Uutta ilmettä

No niin, yleisön pyynnöstä me päätettiin nyt vähän uusia tätä meidän blogin ulkoasua. Emäntä kysyi, että laitettaisko lumihankea taustaksi, mutta ei. Se mistä me eniten tykätään ja haaveillaan, on vihreät niityt! Voi kunpa olisikin jo kesä! Siksi me haluttiin heinää tähän taustaksi. Mitäs tykkäätte? Meillä ainakin tuli heti vesi kielelle. :)

Mutta mepäs leikittiin tänään lumileikkejä. Emäntä päästi meidät laitumen puolelle ja nyt kun on taas satanut lisää lunta, se oli oikein pehmeää ja siinä oli mukava juoksennella ja tonkia lunta.

Nyt Emäntä ei laittanutkaan meille riimuja päähän. Mutta se antoikin meille porkkananpalat suuhun jo heti kun mentiin laitumen puolelle. Siitä minä tiesin, että siellä taskussa on niitä lisääkin, ja että kannattaa mennä sitten hakemaan kun Emäntä kutsuu. Ja niinhän siinä kävi. Kun oltiin jonkin aikaa leikitty, Emäntä meni takaisin tarhan puolelle ja kutsui. Juoksin sinne nopeasti, ja niin sainkin palkinnoksi porkkanaa. Mutta Tanya ei vielä ihan hoksannut tuota juttua, se tuli vasta hetken päästä. Sai sekin porkkanaa, mutta minä ehdin saamaan enemmän. :)

Ensimmäinen oppitunti

Tanya:
Nytpäs minä sain vuoron aloittaa kertomisen ensiksi, koska mulla on ISO uutinen! Mutta ensiksi joulusta pari sanaa. Me ei nyt saatu mitään erikoisia lahjoja, mutta Emäntä sanoi että ne uudet valjaat vois ajatella olevan joululahjaa, vaikka ei niitä silloin aattona vielä soviteltukaan. Mutta saatiin me porkkanoita ja kuivia leipiä ja sitten aattoiltana Emäntä toi meille ihan uudet makuelämykset. Ne oli kuulemma piparkakkuja! Yhdet vain saatiin, mutta olihan siinä maistelemista.

Mutta sitten se mun iso uutinen! Mulla oli eilen ensimmäinen oikein ajo-oppitunti! Sain selkääni nämä uudet valjaat.

Niitä laiteltiin niin kauan, että en kyllä muuten olisi jaksanut niin kauan odotellakaan, ellen olisi saanut siinä samalla syödä heiniä. Isäntäkin tuli siihen avuksi ja lopulta laittoivat ne uudet kärrytkin perääni.

Mutta sitten se vasta kummallisuus alkoikin. Laittoivat mulle narut molemmin puolin riimusta kiinni ja lähtivät taluttamaan mua pellolle. Ja ne kärryt seurasivat perässä! Aivan kummallista oli! Oli hirveän vaikeata kääntyä, kun ne aisat tökki kylkiin ja se kärry siellä perässä. Välillä pysähdyttiin ja silloin sain aina porkkanaa suoraan suuhuni. Käytiin tuossa pellolla pieni lenkki kävelemässä ja sitten tultiin takaisin tuohon valjastuspaikalle ja purettiin nuo pois. Se purkaminen olikin paljon nopeampaa kuin niiden laittaminen.
Nuo valjaat ovat kuulemma merkiltään Pfiff Vario, ja nämä ovat ne shettiskokoiset. Muut osat sopii hyvin, mutta selustin voisi kai olla aavistuksen pienempi. Mutta toisaalta, minäpä tästä varmaan vielä vankistun sitten kun kasvan ihan aikuiseksi.

Tänään satoi lunta, niin että oltiin Reetan kanssa ihan valkoisia selästä!

Reeta:
Tanya oli niin tohkeissaan tuosta sen ensimmäisestä kärryttelyharjoituksesta, että päätin antaa siskon puhua ensiksi. Kun oikein kovin muistelen, niin olihan se minullakin aikanaan jännää aikaa tuo kärryponiksi opiskelu.
Mutta nyt minä olenkin jo iso tyttö ja osaan vetää kärryjä vaikka pimeällä tiellä! Niin tehtiin tänään.
Emännän kummityttö tuli käymään ja harjaili selästäni kaiken lumen pois. Silloin alkoi jo hämärtää, mutta silti vaan lähdettiin ajelulle.

Eipä ole usein pimeällä ajeltukaan, mutta sitä varten meillä on kyllä varusteet. Kärryihin laitettiin nyt niiden takavalojen lisäksi lamput eteenpäin ja jalkoihini laitettiin heijastimet kaikkien muiden heijastimien lisäksi.

