Näytillä!

No niin, näyttelyssä on käyty ja sain punaisen rusetin!

Mutta aloitetaas siitä, että Emäntä tuli näyttelyä edeltävänä päivänä sovittelemaan mulle tällaisia uusia vermeitä, sanoi että nämä on mun uudet edustusvaatteet ja kenelläkään muulla ei ole samanlaisia!

Mua tietysti pestiin ja puunattiin jo monta päivää ennen näyttelyä ja se yksi mies joka kävi keväälläkin, kävi taas vuolemassa mun kaviot ja niistä tuli tosi hienot!

Näyttelypäivän aamulla me sitten lähdettiin matkustamaan ja matka ei kauaa kestänytkään.

Kuva: Annika Haarajärvi

Sitten menin talliin jossa oli muitakin heppoja. Sain oman karsinan, mutta taas se oli sellainen etten nähnyt siltä yhtään mitään. Seinät oli ihan liian korkeat mulle. Onneksi Emäntä muisti ottaa mun oman vesisangon mukaan, yletyin vain nuuhkaisemaan karsinassa olleen vesikupin pohjaa. Jonkin aikaa sain olla, mutta sitten Emäntä tuli mua harjaamaan ja puunaamaan ja muhun laitettiin taas vaikka mitä kimalletta ja se hieno kruunu mun suitsiin. Sitten käytiin vähän pihallakin katselemassa muita heppoja, ja kyllä niitä heppoja olikin paljon. Oli isoja ja pieniä ja yks mun kokoinen pikkupoikakin. Aikamme odottettua tuli meidän vuoro mennä kentälle, me käveltiin ja juostiin ja seisottiin paikallaan ja sitten mä sain sen punaisen rusetin.


Kuvat: Terhi Kaaranka

Sitten me taas käveltiin siellä pihalla ympäriinsä ja odoteltiin kun muut ponit kävi kentällä. Sitten meidän piti taas mennä sinne ja meidän kanssa tuli yks tosi hieno vähän isompi poika sinne ja se sai sellaisen isomman rusetin.
Sitten Emäntä vei mut takaisin karsinaan ja sain ollakin siellä aika kauan. Välillä mua kävi joku katsomassa ja rapsuttelemassa ja Emäntä antoi lisää heinää. Pikku hiljaa sitten talli tyhjeni ja lopulta kun mut otettiin taas käytävälle, ei tallissa tainnut olla enää ketään muita. Emäntä puki mulle loimen ja kuljetussuojat ja sitten matkustettiin takaisin kotiin.

Emäntä sai sieltä näyttelystä paperin jossa lukee minusta näin:
Tyyppi: Kaunis tyyppi, 8
Runko: Sopusuhtainen, kaunis pää, piirteetön säkä, lyhyt lautanen, 7
Jalat: Hentosääriset, TJ hieman pihdissä, 7
Kaviot: Hyvät, 8
Käyntiliikkeet: Takaa väljä, hieman pihtinen, 7
Juoksuliikkeet: Jäykkä lanne, kts. käynti, 7
Käyttäytyminen: Pirteä, sopivaa, eläväinen, 9
Esittäminen: Hyvä, 8
Muuta: Ihana otsapanta

Ehkä saan myöhemmin lisää noita näyttelykuvia vielä, näytän sitten teillekin parhaat!

Ja nyt sain siitä mun agilitynäytöksestä uusia kuvia, tässä ne teillekin nähtäväksi.



