Näkyillään!

Se lumi sitten taas meni. Vettä on vaan satanut ja niin pimeetä on. Nyt haluaisinkin muistuttaa kaikkia heijastimien tärkeydestä, jos liikkuu jossain kotipihaa kauempana. Emäntä on varustanut mut ja kärryt hyvin heijastimin. Nyt juuri sain uudet heijastimet jalkoihinkin. On mulla ennenkin jalkaheijastimet ollut, mutta ne on keltaiset. Nämä uudet on punareunaiset ja sopii kivasti mun valjaspehmusteiden väriin. Aisan päihinkin tuli ihan hiljattain uudet heijastimet, niissä on tuollaiset hepankuvat.


Mun kärryihin on laitettu yksi uusi vempele, se on matka- ja nopeusmittari! Minä en sitä vauhdissa näe, mutta Emäntä kertoi, että mun kävelyvauhti on 3-4 kilometriä tunnissa. Ja kertoi se mun huippunopeuden ravissa, mutta sitäpäs en heti kerrokaan! Arvatkaa! Se joka arvaa oikein, saa palkinnon! Tai jos moni arvaa oikein, niin sitten arvotaan. Arvauksia voi laittaa tuonne kommentteihin. Kertokaa sitten joku nimimerkkikin, niin tiedän seuraavalla kertaa sanoa, kuka voitti ja kysyn sitten osoitteen mihin palkinto lähetetään. Arvausaikaa on siihen saakka kunnes seuraavan kerran tänne taas kirjoittelen.

Niin ja sitä äänestysaikaa Villivarsan Vuoden hevonen -kisassa on vielä pari päivää, muistakaas sekin!

Talvi tuli

Hee! Nyt on lumi maassa! Tässä yksi yö oli satanut oikein kunnolla ja kun aamulla menin ulos, ihan häikäisi kun oli niin valkoista! Kiva oli juoksennella tarhassa ja vähän pöllyttää lunta.



Mä oon saanut uuden pallon taas! Se on yhtä iso kuin oli se entinen vaaleanpunainen, mutta tämä on väriltään sininen. Se entinen vaaleanpunainen on vähän vuotanut, eikä se enää pyöri niin hyvin. Ja se pienempi keltainen taas, se on jotenkin raskaampi eikä se liioin pyöri niin kevyesti. Tämä uusi on hyvä!


Emäntä toi myös uusia karkkeja, ne on isompia kuin entiset. Ja arvatkaas miten hassusti mulle kävi ekan karkin kanssa? Pyörittelin sitä suussani ja rouskuttelin, niin multa lähti hammas! Sylkäisin sen pois suustani ruokakuppiini niin että kolahti. Mutta karkki oli hyvää! Eikä se hampaan lähtö mitään haitannut, se on ihan normaalia että ne maitohampaat vaihtuu ja tilalle kasvaa sitten uudet hampaat jotka pysyy koko ikäni.

Muistattekos kun kerroin, että mulle oli jäänyt ne loimet pieneksi? Ja Emäntä meinas vaan, että mä oon mahaani kasvattanut. Mutta nytpä on todistettu, että ei se ihan vaan niin ollut, vaan mä oon kasvanut ihan oikeesti! Emäntä mittasi eikä meinannut uskoa silmiään, kun huomasi että oon kasvanut kolme senttiä edellisestä mittauksesta! Mun korkeus on siis nyt 90 senttiä. Olen siis iso pieni poni! :D

Äänestä!

Tulinpa vaan kertomaan, että pääsin ehdokkaaksi Villivarsa-lehden Vuoden hevonen 2009 -äänestykseen! :D :D :D Mun kuva on uusimmassa Villivarsassa, numerossa 11/09. Tässä siitä sivusta kuva, toisella sivulla olis lisää ehdokkaita, mutta mä laitan vain tämän sivun jossa on mun kuva. :D Tuota kuvaa kun klikkaa hiirulaisella, niin sen näkee isompana.

