Ponivieraita

Olipas meillä kiva päivä lauantaina. Meillä kävi ponivieraita! Ja ihmisiäkin. Ihan vanhoja tuttuja, Bonnie ja Alma. Bonnien kanssahan minä olin leirillä viime kesänä ja Alma on käynyt meillä agilityä treenaamassa.
Katselin kun niitä laitettiin kuntoon talon nurkalla. Emäntä valjasti minut omalla valjastuspaikallani.
Sitten lähdettiin lenkille. Almalla oli ratsastaja, mutta minä ja Bonnie vedettiin kärryjä. Mentiin se aika pitkä lenkki, jota ei ollut vielä talven jälkeen mentykään.

Minä kuljin jonossa viimeisenä, Alman ja Bonnien paikat vähän vaihteli ja mahduttiin me välillä menemään vierekkäinkin.

Ihan loppumatkasta oli tiessä niin syvät urat, että kärryt meinasi mennä ihan vinoon. Emäntä ja Bonnien Emäntä nousivat silloin kärryistä ja mentiin käyntiä kotiin saakka.

Kotiin tultuani sain hetken aikaa levätä tarhassa. Sillä aikaa ihmiset tekivät Tanyan kanssa jotain, mutta Tanya saa kertoa siitä itse.
Mutta sittenpä minut satuloitiin ja mentiin pyöröaitaukseen ja se tyttö nousi selkääni ja ratsasti minulla. Aluksi minua talutettiin, mutta sitten menin ihan itse.

Tanya:
Olipas kivaa kun meillä kävi vieraita. Vaikka en päässytkään mukaan lenkille, vaan odotin sen aikaa kotona. Sitten kun tulivat takaisin, olikin minun vuoroni. Katsokaas!

Minut siis satuloitiin ja tämä tyttö kiipesi selkääni. Sain paljon kehuja ja rapsutuksia kun osasin olla nätisti. Sitten minua talutettiin ulkorakennuksen ympäri ja tyttö pysyi selässäni. Tunsin itseni niin isoksi ja taitavaksi!

Mutta tiedättekös mitä!? Emäntä oli kai niin tohkeissaan noiden vieraiden tulosta, että se unohti kokonaan mun synttäripäivän! Sehän oli siis viime perjantaina, 10.5. Täytin silloin 3 vuotta! Ja vasta sunnuntaina Emäntä sen muisti. Sain sitten onnittelut ja porkkanaa herkkupalaksi. Mutta varsinaista synttärilahjaa en ole vieläkään saanut.
Mutta oli Emäntä jotain uutta hankkinut talliin tässä hetki sitten. Tällaisen pinkin talikon jolla sopii kerätä meidän kakkapalleroita.

Nyt voisi varmaan sanoa, että on kesä. Eilen illalla Isäntä ja Emäntä vaihtoivat puhtaat turpeet meidän tarhakatokseen. Ja sitten meidän iltaruuat ja heinät tuotiin tarhaan ja me ei mentykään illalla talliin vaan jäätiin ihan yöksi ulos. Sinne me jäätiin syömään heiniä ja aamulla paistateltiin jo auringossa kun Emäntä vasta heräsi. Vielä ei ollut onneksi paljoa ötököitäkään. Emäntä kyllä sanoi, että pitää pian etsiä meille taas kesäriimut ja hapsupannat, ettei ötökät tunge silmiin. Meidän etutukat kun on tällaista lyhyttä mallia.