Kuvat: Kirsi Kantokoski

Esiintymässä

Olipas se sunnnuntai jänskä päivä!
Ensinnäkin jo lauantai-iltana ilmestyi pihaan taas traileri ja nyt Emäntä sanoi, että se traileri on mun ihan oma! Enää ei tarvi matkustella lainatrailereissa. Ja sitten sinne väliseinän toiselle puolelle pakattiin ne mun agilityesteet ja sitten aamulla mut laitettiin sinne omalle puolelleni. Matkustin taas peffa menosuuntaan päin niin kuin ennenkin.
Kun päästiin perille, niin mut otettiin pois trailerista ja Isäntä alkoi purkaa esteitä. Sitä mukaa kun esteitä valmistui kentälle, mä sain kokeilla mennä niitä. Sitten mut laitettiin takaisin traileriin ja ajettiin ihan hetken matkaa vaan ja sitten mut vietiin ihan outoon talliin! Se olikin hassu talli, siellä ei ollut isoja heppoja ollenkaan, vaan vähän mua isompia poneja oli kaikki! Mä sain oman karsinan ja sain olla siellä sitten jonkin aikaa ihan rauhassa.
Sitten Emäntä tuli hakemaan ja puki mut siihen vihreään sadetakkiin jota en ole vielä pitänyt ollenkaan. Mulla olikin koko päivän joku loimi päällä kun ulkona satoi. No, sitten me mentiin ulos ja käveltiin sellaisen alueen läpi missä oli poneja siellä täällä ja mä en tiennyt mihin päin olisin katsonut ja kenelle jutellut. Menin ihan sekaisin sellaisesta! Mutta Emäntä vaan talutti mua eikä päästänyt tekemään tarkempaa tuttavuutta kenenkään kanssa. Niin me sitten mentiin sinne agilitykentälle, mutta meidän piti odottaa hetken aikaa kun siinä vieressä meni koiria agilityä. Mutta en mä niitä ehtinyt katselemaan, mä olin niin täpinässä!



Sitten mä vähän rauhoituin ja katselin yleisöä.



Ja sitten me päästiin menemään ja menin kuulemma oikein hienosti radan!


Kuva: Mervi Mäki-Neste

Me mentiin rata kaksi kertaa läpi, ensiki kävellen vaan ja sitten toisella kertaa mentiin vähän nopeammin.

Sitten se juttu olikin ohi ja mut loimitettiin uudestaan ja vietiin takaisin sinne karsinaan. Pian alkoi sitten kotimatkakin ja sekin meni hyvin.

Emäntä kertoi että pian meillä on taas uusi reissu kun mennään näyttelyyn!

Tälläytymistä

Hei!
Mun pitää nyt ihan mainostaa itse itseäni! Mua on nyt pesty ja puunattu ja Emäntä kertoi tänään, että meillä on sunnuntaina suuri päivä! Me mennään esiintymään agilitynäytökseen ponikuninkuusraveihin. Enpähän vielä tiedä mitä se oikein tarkoittaa, mutta sinne mua sitten voi tulla katsomaan. Ponikuninkuusravien ohjelma kertoo että meidän esiintyminen on sunnuntain kolmannen lähdön jälkeen. Näkemisiin siellä siis! :D

Uusia juttuja

No niin, nyt mä sitten sain sen Emännän lupaileman myöhästyneen synttärilahjan. Mutta oi ja voi, eipä tämä nyt mua niin paljoa kiinnostanut. Mulle laitettiin siis uusi satula selkään. Enpä paljon siitä piitannut, mua kiinnosti vain makoisa nurmikko pihassa!


Me on käyty nyt Emännän kanssa kärryttelemässä pari kertaa. Nyt se on taas aika kivaa! Me mennään sellaisella pikkutiellä missä ei oo tullut ketään vastaan ja saan mennä vähän niin ja näin, ei tarvi kulkea tien oikeaa laitaa. Tuolla tiellä on kivaa sekin, että siinä kasvaa kaikkea herkullista ihan tien vieressä. Mä voin sitten napsia vaikka ihan vauhdissa suuhuni horsmia tai muuta suuni korkeudella kasvavaa. Mutta jos yritän ihan pysähtyä jotain maasta nappaamaan, niin Emäntä patistaa liikkeelle.

Eilen Emäntä vähän taas hassutteli mun kanssa tarhassa ja mä innostuin hiukan ottamaan kierroksia.