Hei ratsu reipas!

Se olen minä! :D

Emännän kummityttö oli taas kylässä ja tällä kertaa se ratsasti mulla vähän pidemmästi, käytiin ihan tuolla samalla tiellä missä ajellaan kärryilläkin. Emäntä käveli koko ajan vierellä ja talutti narussa, vaikka ihan hienosti olisin osannu mennä ilman naruakin. Nyt oli se uusi hieno satulahuopa sitten ekaa kertaa käytössä.

Eilen Isäntä ajoi taas traktorin tarhan viereen ja kauhan siitä aidan yli ja Emäntä siivosi mun kakkakasat pois. Mä kävin vähän ihmettelemässä ja ehtihän Emäntä sitten aina välillä mua vähän rapsuttamaankin.


Mä oon ihan unohtanut esitellä mun uudet loimet! Siitä on jo hetki aikaa kun nämä kuvat otettiin. Sain uusia loimia sen takia, kun olis kasvanut ulos kahdesta vanhasta loimesta. Ne oli vihreä ja vaaleanpunainen kylpytakki, ne alkoi kummasti kinnata tuosta mahan kohdalta. No näissä uusissa on vielä vähän kasvunvaraa, varsinkin tässä ensimmäisessä. Siinä on riimu ja narukin samaa sarjaa, mutta oli ne sen verran isoja, että en mä oo niitä vielä käyttänytkään. Odottelen jospa vieläkin kasvaisin!


Mutta tämä toinen on oikein sopiva! Olen käyttänyt sitä jo monta kertaa, Emäntä laittaa aina ajon jälkeen sen mun päälleni.


Me on nyt ajeltukin aika usein ja mulla on niin hyvä kunto, että Emäntä ja Isäntä tekivät mulle pienen jekun viimeksi kun ajettiin. Isäntäkin istui kärryihin! Pikkuisen oli raskasta, mutta kyllä mä vaan jaksoin ottaa muutaman raviaskeleenkin. No onneksi Isäntä ei kauaa siellä kärryissä ollut, vaan nousi pois ja me jatkettiin Emännän kanssa vaan. Mutta Isäntä otti meistä kuvia ja tällaisen videonkin kuvasi.

Agilitynäytöksessä!

Heissan taas!
Nyt mulla on taas kivaa kerrottavaa! Mä kävin sellaisessa heppatapahtumassa esiintymässä!
Emäntä kertoi mulle siitä jo etukäteen ja yks aamu näin kun ne pakkas Isännän kanssa ne mun agilityjutut traileriin. Arvasin jo siitä, että pian lähdetään. Tällä kertaa mua ei pestykään, kun on niin kylmä ilma jo ja mulla paksu talviturkki. Mutta arvatkaapas mitä Emäntä teki??? Se imuroi mut! Ihan totta, se oli sellainen meteliä pitävä laite ja Emäntä niinku harjaili mua sillä ja se tuntui ihan kummalliselta.
No mutta sitten mulle laitettiin kuljetussuojat jalkoihin ja menin traileriin ja matkustettiin jonkin aikaa.
Siellä perillä olikin paljon muita poneja ja heppoja! Monen kokoisia ja jotkut ravas ja laukkas ratsastajat selässä tosi lujaa. Mäkin meinasin vähän innostua. Mutta ei Emäntä päästäny mua niiden kanssa juoksentelemaan.
Mua kävi moni lapsi ja aikuinenkin rapsuttelemassa ja se oli ihan kivaa olla huomion keskipisteenä. ;) Ja Emäntä laittoi mun kaulaan hienon punaisen nauhan! Kenelläkään muulla en oo nähnyt niin hienoa!
Se agilityrata tehtiin sellaiselle pellolle jossa oli onneksi jonkin verran syötävää maassa. Se olikin hyvä, söin aina kun vaan suinkin sain. Aamuheinät oli jääny aika vähälle ja mulla oli nälkä!

