Ensimmäinen oppitunti

Tanya:
Nytpäs minä sain vuoron aloittaa kertomisen ensiksi, koska mulla on ISO uutinen! Mutta ensiksi joulusta pari sanaa. Me ei nyt saatu mitään erikoisia lahjoja, mutta Emäntä sanoi että ne uudet valjaat vois ajatella olevan joululahjaa, vaikka ei niitä silloin aattona vielä soviteltukaan. Mutta saatiin me porkkanoita ja kuivia leipiä ja sitten aattoiltana Emäntä toi meille ihan uudet makuelämykset. Ne oli kuulemma piparkakkuja! Yhdet vain saatiin, mutta olihan siinä maistelemista.

Mutta sitten se mun iso uutinen! Mulla oli eilen ensimmäinen oikein ajo-oppitunti! Sain selkääni nämä uudet valjaat.

Niitä laiteltiin niin kauan, että en kyllä muuten olisi jaksanut niin kauan odotellakaan, ellen olisi saanut siinä samalla syödä heiniä. Isäntäkin tuli siihen avuksi ja lopulta laittoivat ne uudet kärrytkin perääni.

Mutta sitten se vasta kummallisuus alkoikin. Laittoivat mulle narut molemmin puolin riimusta kiinni ja lähtivät taluttamaan mua pellolle. Ja ne kärryt seurasivat perässä! Aivan kummallista oli! Oli hirveän vaikeata kääntyä, kun ne aisat tökki kylkiin ja se kärry siellä perässä. Välillä pysähdyttiin ja silloin sain aina porkkanaa suoraan suuhuni. Käytiin tuossa pellolla pieni lenkki kävelemässä ja sitten tultiin takaisin tuohon valjastuspaikalle ja purettiin nuo pois. Se purkaminen olikin paljon nopeampaa kuin niiden laittaminen.
Nuo valjaat ovat kuulemma merkiltään Pfiff Vario, ja nämä ovat ne shettiskokoiset. Muut osat sopii hyvin, mutta selustin voisi kai olla aavistuksen pienempi. Mutta toisaalta, minäpä tästä varmaan vielä vankistun sitten kun kasvan ihan aikuiseksi.

Tänään satoi lunta, niin että oltiin Reetan kanssa ihan valkoisia selästä!

Reeta:
Tanya oli niin tohkeissaan tuosta sen ensimmäisestä kärryttelyharjoituksesta, että päätin antaa siskon puhua ensiksi. Kun oikein kovin muistelen, niin olihan se minullakin aikanaan jännää aikaa tuo kärryponiksi opiskelu.
Mutta nyt minä olenkin jo iso tyttö ja osaan vetää kärryjä vaikka pimeällä tiellä! Niin tehtiin tänään.
Emännän kummityttö tuli käymään ja harjaili selästäni kaiken lumen pois. Silloin alkoi jo hämärtää, mutta silti vaan lähdettiin ajelulle.

Eipä ole usein pimeällä ajeltukaan, mutta sitä varten meillä on kyllä varusteet. Kärryihin laitettiin nyt niiden takavalojen lisäksi lamput eteenpäin ja jalkoihini laitettiin heijastimet kaikkien muiden heijastimien lisäksi.

Se tyttö ohjasti minua suurimman osan matkasta ja Emäntä käveli vierellä. Välillä Emäntä istui hetkeksi kärryihinkin ja kylläpä painoi! Jaksoin kuitenkin mennä vähän raviakin. Tie oli oikein hyvä eikä ollenkaan liukas. Muutama auto ohitti meidät, mutta osasivat hiljentää vauhtia niin ei tarvinnut niitäkään säikkyä.

Mulla oli kärryn aisojen päissä pienet kellot. Niissä on oikein hyvä ääni, se ei ota mua korviin vaan kilisee kauniisti.



Emäntä kertoi, että minullekin olisi nyt uudet valjaat. Mutta koska niiden sovittelu ottaisi hiukan enemmän aikaa, niin niitä ei nyt vielä kokeiltukaan.

Ja sitten ihan muuta asiaa. Me saatiin Tessa & Pikkis -blogista sellainen tunnustushaaste, kiitos! (vaikka meillä nyt on enempi seuraajia kuin tuo 200, niin osallistutaan silti kun Tessuli kerran meille haasteen heitti)

"Kyseessä on liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia."
Säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi palkinnon sinulle.
2. Valitse viisi bloggaajaa (joilla on alle 200 seuraajaa) ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, keille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän suosikkiblogeilleen.

Me itsehän ei noita blogeja oikein lueta, mutta pyydettiin että Emäntä laittaisi tähän sellaisia blogeja, joissa on meidän kokoisia pikkuisia poneja! :D

http://hurriponi.blogspot.fi/
http://teamkauramoottorit.blogspot.fi/
http://m4rtzu.blogspot.fi/
http://sorbyszonata.blogspot.fi/
http://ponivaljakko.blogspot.fi/