Äänestä!

Tulinpa vaan kertomaan, että pääsin ehdokkaaksi Villivarsa-lehden Vuoden hevonen 2009 -äänestykseen! :D :D :D Mun kuva on uusimmassa Villivarsassa, numerossa 11/09. Tässä siitä sivusta kuva, toisella sivulla olis lisää ehdokkaita, mutta mä laitan vain tämän sivun jossa on mun kuva. :D Tuota kuvaa kun klikkaa hiirulaisella, niin sen näkee isompana.

Hei ratsu reipas!

Se olen minä! :D

Emännän kummityttö oli taas kylässä ja tällä kertaa se ratsasti mulla vähän pidemmästi, käytiin ihan tuolla samalla tiellä missä ajellaan kärryilläkin. Emäntä käveli koko ajan vierellä ja talutti narussa, vaikka ihan hienosti olisin osannu mennä ilman naruakin. Nyt oli se uusi hieno satulahuopa sitten ekaa kertaa käytössä.

Eilen Isäntä ajoi taas traktorin tarhan viereen ja kauhan siitä aidan yli ja Emäntä siivosi mun kakkakasat pois. Mä kävin vähän ihmettelemässä ja ehtihän Emäntä sitten aina välillä mua vähän rapsuttamaankin.


Mä oon ihan unohtanut esitellä mun uudet loimet! Siitä on jo hetki aikaa kun nämä kuvat otettiin. Sain uusia loimia sen takia, kun olis kasvanut ulos kahdesta vanhasta loimesta. Ne oli vihreä ja vaaleanpunainen kylpytakki, ne alkoi kummasti kinnata tuosta mahan kohdalta. No näissä uusissa on vielä vähän kasvunvaraa, varsinkin tässä ensimmäisessä. Siinä on riimu ja narukin samaa sarjaa, mutta oli ne sen verran isoja, että en mä oo niitä vielä käyttänytkään. Odottelen jospa vieläkin kasvaisin!


Mutta tämä toinen on oikein sopiva! Olen käyttänyt sitä jo monta kertaa, Emäntä laittaa aina ajon jälkeen sen mun päälleni.


Me on nyt ajeltukin aika usein ja mulla on niin hyvä kunto, että Emäntä ja Isäntä tekivät mulle pienen jekun viimeksi kun ajettiin. Isäntäkin istui kärryihin! Pikkuisen oli raskasta, mutta kyllä mä vaan jaksoin ottaa muutaman raviaskeleenkin. No onneksi Isäntä ei kauaa siellä kärryissä ollut, vaan nousi pois ja me jatkettiin Emännän kanssa vaan. Mutta Isäntä otti meistä kuvia ja tällaisen videonkin kuvasi.

Agilitynäytöksessä!

Heissan taas!
Nyt mulla on taas kivaa kerrottavaa! Mä kävin sellaisessa heppatapahtumassa esiintymässä!
Emäntä kertoi mulle siitä jo etukäteen ja yks aamu näin kun ne pakkas Isännän kanssa ne mun agilityjutut traileriin. Arvasin jo siitä, että pian lähdetään. Tällä kertaa mua ei pestykään, kun on niin kylmä ilma jo ja mulla paksu talviturkki. Mutta arvatkaapas mitä Emäntä teki??? Se imuroi mut! Ihan totta, se oli sellainen meteliä pitävä laite ja Emäntä niinku harjaili mua sillä ja se tuntui ihan kummalliselta.
No mutta sitten mulle laitettiin kuljetussuojat jalkoihin ja menin traileriin ja matkustettiin jonkin aikaa.
Siellä perillä olikin paljon muita poneja ja heppoja! Monen kokoisia ja jotkut ravas ja laukkas ratsastajat selässä tosi lujaa. Mäkin meinasin vähän innostua. Mutta ei Emäntä päästäny mua niiden kanssa juoksentelemaan.
Mua kävi moni lapsi ja aikuinenkin rapsuttelemassa ja se oli ihan kivaa olla huomion keskipisteenä. ;) Ja Emäntä laittoi mun kaulaan hienon punaisen nauhan! Kenelläkään muulla en oo nähnyt niin hienoa!
Se agilityrata tehtiin sellaiselle pellolle jossa oli onneksi jonkin verran syötävää maassa. Se olikin hyvä, söin aina kun vaan suinkin sain. Aamuheinät oli jääny aika vähälle ja mulla oli nälkä!

