Kuvatuksia II

Nyt sitten toinen kuvapläjäys niistä kuvista joista aiemmin tuli ensimmäinen osa. Kolmas osakin tulee sitten vielä joskus myöhemmin.  Nämä on sellaisia poseerauksia joissa Emäntä oli meidän kanssa. Käveltiin vähän metsään missä ei ole ennen käytykään.
Kuvat Photography by Anna Niemelä.

Hammaslääkärissä

Reeta:
Käytiin sitten taas siellä klinikalla, jossa käytiin viime talvena kun Tanya oli sairaana. Nyt ei onneksi oltu kumpikaan sairaana, mutta meidän hampaat piti taas raspata ja sitten meiltä otettiin myös kuvat massuista.
Matkalla kuultiin trailerista että pysähdyttiin kerran ja sitten perille päästyämme huomattiinkin että meidän mukaan oli tullut Emilia joka sitten Emännän apuna meitä siellä kuljetteli.
Ihan ensiksi päästiin taas sinne karsinaan hetkeksi odottelemaan. Siellä on erikoista kuiviketta, sitä voi vähän maistellakin.

Kuva: Emilia Rantanen

Tanya lähti ensiksi sinne kuvaukseen ja minun massuani kuunneltiin ensiksi ja sitten minäkin lähdin kuvattavaksi. Mutta sitä ennen minulle laitettiin taas inhottava piikki kaulalle ja alkoi väsyttää vähän.

Mutta ei kai tarpeeksi, koska kuvauksen jälkeen käväisin karsinassa mutta silti olin vielä ihan virkeänä ja ennen hampaiden katsomista minulle laitettiin vielä toinenkin piikki. Sitten olikin ihan tosi tosi väsy!

Kuva: Emilia Rantanen

Minulle laitettiin taas se kauhea suunavaaja ja hampaitani raspattiin mutta en jaksanut yhtikäs yhtään vastustella.

Kuva: Emilia Rantanen

Ja koska minulla on vähän hassu purenta niin lopuksi katsottiin ja vähän viilattiin vielä etuhampaitanikin.

Kuva: Emilia Rantanen

Olin niin tosi väsynyt että tuskin jaksoin kävellä takaisin karsinaan sen jälkeen.

Kuva: Emilia Rantanen

Mutta sain levätä siellä niin kauan että virkistyin ja vasta sitten lähdettiin kotimatkalle.

Tanya:
Voi tiedättekös, minä olen niin ylpeä tuosta klinikkareissusta! Reetahan kertoi että sille laitettiin piikkiä mutta minullepa ei! Osaan olla niin rauhallisesti ilmankin. Kävin tosiaan ensiksi massukuvassa jossa näkyi että minulla on hiukan hiekkaa ja niinpä saadaan taas uusi psylliumkuuri. Reetallakin oli ihan sama juttu. Tässä me mennään sinne kuvaushuoneeseen, sinne ei Emilia päässyt kameran kanssa valitettavasti mukaan. Emännälle puettiin ihan hassu kaapu päälle ja minun selkääni ripustettiin joku juttu. Mutta se oli nopea homma se kuvaus eikä se satu yhtään. Ja olenhan minä ennenkin kuvauksissa käynyt.

Kuva: Emilia Rantanen

Mutta sen jälkeen minä meninkin hampaiden raspaukseen. Minulla oli hiukan piikkejä ja ne hiottiin pois. Emäntä minua kovin kehui kun osasin olla kauniisti.

Minusta oli ihan kummallista sitten kun odoteltiin jonkin aikaa karsinassa ja Reeta oli ihan väsyksissä. Se vain seisoi paikallaan kauan aikaa. Mutta lopulta kun se piristyi niin Emäntä ja Emilia tulivat hakemaan meitä ja niin matkustettiin takaisin kotiin. Loppupäivä oltiinkin karsinoissa, Emäntä sanoi että sitten kun Reetalla tulee kakka niin päästään tarhaan ja niinhän me sitten päästiinkin.

Me saatiin taas uudet riimut!

Tällä kertaa ne on mustat nahkariimut. Vähän tylsän väriset siis. Ne on kuulemma oikeasti varsariimut mutta minulle ainakin oikein sopiva.

Reetan oma näyttäisi olevan hiukan liian suuri vaikka sille oli tehty lisäreikiäkin.

Mutta ei näitäkään meillä jätetty päähän, vain kuvauksen ajan pidettiin. Saas nähdä koska sitten käytetään seuraavan kerran.

Agilitykisoissa

Reeta:
Käytiin sitten tämän vuoden viimeisissä agilitykisoissa. Ne olikin ihan uudessa paikassa ja sinne oli aika pitkä matka. Mutta onneksi saatiin taas kiva parkkipaikka ja aluksi odotellessa nähtiin trailerista jo katsella ketä siellä on paikalla ja mitä tapahtuu.

Koska se oli tosiaan agilityn finaalikisa, niin siellä oli taas naamiaiset. Meillä oli ne samat puvut kuin viime vuonnakin, eli minä olin mehiläinen ja Tanya oli leppäkerttu.

