Lenkillä

Tänään me oltiin emännän kanssa lenkillä. Se olikin pitkä lenkki, ei matkallisesti huippu, mutta aikaa meni melkein 2 tuntia. Osan ajasta vei kyllä se kun me vaan seisoskeltiin paikallaan. Ekaksi Emäntä pysähtyi juttelemaan jonkin papan kanssa ja sitten toisella kertaa me pysähdyttiin kattelemaan heppoja.

Se heppapaikka on aika usein meidän lenkin kääntöpaikka. Emäntä vie mut sinne kattomaan lajitovereita, kun mä täällä kotona vaan vuohien kanssa asun. Emännän mielestä mä voisin jutella niille hepoille, mutta en mä yleensä juttele. En jutellu nytkään. Joskus kyllä jos ne hirnahtaa mulle, niin vastaan niille. Mutta kun ne on ihan vieraita heppoja, niin mitäs mä niille juttelemaan.
Tällä kertaa siellä tienvieritarhassa oli suomenhevonen ja varmaan russ-poni. Me niitä vähän aikaa katteltiin aidan takaa, mutta ei Emäntä koskaan mua päästä niitä haistelemaan lähempää.

Siellä oli muitakin heppoja kauemmissa tarhoissa, mutta niitä me ei menty lähempää kattomaan. Me ei kovin usein siellä käydä ja kun käydään niin siellä on aina eri heppoja. Siksi mä sanoinkin, että ne on vieraita mulle. Emäntä sanoi, että ne on myyntiheppoja, siksi ne samat hepat ei kai sitten asu siellä pidempää aikaa. Tai kai siellä jotkut hepat asuu, mutta en mä vielä tiedä ketkä niistä kun niitä on tosiaan aika monta.

Mua ei olis kauheesti tänään huvittanu lenkkeilläkään, mutta Emäntä sanoi että nyt mennään kun on tiekin sula ja Emännällä vapaapäivä eikä olla hetkeen kunnon pitkällä lenkillä käyty. Emäntä veti mua aika lailla perässään, kun mä vaan olisin halunnu mennä hitaammin. Mutta kyllä mä sitten siellä heppapaikan lähellä alamäessä innostuin niin, että laukkasinkin pätkän. Ja Emäntä se väsyi ennen mua! Siitä on tosi pitkä aika kun oon lenkillä laukannut... Ei vaan oo tehny mieli. Ja liukkaalla kelillä en ees ajattele laukkaamista.

Emäntä sanoo, että mun pitää tottua kaikkeen mitä tuolla tiellä voi tulla vastaan. En mä oikeastaan mitään pelkääkään. Kerran säikähdin vähän traktoria, mutta nyt mä oon jo ihan tottunut niihin. Mutta mopoja ja mönkijöitä mä näen tosi harvoin ja viimeksi kun näin, pikkasen ne säikäytti. Me kävellään muuten ihan tiellä, mutta sitten kun tulee joku auto tai muu, niin me mennään tien sivuun. Tänään yks auto rääkätti kun ne kai luuli ettei me huomata. Mutta en mä välittänyt siitäkään. Ja sitten sitä autoa ajanut setä aukaisi ikkunan ja kysyi Emännältä että pelkäänkö mä autoja. No enhän mä pelkää, eikö se setä nyt sitä huomannu kun kerta oli jo mun vierelläni.

Musta on aika mielenkiintoista tuolla lenkillä haistella, mistä toiset hepat on menny. Emäntä huomaa vaan kavionjälkiä, mutta ei se tiedä mitä kaikkea mä niistä haistan. Ja joskus on kakkakasojakin, ne haisee vielä enemmän kuin jäljet. Ne on sellaisia raviheppoja mitkä siellä on menny kärryjen kanssa, mutta kertaakaan mä en oo niitä sattunut näkemään. Emäntä sanoi, että ne varmaan treenaa sellaisiin aikoihin kun Emäntä on töissä ja siksi me nähdään niistä vaan jäljet.

Isäntä kuvasi jokin aika sitten meidän lenkiltä videotakin, siinä me Emännän kanssa klopsutellaan menemään.