No sitten oli meidän vuoro esiintyä, tässä jotain kuvia siitä.
Kuvat: Terhi Kaaranka





Tossa ihan viimeisessä kuvassa meen jonkun miehen kanssa sitä rataa kun Emäntä meni hetkeksi haastateltavaksi. Sitten menin vielä vähän yhden pienen pojankin kanssa.

Sitten kun tuo näytös oli ohi, me käveltiin siellä vielä Emännän kanssa ympäriinsä. Mä sain katsella muita heppoja. Siellä olikin pari tällaista ihan pientä, ne oli pienempiä kuin minä!

Ennen kotimatkaa mä sain olla vielä trailerissa hetken aikaa syömässä heiniä. Siinäkin kävi jotkut lapset mua katsomassa. Trailerissa olikin uus systeemi, sellainen pikkuinen ovi siinä takana ja mä olin sen oven takana ihan irti sen aikaa kun söin. Sitten kävin vielä hetken ulkona kun mulle laitettiin ne kuljetussuojat jalkoihin ja sitten menin takaisin traileriin ja mut laitettiin siitä narusta kiinni ja kotimatka alkoi.

Me on nyt käyty Emännän kanssa ajelulla vaikka miten monta kertaa! Ja mä oon näyttänyt Emännälle kuinka lujaa osaankaan mennä, oon laukannutkin. Kerran juoksin ihan kilpaa niiden naapuritallin heppojen kanssa kun ajettiin niiden laitumen vierestä. Ne kyllä pääsi juoksemaan pidemmillä jaloillaan mua kovempaa, vaikka mä laukkasin ihan täysiä! Mutta sinne ne jäi laitumelleen, kun me jatkettiin matkaa sitä tietä pitkin.
Toisella kertaa me käytiin vaan siinä tallin edessä kääntymässä, silloin mä jo tiesin menomatkalla mihin mennään ja ravasin koko matkan! Mutta en mä olis halunnut lähteä sieltä sitten pois... Mutta Emäntä vaan pakotti ja oikein talutti mut kun en muuten suostunut lähtemään.
Eilen lenkillä olisin halunnu taas mennä sinne tallille ja oli ihan tylsää kun Emäntä ohjaskin vaan ihan toiseen suuntaan. En sitte liioin liikkunu, kun odotin että Emäntä tajuais kääntyä sinne oikeaan suuntaan. Mutta ei se tajunnut, se vaan pakotti mut liikkeelle. Sitten kun oltiin jo kaukana, minäkin luovutin ja juoksentelin ja laukkasin taas oikein reippaasti.

Ajelua

Terve taas!
Syksyä pukkaa, ja minä pukkaan talvikarvaa pintaan!
Emäntä sanoi, että nyt me aletaan ajelemaan vähän pidempiä lenkkejä että mulla oikein kuntokin kasvaisi. En mä vaan ymmärrä mitä vikaa mun kunnossani on? Jaksan oikein hyvin juoksennella tarhassa niin paljon kuin mua huvittaa.

No tässä yks päivä oltiin yhdellä lenkillä, joka olikin tosi jänskä. En tiedä mitä oli tekeillä, mutta tuolla tiellä kulki isoja autoja ihan vähän väliä. Pari kertaa Emäntä nousi kärryistä ja talutti mua kun mua vähän pelotti. Mutta kerran Emäntä ei ehtinyt ja mä pelkäsin että iso auto ajaa mun päälle! Mä pysändyin ja aloin peruuttaa karkuun sitä. Mutta sitten kävikin hassusti, kärry mun perässäni kääntyi ojaan ja sitten Emäntä nousi sieltä ja talutti mut sen pelottavan auton ohi. Kun se auto tuli seuraavan kerran taas, niin mepäs mentiinkin tekemään yhdellä pellolla pieni lenkki, eikä mua siellä pelottanut yhtään.



Viimeksi kun lähdettiin lenkille, Emäntä esitteli mulle mun valjaita ja sanoi että niissä on uudet vetoliinat. No vähän ne haisi erilaiselle, mutta ei mua asia sen enempää kiinnostanut. Mutta Emäntä nyt haluaa esitellä niitä.

Nämä on teetetty valjassepällä ihan mua varten, mun mitoilla. Entiset oli aika pitkät ja niissä oli erilaiset nuo kiinnittimet. Näissä on nyt vaan tällaiset lenkit päässä ja sen minäkin huomasin, että nämä pysyi hyvin paikallaan, eivätkä kääntyneet hinkkaamaan mun kylkeä.