Pääsin ensiksi kisaamaan taas Emännän kummitytön kanssa. Mutta kun pääsin sinne kentälle niin enpä meinannut pysyä nahoissani, innostuin niin kovasti! Ensimmäinen este, eli puomikujassa kulkeminen, meninkin vähän sitten plörinäksi, koska en siltä pomppimiseltani oikein pysynyt siellä kujassa. Mutta sitten vähän skarppasin. Toinen este oli tuollainen portti jossa minun ei tarvinnut tehdä oikein mitään.
Ja sitten oli pujottelua.

 Portaat oli kanssa ihan helppo juttu.

 Välissä oli renkaaseen astuminenkin ja sitten hulavanne, helppoja juttuja.

Mutta sitten tulikin jotain uutta! Tuollainen pallo laitettiin eteeni ja minun piti sitä tökkiä eteenpäin puomien välissä. No onnistui sekin.

Hapsueste oli tällä kertaa ihan kaksinkertainen ja siinä minä taas vähän innostuin kun siitä sai juosta läpi.

Oi joi! Meinasin jo lähteä lentoon!

 Viimeinen este vielä, hyppäsin reippaasti.

Koskapa minä olin niin reippaalla tuulella, niin tämän suorituksen jälkeen Emäntä vei minut vähän sivummalle ja sain juosta muutaman kierroksen ympyrällä. Sitten palkintojenjaossa jaksoinkin olla ihan nätisti. Tällä kertaa se puomikujassa sähläämiseni otti niin aikaa, että en kärkipäähän sijoittunut vaan olin sarjassa kuudes. Mutta sitten, palkintojenjaon lopussa tulikin hieno yllätys; kummityttö saikin luokan parhaan poninkäsittelijän palkinnon.

Sitten heti alkoikin aikuisten luokka ja olin siinäkin ensimmäisenä vuorossa. Menin tällä kertaa puomikujan hiukan hitaammin.

 Samoin portti ja pujottelu sujuivat hyvin.

Mutta sitten minä jo taas kuumenin niin että päätin loikata porrasesteelle. Se oli virhe, koska siihen olisi pitänyt mennä hitaasti. Niinpä jouduin ottamaan sen esteen uudestaan ja sitten astuin joka askelmalle.

Renkaaseen astuminen, hularengas, palloeste, hapsut ja lopuksi hyppy, kaikki menivät hyvin.

Sen jälkeen meninkin hetkeksi trailerille odottelemaan kun Tanyakin kävi tekemässä suorituksensa.
Vähän jännitti että miten sijoitun tällä kertaa, kun kumminkin tuli siinä porrasesteellä häslättyä. Mutta yllätys yllätys, minä voitin sitten kuitenkin! Emäntä sai mitalin ja minä hienon ruusukkeen suitsiini. Mutta saa Tanya esitellä sitten ne palkinnot tarkemmin.


Tanya:
Minusta tuntuu että jään vähän Reetan varjoon aina noissa agilitykisoissa. Mutta nytkin suoritin ihan parhaani mukaan ja olin tosi kiltisti vaikka Reeta oli villinä. Kyllä Emäntä minua kehuikin sitten.

Kotona oltiin parina edellisenä päivänä harjoiteltu peruuttamista hapsuesteen läpi. Viime vuonnahan oli sellainen este finaalikisassa ja en sitä silloin osannut. No nyt sitten kun olisin osannut niin sellaista ei ollutkaan.

Mutta oli siellä pari ihan erilaista estettä, toinen niistä oli tämä portti. Se oli minulle helppo, piti vain pysähtyä siksi aikaa kun Emäntä otti sen kepin käteensä, sitten mennä tolppien välistä ja odottaa taas sen aikaa että keppi laitettiin takaisin paikalleen.

 Pujottelukin oli ihan helppo.

Mutta sitten minä vähän mokasin. Porraseste näytti vähän erilaiselta kuin kotona ja koska Emäntäkin käveli sen vierestä niin minäkin päätin vaan seurata Emäntää. Mutta sitten pitikin kääntyä takaisin ja kun Emäntäkin astui esteen päälle niin minäkin hoksasin että seurattava sitä on. Ja kävelin sitten nätisti esteen yli.

 Renkaaseen astumisen minä osaan tosi hienosti.

Samoin hulavanne onnistui hyvin, onneksi vanne ei tällä kertaa ollutkaan ihan niin pieni kuin aiemmin ja mahduin siitä hyvin läpi.

Mutta sitten tuli uusi tehtävä! Emäntä nosti eteeni tuollaisen ison pallon ja minun piti tökkiä sitä edelläni tuon puomikujan läpi ja sitten lopussa Emäntä nosti sen tuohon saaviin. Onnistuin siis tässäkin.

 Ja lopuksi otettiin spurtit hapsuesteen läpi.

Suoraan hyppyesteelle! Ja nyt oli niin hyvä vauhti ja Emäntä sanoi vielä HOP! niin pomppasin korkealle eikä este tippunut. Viime vuonnahan minulla kävi hassusti ja hipaisin massullani esteeseen niin että se tipahti.