Sen jälkeen me mentiin pihaan ja kokeltiin taas jotain agilityjuttua. Nyt olikin ihan uusi este ilmestynyt pihaan! Se on tuollainen lautaneliö, siihen pitää astua sisälle, kääntyä ihan ympäri ja sitten tulla pois samasta kohtaa mistä meni sisään. Kokeiltiin mennä sisään monesta suuntaa. Mutta mua olis taas paljon enempi huvittanut syödä tuota mehevää nurmikkoa kuin opetella tuota estettä...


Ja uusi rengaskin on! Se on vähän korkeampi kuin entinen ja siitä pois astuessa tahtoo rengas lähteä mukaan. Sitä pitää ehkä vähän vielä harjoitella?

Lääkärillä

Viime viikolla oli taas mun synttäri. Tällä kertaa en saanu mitään uusia varusteita, mutta sainpahan porkkanoita! Vuohetkin sai niitä. Emäntä sanoi että ehkä mä saan sitten jonkun uuden varusteenkin, mutta ei nyt ehtinyt vielä synttäripäiväksi.

Mutta viime viikolla olikin sitten perjantaipäivä ihan kummallinen! Jo edellisenä iltana ilmestyi traileri pihaan ja mietin että mihinkähän nyt mennään. Ei mua kuiteskaan pesty eikä puunattu niin kuin näyttelyihin mennessä on tehty. Emäntä puhui jotain hammaslääkäristä ja klinikasta.
Reippaasti sitten kävelin traileriin ja matkustettiin jonkin aikaa ja sitten tultiin perille. Mut vietiin sellaiseen rakennukseen sisälle, eikä se ollu talli. Siellä haisi kummalliselle ja mut laitettiin johonkin metallisysteemiin kiinni. Siinä kävi jotain ihmisiä mua rapsuttelemassa ja otin ihan rennosti aluksi.

Mutta sitten, se eläinlääkäri tuli ja pisti mua! Enpähän tykännyt yhtään! Mua alkoi heti väsyttää ihan kamalasti. Vaan sitten ne kauhut vasta alkoikin! Mun suuhun laitettiin jotain härveliä ja se oli ihan kamalaa. Pistin vastaan sen minkä jaksoin ja sitten mulle laitettiin pian toinenkin piikki. Ja taas ronklattiin mun suuta, sieltä otettiin hampaitakin irti ja verta tuli. Kun yritin vielä vähän vastustella, niin laitettiin vielä kolmaskin piikki. Sitten en enää vaan jaksanut, hyvä kun enää pysyin jaloillani...

Emäntä kyllä yritti mua rauhoitella koko ajan, mutta minkäs teet kun sattui niin sattui. Neljäskin piikki mulle vielä laitettiin, mutta se oli kuulemma rokotuspiikki.
No sitten se oli vihdoin ohi ja mut päästettiin irti niistä naruista. Mutta enhän mä oikein jaksanut edes kävellä. Seisoskelin sitten vaan aika tovin paikallani. Sitten mut vietiin takaisin traileriin, mutta mä olin niin väsyksissä vieläkin, etten oikein edes muista mitään siitä kotimatkasta.

Kotiin tultua sitten mä olin jonkin aikaa tallissa lepäilemässä ja sitten vasta illemmalla pääsin ulos tarhaan. Mutta sitten illalla mua alkoi paleltaa ihan hirveesti. Emäntä laittoi mulle loimen päälle ja vähän talutteli. Multa mitattiin kuume ja lämpöä olikin normaalia enemmän. Emäntä soitteli jollekin ja sai tietää, että se rokotus jonka sain, voi aiheuttaa kuumetta. No mä menin sitten karsinaan lepäämään, onneksi meillä on aika lämmin talli.
Aamulla sitten Emäntä taas mittas mun kuumeen, mutta enää sitä ei ollut yhtään. Mä olin ihan pirteä ja Emäntäkin näytti kovin iloiselta.