ja ne ovat niin nopeita juoksemaan ettei mekään pysytä perässä niiden liikkeissä.




Nyt kilit on kasvaneet hurjasti ja ulkoilevat jo ihan joka päivä. Ne ovat päässeet laitumellekin, ja me on vaan katseltu kateellisina tarhasta.

Mutta tosi nopeasti niillä tulee väsy ja sitten ne kipittävät karsinaansa nukkumaan ja ottavatkin pitkiä päikkäreitä. Yöksi vuohikarsinan luukku laitetaan kiinni ja Inkeri nukkuu karsinassa kiliensä kanssa.
Emäntä on oikein iloinen tästä perheenlisäyksestä.
Kilejä sanottiin pitkään vaan tytöksi ja pojaksi, mutta nyt ne on vihdoin saaneet ihan oikeat nimetkin. Poikaa kutsutaan Viliksi ja tyttöä Kataksi, mutta ehkä lempinimiä tulee vielä lisääkin. Niinhän meilläkin on monta lempinimeä.



Ps. Emännästä oli tehty tällainen ponitätijuttu, lukekaapa jos kiinnostaa.