No sitten oli meidän vuoro esiintyä, tässä jotain kuvia siitä.
Kuvat: Terhi Kaaranka





Tossa ihan viimeisessä kuvassa meen jonkun miehen kanssa sitä rataa kun Emäntä meni hetkeksi haastateltavaksi. Sitten menin vielä vähän yhden pienen pojankin kanssa.

Sitten kun tuo näytös oli ohi, me käveltiin siellä vielä Emännän kanssa ympäriinsä. Mä sain katsella muita heppoja. Siellä olikin pari tällaista ihan pientä, ne oli pienempiä kuin minä!

Ennen kotimatkaa mä sain olla vielä trailerissa hetken aikaa syömässä heiniä. Siinäkin kävi jotkut lapset mua katsomassa. Trailerissa olikin uus systeemi, sellainen pikkuinen ovi siinä takana ja mä olin sen oven takana ihan irti sen aikaa kun söin. Sitten kävin vielä hetken ulkona kun mulle laitettiin ne kuljetussuojat jalkoihin ja sitten menin takaisin traileriin ja mut laitettiin siitä narusta kiinni ja kotimatka alkoi.

Me on nyt käyty Emännän kanssa ajelulla vaikka miten monta kertaa! Ja mä oon näyttänyt Emännälle kuinka lujaa osaankaan mennä, oon laukannutkin. Kerran juoksin ihan kilpaa niiden naapuritallin heppojen kanssa kun ajettiin niiden laitumen vierestä. Ne kyllä pääsi juoksemaan pidemmillä jaloillaan mua kovempaa, vaikka mä laukkasin ihan täysiä! Mutta sinne ne jäi laitumelleen, kun me jatkettiin matkaa sitä tietä pitkin.
Toisella kertaa me käytiin vaan siinä tallin edessä kääntymässä, silloin mä jo tiesin menomatkalla mihin mennään ja ravasin koko matkan! Mutta en mä olis halunnut lähteä sieltä sitten pois... Mutta Emäntä vaan pakotti ja oikein talutti mut kun en muuten suostunut lähtemään.
Eilen lenkillä olisin halunnu taas mennä sinne tallille ja oli ihan tylsää kun Emäntä ohjaskin vaan ihan toiseen suuntaan. En sitte liioin liikkunu, kun odotin että Emäntä tajuais kääntyä sinne oikeaan suuntaan. Mutta ei se tajunnut, se vaan pakotti mut liikkeelle. Sitten kun oltiin jo kaukana, minäkin luovutin ja juoksentelin ja laukkasin taas oikein reippaasti.

Ajelua

Terve taas!
Syksyä pukkaa, ja minä pukkaan talvikarvaa pintaan!
Emäntä sanoi, että nyt me aletaan ajelemaan vähän pidempiä lenkkejä että mulla oikein kuntokin kasvaisi. En mä vaan ymmärrä mitä vikaa mun kunnossani on? Jaksan oikein hyvin juoksennella tarhassa niin paljon kuin mua huvittaa.

No tässä yks päivä oltiin yhdellä lenkillä, joka olikin tosi jänskä. En tiedä mitä oli tekeillä, mutta tuolla tiellä kulki isoja autoja ihan vähän väliä. Pari kertaa Emäntä nousi kärryistä ja talutti mua kun mua vähän pelotti. Mutta kerran Emäntä ei ehtinyt ja mä pelkäsin että iso auto ajaa mun päälle! Mä pysändyin ja aloin peruuttaa karkuun sitä. Mutta sitten kävikin hassusti, kärry mun perässäni kääntyi ojaan ja sitten Emäntä nousi sieltä ja talutti mut sen pelottavan auton ohi. Kun se auto tuli seuraavan kerran taas, niin mepäs mentiinkin tekemään yhdellä pellolla pieni lenkki, eikä mua siellä pelottanut yhtään.