Meillä on tuolla pihalla käynyt vaikka mitä myllerrystä viime aikoina, siellä on kaivettu maata isoilla koneilla ja sitten taas peitetty niitä kuoppia. Ja sitten yks ilta huomasin, että mun herätyskello oli kadonnut! Siis se sellainen kone joka oli mun karsinan vieressä ja hyrähti aina käyntiin aamuisin vähän ennen kuin Emäntä tuli mua hoitelemaan. Se juttu liittyi jotenkin meidän veteen. Arvaan näin, koska joskus se hyrähti käyntiin myös silloin kun join vettä mun vesikupista. Ja nyt kun se on kadonnut, myös veden maku on vähän muuttunut. Mutta kyllä mä silti herään aamuisin, vaikkei sitä "herätyskelloa" ole enää.

Ja taas näytillä

Käytiinpä sitten vielä toisessakin näyttelyssä. Sinne oli vähän pidempi matka. Oikeesti mua ei kyllä edes huvittaisi kertoa koko reissusta. Sinä päivänä satoi vettä koko ajan ja musta tuntui että koko päivä meni vaan sateessa seisoessa ja odotellessa. Ja mulla oli sadeloimi päällä. Suututti kun en saanut edes kunnolla syödä moneen tuntiin!
En mä sitten jaksanut siinä näyttelykehässäkään oikein nätisti olla. Tai yritin kyllä parhaani, mutta perä vähän lensi kun siinä sateessa juostiin eikä mua olis huvittanut. Se tuomaritäti sanoi, että mä en ihan käyttäytynyt niin kuin prinsessan pitäisi.
No joo. En sitten saanut sieltä mitään rusettiakaan. Mutta onneksi vihdoin viimein pääsin takaisin traileriin ja siellä sain taas syödä mahani täyteen heinää ja levätä vähän ennen kuin lähdettiin kotimatkalle.
Kuviakaan sieltä ei tullut yhtään, kuka siinä vesisateessa olisi halunnut kuvata.

No mutta sitten iloisempiin asioihin! Se uusi satula jota esittelin jokin aika sitten, olikin mulle vähän liian iso ja Emäntä myi sen pois. Mutta nyt mä sain mun vanhaan satulaan uuden hienon huovan ja siinä on mun nimikin! Mun mielestä tämä on tosi upea!


Siellä näyttelyreissulla Emännän ja mun kanssa oli kolme tyttöä, jotka sitten hoiteli mua. Yksi tyttö niistä tuli eilen käymään meillä ja käytiin sitten ajolenkillä. Oli vähän hassua kun Emäntä käveli mun vieressä ja se tyttö oli kärryissä.

Toi tie missä mentiin, on ihan uusi. Sen on joku tuonne metsään rakentanut. Ja nyt sieltä voi kiertää kärryillä sellaisen lenkin. Se on ihan kiva tie, kun siellä ei kulje autojakaan kovin usein. Paitsi eilen tuli vastaan mönkijä, mutta sen kuljettaja oli tosi kiltti eikä halunnut säikyttää mua. Se pysähtyi kun näki meidät ja lähti uudestaan liikkeelle vasta kun me oltiin jo kaukana siitä.

Näytillä!

No niin, näyttelyssä on käyty ja sain punaisen rusetin!

Mutta aloitetaas siitä, että Emäntä tuli näyttelyä edeltävänä päivänä sovittelemaan mulle tällaisia uusia vermeitä, sanoi että nämä on mun uudet edustusvaatteet ja kenelläkään muulla ei ole samanlaisia!

Mua tietysti pestiin ja puunattiin jo monta päivää ennen näyttelyä ja se yksi mies joka kävi keväälläkin, kävi taas vuolemassa mun kaviot ja niistä tuli tosi hienot!

Näyttelypäivän aamulla me sitten lähdettiin matkustamaan ja matka ei kauaa kestänytkään.

Kuva: Annika Haarajärvi

Sitten menin talliin jossa oli muitakin heppoja. Sain oman karsinan, mutta taas se oli sellainen etten nähnyt siltä yhtään mitään. Seinät oli ihan liian korkeat mulle. Onneksi Emäntä muisti ottaa mun oman vesisangon mukaan, yletyin vain nuuhkaisemaan karsinassa olleen vesikupin pohjaa. Jonkin aikaa sain olla, mutta sitten Emäntä tuli mua harjaamaan ja puunaamaan ja muhun laitettiin taas vaikka mitä kimalletta ja se hieno kruunu mun suitsiin. Sitten käytiin vähän pihallakin katselemassa muita heppoja, ja kyllä niitä heppoja olikin paljon. Oli isoja ja pieniä ja yks mun kokoinen pikkupoikakin. Aikamme odottettua tuli meidän vuoro mennä kentälle, me käveltiin ja juostiin ja seisottiin paikallaan ja sitten mä sain sen punaisen rusetin.


