Agilitykisoissa

Reeta:
Käytiin sitten tämän vuoden viimeisissä agilitykisoissa. Ne olikin ihan uudessa paikassa ja sinne oli aika pitkä matka. Mutta onneksi saatiin taas kiva parkkipaikka ja aluksi odotellessa nähtiin trailerista jo katsella ketä siellä on paikalla ja mitä tapahtuu.

Koska se oli tosiaan agilityn finaalikisa, niin siellä oli taas naamiaiset. Meillä oli ne samat puvut kuin viime vuonnakin, eli minä olin mehiläinen ja Tanya oli leppäkerttu.

Pääsin ensiksi kisaamaan taas Emännän kummitytön kanssa. Mutta kun pääsin sinne kentälle niin enpä meinannut pysyä nahoissani, innostuin niin kovasti! Ensimmäinen este, eli puomikujassa kulkeminen, meninkin vähän sitten plörinäksi, koska en siltä pomppimiseltani oikein pysynyt siellä kujassa. Mutta sitten vähän skarppasin. Toinen este oli tuollainen portti jossa minun ei tarvinnut tehdä oikein mitään.
Ja sitten oli pujottelua.

 Portaat oli kanssa ihan helppo juttu.

 Välissä oli renkaaseen astuminenkin ja sitten hulavanne, helppoja juttuja.

Mutta sitten tulikin jotain uutta! Tuollainen pallo laitettiin eteeni ja minun piti sitä tökkiä eteenpäin puomien välissä. No onnistui sekin.

Hapsueste oli tällä kertaa ihan kaksinkertainen ja siinä minä taas vähän innostuin kun siitä sai juosta läpi.

Oi joi! Meinasin jo lähteä lentoon!

 Viimeinen este vielä, hyppäsin reippaasti.

Koskapa minä olin niin reippaalla tuulella, niin tämän suorituksen jälkeen Emäntä vei minut vähän sivummalle ja sain juosta muutaman kierroksen ympyrällä. Sitten palkintojenjaossa jaksoinkin olla ihan nätisti. Tällä kertaa se puomikujassa sähläämiseni otti niin aikaa, että en kärkipäähän sijoittunut vaan olin sarjassa kuudes. Mutta sitten, palkintojenjaon lopussa tulikin hieno yllätys; kummityttö saikin luokan parhaan poninkäsittelijän palkinnon.

Sitten heti alkoikin aikuisten luokka ja olin siinäkin ensimmäisenä vuorossa. Menin tällä kertaa puomikujan hiukan hitaammin.

 Samoin portti ja pujottelu sujuivat hyvin.

Mutta sitten minä jo taas kuumenin niin että päätin loikata porrasesteelle. Se oli virhe, koska siihen olisi pitänyt mennä hitaasti. Niinpä jouduin ottamaan sen esteen uudestaan ja sitten astuin joka askelmalle.

Renkaaseen astuminen, hularengas, palloeste, hapsut ja lopuksi hyppy, kaikki menivät hyvin.

Sen jälkeen meninkin hetkeksi trailerille odottelemaan kun Tanyakin kävi tekemässä suorituksensa.
Vähän jännitti että miten sijoitun tällä kertaa, kun kumminkin tuli siinä porrasesteellä häslättyä. Mutta yllätys yllätys, minä voitin sitten kuitenkin! Emäntä sai mitalin ja minä hienon ruusukkeen suitsiini. Mutta saa Tanya esitellä sitten ne palkinnot tarkemmin.


Tanya:
Minusta tuntuu että jään vähän Reetan varjoon aina noissa agilitykisoissa. Mutta nytkin suoritin ihan parhaani mukaan ja olin tosi kiltisti vaikka Reeta oli villinä. Kyllä Emäntä minua kehuikin sitten.

Kotona oltiin parina edellisenä päivänä harjoiteltu peruuttamista hapsuesteen läpi. Viime vuonnahan oli sellainen este finaalikisassa ja en sitä silloin osannut. No nyt sitten kun olisin osannut niin sellaista ei ollutkaan.

Mutta oli siellä pari ihan erilaista estettä, toinen niistä oli tämä portti. Se oli minulle helppo, piti vain pysähtyä siksi aikaa kun Emäntä otti sen kepin käteensä, sitten mennä tolppien välistä ja odottaa taas sen aikaa että keppi laitettiin takaisin paikalleen.

 Pujottelukin oli ihan helppo.

Mutta sitten minä vähän mokasin. Porraseste näytti vähän erilaiselta kuin kotona ja koska Emäntäkin käveli sen vierestä niin minäkin päätin vaan seurata Emäntää. Mutta sitten pitikin kääntyä takaisin ja kun Emäntäkin astui esteen päälle niin minäkin hoksasin että seurattava sitä on. Ja kävelin sitten nätisti esteen yli.

 Renkaaseen astumisen minä osaan tosi hienosti.

Samoin hulavanne onnistui hyvin, onneksi vanne ei tällä kertaa ollutkaan ihan niin pieni kuin aiemmin ja mahduin siitä hyvin läpi.

Mutta sitten tuli uusi tehtävä! Emäntä nosti eteeni tuollaisen ison pallon ja minun piti tökkiä sitä edelläni tuon puomikujan läpi ja sitten lopussa Emäntä nosti sen tuohon saaviin. Onnistuin siis tässäkin.

 Ja lopuksi otettiin spurtit hapsuesteen läpi.

Suoraan hyppyesteelle! Ja nyt oli niin hyvä vauhti ja Emäntä sanoi vielä HOP! niin pomppasin korkealle eikä este tippunut. Viime vuonnahan minulla kävi hassusti ja hipaisin massullani esteeseen niin että se tipahti.

 Palkintojenjaossa odoteltiinkin jännittyneinä.

Reetahan sitten kuitenkin voitti ja minä odotin malttamattomana että koska saan myös ruusukkeen. Ja minä olin sitten luokan viides, siinä oli yhteensä 10 osallistujaa.

 Kyllä Emäntä minua kehui, sanoi että menin tosi hienosti!

 Lopuksi sitten vielä vähän poseerattiinkin ruusukkeiden kanssa.

Ja tässä ne meidän saamat palkinnot. Reetan kummitytön kanssa saamat meni tytön mukana mutta nämä tuli meille kotiin. Oikealla Reetan ruusuke, mitali, pokaali ja palkintomuki. Vasemmalla minun ruusukkeeni, mitali ja palkinnoksi saamani kannu. Kyllä saatiin tosi hienot palkinnot!