Viimeksi kun lähdettiin lenkille, Emäntä esitteli mulle mun valjaita ja sanoi että niissä on uudet vetoliinat. No vähän ne haisi erilaiselle, mutta ei mua asia sen enempää kiinnostanut. Mutta Emäntä nyt haluaa esitellä niitä.

Nämä on teetetty valjassepällä ihan mua varten, mun mitoilla. Entiset oli aika pitkät ja niissä oli erilaiset nuo kiinnittimet. Näissä on nyt vaan tällaiset lenkit päässä ja sen minäkin huomasin, että nämä pysyi hyvin paikallaan, eivätkä kääntyneet hinkkaamaan mun kylkeä.


Meillä on tuolla pihalla käynyt vaikka mitä myllerrystä viime aikoina, siellä on kaivettu maata isoilla koneilla ja sitten taas peitetty niitä kuoppia. Ja sitten yks ilta huomasin, että mun herätyskello oli kadonnut! Siis se sellainen kone joka oli mun karsinan vieressä ja hyrähti aina käyntiin aamuisin vähän ennen kuin Emäntä tuli mua hoitelemaan. Se juttu liittyi jotenkin meidän veteen. Arvaan näin, koska joskus se hyrähti käyntiin myös silloin kun join vettä mun vesikupista. Ja nyt kun se on kadonnut, myös veden maku on vähän muuttunut. Mutta kyllä mä silti herään aamuisin, vaikkei sitä "herätyskelloa" ole enää.

Ja taas näytillä

Käytiinpä sitten vielä toisessakin näyttelyssä. Sinne oli vähän pidempi matka. Oikeesti mua ei kyllä edes huvittaisi kertoa koko reissusta. Sinä päivänä satoi vettä koko ajan ja musta tuntui että koko päivä meni vaan sateessa seisoessa ja odotellessa. Ja mulla oli sadeloimi päällä. Suututti kun en saanut edes kunnolla syödä moneen tuntiin!
En mä sitten jaksanut siinä näyttelykehässäkään oikein nätisti olla. Tai yritin kyllä parhaani, mutta perä vähän lensi kun siinä sateessa juostiin eikä mua olis huvittanut. Se tuomaritäti sanoi, että mä en ihan käyttäytynyt niin kuin prinsessan pitäisi.
No joo. En sitten saanut sieltä mitään rusettiakaan. Mutta onneksi vihdoin viimein pääsin takaisin traileriin ja siellä sain taas syödä mahani täyteen heinää ja levätä vähän ennen kuin lähdettiin kotimatkalle.
Kuviakaan sieltä ei tullut yhtään, kuka siinä vesisateessa olisi halunnut kuvata.

No mutta sitten iloisempiin asioihin! Se uusi satula jota esittelin jokin aika sitten, olikin mulle vähän liian iso ja Emäntä myi sen pois. Mutta nyt mä sain mun vanhaan satulaan uuden hienon huovan ja siinä on mun nimikin! Mun mielestä tämä on tosi upea!


Siellä näyttelyreissulla Emännän ja mun kanssa oli kolme tyttöä, jotka sitten hoiteli mua. Yksi tyttö niistä tuli eilen käymään meillä ja käytiin sitten ajolenkillä. Oli vähän hassua kun Emäntä käveli mun vieressä ja se tyttö oli kärryissä.

Toi tie missä mentiin, on ihan uusi. Sen on joku tuonne metsään rakentanut. Ja nyt sieltä voi kiertää kärryillä sellaisen lenkin. Se on ihan kiva tie, kun siellä ei kulje autojakaan kovin usein. Paitsi eilen tuli vastaan mönkijä, mutta sen kuljettaja oli tosi kiltti eikä halunnut säikyttää mua. Se pysähtyi kun näki meidät ja lähti uudestaan liikkeelle vasta kun me oltiin jo kaukana siitä.