Kuvat: Terhi Kaaranka

Sitten me taas käveltiin siellä pihalla ympäriinsä ja odoteltiin kun muut ponit kävi kentällä. Sitten meidän piti taas mennä sinne ja meidän kanssa tuli yks tosi hieno vähän isompi poika sinne ja se sai sellaisen isomman rusetin.
Sitten Emäntä vei mut takaisin karsinaan ja sain ollakin siellä aika kauan. Välillä mua kävi joku katsomassa ja rapsuttelemassa ja Emäntä antoi lisää heinää. Pikku hiljaa sitten talli tyhjeni ja lopulta kun mut otettiin taas käytävälle, ei tallissa tainnut olla enää ketään muita. Emäntä puki mulle loimen ja kuljetussuojat ja sitten matkustettiin takaisin kotiin.

Emäntä sai sieltä näyttelystä paperin jossa lukee minusta näin:
Tyyppi: Kaunis tyyppi, 8
Runko: Sopusuhtainen, kaunis pää, piirteetön säkä, lyhyt lautanen, 7
Jalat: Hentosääriset, TJ hieman pihdissä, 7
Kaviot: Hyvät, 8
Käyntiliikkeet: Takaa väljä, hieman pihtinen, 7
Juoksuliikkeet: Jäykkä lanne, kts. käynti, 7
Käyttäytyminen: Pirteä, sopivaa, eläväinen, 9
Esittäminen: Hyvä, 8
Muuta: Ihana otsapanta

Ehkä saan myöhemmin lisää noita näyttelykuvia vielä, näytän sitten teillekin parhaat!

Ja nyt sain siitä mun agilitynäytöksestä uusia kuvia, tässä ne teillekin nähtäväksi.



Kuvat: Kirsi Kantokoski

Esiintymässä

Olipas se sunnnuntai jänskä päivä!
Ensinnäkin jo lauantai-iltana ilmestyi pihaan taas traileri ja nyt Emäntä sanoi, että se traileri on mun ihan oma! Enää ei tarvi matkustella lainatrailereissa. Ja sitten sinne väliseinän toiselle puolelle pakattiin ne mun agilityesteet ja sitten aamulla mut laitettiin sinne omalle puolelleni. Matkustin taas peffa menosuuntaan päin niin kuin ennenkin.
Kun päästiin perille, niin mut otettiin pois trailerista ja Isäntä alkoi purkaa esteitä. Sitä mukaa kun esteitä valmistui kentälle, mä sain kokeilla mennä niitä. Sitten mut laitettiin takaisin traileriin ja ajettiin ihan hetken matkaa vaan ja sitten mut vietiin ihan outoon talliin! Se olikin hassu talli, siellä ei ollut isoja heppoja ollenkaan, vaan vähän mua isompia poneja oli kaikki! Mä sain oman karsinan ja sain olla siellä sitten jonkin aikaa ihan rauhassa.
Sitten Emäntä tuli hakemaan ja puki mut siihen vihreään sadetakkiin jota en ole vielä pitänyt ollenkaan. Mulla olikin koko päivän joku loimi päällä kun ulkona satoi. No, sitten me mentiin ulos ja käveltiin sellaisen alueen läpi missä oli poneja siellä täällä ja mä en tiennyt mihin päin olisin katsonut ja kenelle jutellut. Menin ihan sekaisin sellaisesta! Mutta Emäntä vaan talutti mua eikä päästänyt tekemään tarkempaa tuttavuutta kenenkään kanssa. Niin me sitten mentiin sinne agilitykentälle, mutta meidän piti odottaa hetken aikaa kun siinä vieressä meni koiria agilityä. Mutta en mä niitä ehtinyt katselemaan, mä olin niin täpinässä!



Sitten mä vähän rauhoituin ja katselin yleisöä.



Ja sitten me päästiin menemään ja menin kuulemma oikein hienosti radan!


Kuva: Mervi Mäki-Neste

Me mentiin rata kaksi kertaa läpi, ensiki kävellen vaan ja sitten toisella kertaa mentiin vähän nopeammin.

Sitten se juttu olikin ohi ja mut loimitettiin uudestaan ja vietiin takaisin sinne karsinaan. Pian alkoi sitten kotimatkakin ja sekin meni hyvin.

Emäntä kertoi että pian meillä on taas uusi reissu kun mennään näyttelyyn!