Se tyttö ohjasti minua suurimman osan matkasta ja Emäntä käveli vierellä. Välillä Emäntä istui hetkeksi kärryihinkin ja kylläpä painoi! Jaksoin kuitenkin mennä vähän raviakin. Tie oli oikein hyvä eikä ollenkaan liukas. Muutama auto ohitti meidät, mutta osasivat hiljentää vauhtia niin ei tarvinnut niitäkään säikkyä.

Mulla oli kärryn aisojen päissä pienet kellot. Niissä on oikein hyvä ääni, se ei ota mua korviin vaan kilisee kauniisti.



Emäntä kertoi, että minullekin olisi nyt uudet valjaat. Mutta koska niiden sovittelu ottaisi hiukan enemmän aikaa, niin niitä ei nyt vielä kokeiltukaan.

Ja sitten ihan muuta asiaa. Me saatiin Tessa & Pikkis -blogista sellainen tunnustushaaste, kiitos! (vaikka meillä nyt on enempi seuraajia kuin tuo 200, niin osallistutaan silti kun Tessuli kerran meille haasteen heitti)

"Kyseessä on liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia."
Säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi palkinnon sinulle.
2. Valitse viisi bloggaajaa (joilla on alle 200 seuraajaa) ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, keille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän suosikkiblogeilleen.

Me itsehän ei noita blogeja oikein lueta, mutta pyydettiin että Emäntä laittaisi tähän sellaisia blogeja, joissa on meidän kokoisia pikkuisia poneja! :D

http://hurriponi.blogspot.fi/
http://teamkauramoottorit.blogspot.fi/
http://m4rtzu.blogspot.fi/
http://sorbyszonata.blogspot.fi/
http://ponivaljakko.blogspot.fi/

Jouluterveiset

Ja tässä on meidän joululahja teille lukijoillemme! Se on ensi vuoden kalenteri, voit avata ja tulostaa sen itsellesi. Saat ladattua sen klikkaamalla tästä tai tuosta pikkukuvasta. Kalenteri on .pdf -tiedosto ja tarvitsee auetakseen Acrobat Reader -ohjeman.

Paukkupakkasta

Nyt ei ole koko viikolla tehty mitään erikoista. Mutta tänään on ollut tosi kylmä päivä ja me ulkoiltiin hiukan lyhyemmästi kuin normaalisti.
Päivällä oli kaunista, vaikka ei auringon säteet ihan tähän meidän tarhaan yllä. Tuossa on tuo metsä niin lähellä, että kun aurinko paistaa matalalta niin se jää metsän taakse.
Päästiin taas tänään käymään tuolla laitumen puolella. Tällä kertaa Emäntä ei laittanut meille riimuja, kun varmaan arvasi, että me tullaan sieltä kyllä ihan mielellämme takaisin tarhaan jos vaan saadaan herkkuja. Niin kuin sitten tultiinkin.
Nyt me ei jaksettu kovin juoksennella, eikä Emäntäkään siihen paljoa usuttanut. Ei noin pakkasella kannata hengästyksiin saakka juostakaan. Mitä nyt vaan vähän leikittiin.

Tanya:
Emäntä kertoi uutisen! Nyt mulle on tullut myös valjaat. En ole niitä vielä itse nähnyt. Emäntä sanoi että ne pitää ensiksi öljytä ja sovitellaan sitten kun on vähän lämpimämpi sää. Saas nähdä sitten. Valjaita on kuulemma nyt kahdet, toiset on shettiskokoiset ja toiset on minishettiskokoa. Jos ne shettiskokoiset ei ole minulle liian isot, niin minä saan ne. Ja Reeta saa ne pienemmät sitten. Mutta Reeta ei tiedä itse siitä vielä mitään, Emäntä kertoi tämän vain minulle! Kun jos käykin niin, että se shettiskoko on mulle vielä liian iso, niin saan nyt ne pienemmät ja sitten kun kasvan isommaksi, niin sitten vasta ne isommat. Reetalla on toki ennestään jo valjaat, mutta Emäntä sanoi että nämä uudet on hienommat kuin ne Reetan vanhat.

Varusteuutisia

Me saatiin uudet jouluriimut! Meillä on nyt molemmilla saman kokoiset, kun Emäntä sanoi että niitä ei ollut minishettis-kokoa. Mutta ei tämä oikeastaan iso ollut mulle, kuin laitettiin niin pieneksi kuin sai.

Nämä olikin meillä päässä jo tuossa videolla joka näytettiin viimeksi. Niiden kuvailujen jälkeen tultiin takaisin tarhaan ja Isäntä yllätti meidät ihan uusilla herkuilla! Kantoi meidän tarhaan isoja oksia, jotka eivät olleetkaan havuja vaan jotain ihan eri makuista.