 Palkintojenjaossa odoteltiinkin jännittyneinä.

Reetahan sitten kuitenkin voitti ja minä odotin malttamattomana että koska saan myös ruusukkeen. Ja minä olin sitten luokan viides, siinä oli yhteensä 10 osallistujaa.

 Kyllä Emäntä minua kehui, sanoi että menin tosi hienosti!

 Lopuksi sitten vielä vähän poseerattiinkin ruusukkeiden kanssa.

Ja tässä ne meidän saamat palkinnot. Reetan kummitytön kanssa saamat meni tytön mukana mutta nämä tuli meille kotiin. Oikealla Reetan ruusuke, mitali, pokaali ja palkintomuki. Vasemmalla minun ruusukkeeni, mitali ja palkinnoksi saamani kannu. Kyllä saatiin tosi hienot palkinnot!

Valmennuksessa

Tanya:
Viikko sitten käytiin valmennuksessa. Se oli elämäni toinen ajovalmennus jossa käytiin Emännän kanssa. Oli siellä kyllä tuttuja ihmisiä. Minä pääsin ensiksi kärryttelemään ja Reeta sai jäädä odottamaan traileriin.
Se paikka oli ihan outo minulle, ei ole ennen käyty. Käytiinkin ensiksi vaan ilman kärryjä katsomassa missä se kenttä on, sitten vasta valjastettiin ja mentiin sinne kärryjen kanssa.
Minun kanssani yhtä aikaa kentälle tuli toinenkin musta tyttöponi. Se taisikin olla tosi taitava.

Kuva: Madeleine Storrank

 Ja sitten siellä oli se valmentaja. Se käveli vierellä ja jutteli Emännän kanssa.

Kuva: Madeleine Storrank

Kun olin siellä jo jonkin aikaa pyörinyt, niin Emäntä pysäytti minut ja minulta otettiinkin korvatulpat pois. Kylläpä kaikki kuulostikin erilaiselta! Emännän maiskutuksetkin kuulosti niin voimakkailta. Mutta nopeasti totuin ja kun sitten ravailin kauniisti sain kehuja ja sitten sainkin jo lopettaa.

Kuva: Madeleine Storrank

Menin takaisin trailerin luo, minulta riisuttiin valjaat pois ja pääsin traileriin syömään heiniä. Siellä odotin niin kauan että Reetakin kävi treenaamassa ja sitten vielä ennen kotimatkaa saatiin hyvältä maistuvaa juomaa.

Hyvästä mausta muistuukin mieleen tämä. Me saatiin taas psylliumkuurit. Se on sellaista ainetta jota sekoitetaan veteen ja siitä tulee hyytelöä ja sitä on tosi paljon syötäväksi aina kerralla. Se poistaa mahaani jäänyttä hiekkaa. Minulla on joskus ollut mahassa hiekkaa ja siksi kuulemma on hyvä että syön pari kertaa vuodessa tuollaisen kuurin. Aluksi menee aina hetki tottua siihen uuteen makuun ja kun sitä hyytelöä on niin paljon niin me vietettiin kuurin alussa pari ensimmäistä yötä taas karsinoissa, niin että sain syödä rauhassa yön aikana sen mömmön. Mutta kun totuin siihen, niin käytiin karsinassa iltaisin vain se syömässä ja sitten jo iltaheinille palattiin takaisin tarhaan.

Mutta nyt kuuri on siis jo ohi. En tiedä saadaankohan vielä toinenkin kuuri tälle syksylle vähän myöhemmin.

Reeta:
Tosiaan valmennuksessa käytiin taas pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta onkin jo pari vuotta. Mutta tämä oli eri paikassa ja eri valmentajakin. Vaikka kyllä tässäkin valmentajassa jotain tuttua oli. Tanya kävi ensiksi vetämässä kärryjä ja minä odottelin sen aikaa trailerissa. Eipä ollut hätäpäivää kun sain odottelun ajaksi heinäkassin ajankulukseni.
Minä olinkin päivän viimeisessä valmennusryhmässä. Minun kanssani kentällä oli joku vaalea nuori tyttöponi. Sillä ei vielä ollut edes kärryjä perässä.

Kuva: Mervi Santonen

Jonkin aikaa siellä pyörin ja ravailinkin vähän. Ja se valmentaja jutteli Emännän kanssa, jostain lihaksista ja venytyksistä ja taipumisista puhuivat.

Kuva: Mervi Santonen

Minähän en kovin paljon tykkää tuosta kentällä kärryjen vetämisestä. Se on vähän tylsää hommaa, tykkään enempi siitä kun mennään jossain oikein eteenpäin, niin että maisemat vaihtuu. Mutta eipä tuossa onneksi kovin kauaa tarvinnut mennä, ei ehtinyt tulla edes hiki. Mutta takaisin traileriin mentyäni sain kuitenkin sellaista palautusjuomaa ja saatiin kotimatkaksi villaloimet päällemme.