Valmennuksessa

Tanya:
Viikko sitten käytiin valmennuksessa. Se oli elämäni toinen ajovalmennus jossa käytiin Emännän kanssa. Oli siellä kyllä tuttuja ihmisiä. Minä pääsin ensiksi kärryttelemään ja Reeta sai jäädä odottamaan traileriin.
Se paikka oli ihan outo minulle, ei ole ennen käyty. Käytiinkin ensiksi vaan ilman kärryjä katsomassa missä se kenttä on, sitten vasta valjastettiin ja mentiin sinne kärryjen kanssa.
Minun kanssani yhtä aikaa kentälle tuli toinenkin musta tyttöponi. Se taisikin olla tosi taitava.

Kuva: Madeleine Storrank

 Ja sitten siellä oli se valmentaja. Se käveli vierellä ja jutteli Emännän kanssa.

Kuva: Madeleine Storrank

Kun olin siellä jo jonkin aikaa pyörinyt, niin Emäntä pysäytti minut ja minulta otettiinkin korvatulpat pois. Kylläpä kaikki kuulostikin erilaiselta! Emännän maiskutuksetkin kuulosti niin voimakkailta. Mutta nopeasti totuin ja kun sitten ravailin kauniisti sain kehuja ja sitten sainkin jo lopettaa.

Kuva: Madeleine Storrank

Menin takaisin trailerin luo, minulta riisuttiin valjaat pois ja pääsin traileriin syömään heiniä. Siellä odotin niin kauan että Reetakin kävi treenaamassa ja sitten vielä ennen kotimatkaa saatiin hyvältä maistuvaa juomaa.

Hyvästä mausta muistuukin mieleen tämä. Me saatiin taas psylliumkuurit. Se on sellaista ainetta jota sekoitetaan veteen ja siitä tulee hyytelöä ja sitä on tosi paljon syötäväksi aina kerralla. Se poistaa mahaani jäänyttä hiekkaa. Minulla on joskus ollut mahassa hiekkaa ja siksi kuulemma on hyvä että syön pari kertaa vuodessa tuollaisen kuurin. Aluksi menee aina hetki tottua siihen uuteen makuun ja kun sitä hyytelöä on niin paljon niin me vietettiin kuurin alussa pari ensimmäistä yötä taas karsinoissa, niin että sain syödä rauhassa yön aikana sen mömmön. Mutta kun totuin siihen, niin käytiin karsinassa iltaisin vain se syömässä ja sitten jo iltaheinille palattiin takaisin tarhaan.

Mutta nyt kuuri on siis jo ohi. En tiedä saadaankohan vielä toinenkin kuuri tälle syksylle vähän myöhemmin.

Reeta:
Tosiaan valmennuksessa käytiin taas pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta onkin jo pari vuotta. Mutta tämä oli eri paikassa ja eri valmentajakin. Vaikka kyllä tässäkin valmentajassa jotain tuttua oli. Tanya kävi ensiksi vetämässä kärryjä ja minä odottelin sen aikaa trailerissa. Eipä ollut hätäpäivää kun sain odottelun ajaksi heinäkassin ajankulukseni.
Minä olinkin päivän viimeisessä valmennusryhmässä. Minun kanssani kentällä oli joku vaalea nuori tyttöponi. Sillä ei vielä ollut edes kärryjä perässä.

Kuva: Mervi Santonen

Jonkin aikaa siellä pyörin ja ravailinkin vähän. Ja se valmentaja jutteli Emännän kanssa, jostain lihaksista ja venytyksistä ja taipumisista puhuivat.

Kuva: Mervi Santonen

Minähän en kovin paljon tykkää tuosta kentällä kärryjen vetämisestä. Se on vähän tylsää hommaa, tykkään enempi siitä kun mennään jossain oikein eteenpäin, niin että maisemat vaihtuu. Mutta eipä tuossa onneksi kovin kauaa tarvinnut mennä, ei ehtinyt tulla edes hiki. Mutta takaisin traileriin mentyäni sain kuitenkin sellaista palautusjuomaa ja saatiin kotimatkaksi villaloimet päällemme.