Ne oli hyviä! Mukavaa järsittävää ja kututkin tykkää.

Onpas sadellut lunta tässä viime päivinä. Joinakin iltoina ollaan ihan lumessa ja sitten kun mennään talliin, Emäntä harjailee meidät puhtaiksi.

Tanya:

Minullapa on nyt vähän isompia varusteuutisia kuin vain tämä riimu.

Sain nimittäin myös uuden loimen. Vähän huonoon aikaan tuli taas Emäntä sovittamaan, mulla oli vielä ruokailu kesken.
Tämä on tällainen ohut sadeloimi, mutta tätä ei kuulemma pidetä kotona ollenkaan. Koska Reetallakin on sellainen edustussadeloimi, niin Emäntä hankki mullekin. Tämä on saman merkkinen kuin Reetan, mutta vähän eri värinen. Reetalla koko on 80 cm ja mulle tilattiin sitten 90 cm. Mutta onpas tämä iso! Tai massun kohdalta on ihan hyvä ja kaulakin on hyvä, mutta tämähän peittää mun etupolvetkin! Mutta Emäntä sanoi, että ei se haittaa, kun tätä käytetään vain sitten jossain näyttelyreissuilla, jos sattuu olemaan sadekeliä. Tämä on kuulemma sopivan kevyt ja ohut ja helppo pakata mukaan reissulle.

Mutta sitten se suurin juttu! Mulla on nyt ihan omat kärryt! Ei niitä ole vielä yhtään kokeiltu mun perään, koska mulle tilatut valjaat ei ole vielä tulleet.

Nämä kärryt on aika saman näköiset kuin Reetan, mutta koska Reeta on vähän minua pienempi, on sen kärryissä lyhyemmät aisat enkä voi siksi lainata niitä. Ja hyvä niin, onhan se hienoa että saan ihan omat! :D

Emäntä oli jo vähän varustellut noita kärryjä. Niissä on nyt irrotettavat valot eteen ja taakse, taustapeili, varustekori ja heijastimia.

Kaviota toisen eteen

Päästiin taas laitumen puolelle vähän rallittelemaan.

Kuvahaaste

Milla Ponipotkua Lapista! -blogista heitti meille kuvahaasteen. Nyt vasta saadaan siihen vastattua, kun ei Emäntä muka ehtinyt etsimään kuvia aikaisemmin.
Suurin osa kuvista on minun (siis Reetan), koska Tanya on ollut täällä vasta vuoden verran, niin siitä on paljon vähempi kuvia. Yritettiin etsiä enempi sellaisia ennen julkaisemattomia, mutta onhan näistä osa kuitenkin ollut täällä jo aikaisemmin.

1. Tältä näytimme noin vuosi sitten 

Emäntä yritti ottaa silloin joulukuvia.

 
2. Toisinaan olen hyvin edustava

Ihan oikeasti olin edustava, kun kisoissa oltiin.

3. Näistä kuvista voi päätellä mitä harrastamme

Agilityä tietenkin harrastetaan. Tanyakin harrastaa, vaikka tämä kuva nyt on minusta.

Kärryttelyä harrastetaan paljon.

Tanya: Ja pääsinhän minäkin kuvaan! Näyttelyissä käydään.

4. Näistä kuvista tulee hyvälle tuulelle

Naamiais-agilitykisoissa olin ja mulla oli tuo hassu puku. Melkein pääsin lentoon!

Voiko olla mukavampaa asiaa kuin syöminen? Ei voi! Kuva: Virpi Lähteinen

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessani

Miksi, oi miksi?

6. Tahtoisin elää tämän päivän uudelleen

Ihana oli tuo päivä, kun pääsin helteellä polskuttelemaan järveen! Se oli mun synttäripäivä.

Tanya: Minäpä en ole vielä järveen päässyt, mutta viime talvena hankiralli oli hauskaa!

7. Mm. nämä persoonat ovat huippuja

Meidän kuttukaverimme. Joista tuo etummainen eli Nelli on nyt vain muistoissamme. Keskimmäisenä on Emma ja takimmainen on Nellin tytär Pinja. Kuva: Virpi Lähteinen

8. Ei paljoa naurattanut

Niin kerta.

9. Tämä on minusta kaunis kuva

Kuva: Kaisa Rautio

10. Lopuksi paras kuva ikinä, tai ainakin yksi niistä.

Nämäpä oli vaikeita valittavia, mutta näistä kuulemma Emäntä tykkää eniten.

Kuva: Virpi Lähteinen

Jos joku tahtoo ottaa haasteen vastaan, niin olkaapa hyvä vaan!