lauantai 21. elokuuta 2010

Näyttelyssä

Käytiinpä taas näyttelyssä! Sinne oli tosi pitkä matka, en oo matkustanutkaan niin pitkästi vielä koskaan. Tai no tietysti silloin vauvana, kun tulin sieltä syntymämaastani Tanskasta tänne Suomeen, mutta silloin mä olin niin pieni, että en muista siitä oikein mitään.
Mutta nyt siis matkustin trailerissa ja luulin pari kertaa, että tultiin jo perille, kun pysähdyttiin. Mutta Emäntä vaan avasi trailerin yläluukin hetkeksi ja odottelin siellä trailerissa, sitten luukku laitettiin takaisin kiinni ja jatkettiin matkaa.
Lopulta tultiin perille ja siellä oli muitakin heppoja. Mut laitettiin tuollaiseen katokseen kiinni. Se tais olla ravirata, koska samanlaiset katokset oli sielläkin, missä kävin kärryttelemässä ja josta kerroin viimeksi.

Emäntä puunasi mua, ja sitten käytiin vähän katselemassa paikkoja. Voi että olis ollut ihanaa nurmikkoa syötäväksi, mutta en vaan päässyt! Mulla olikin hirvee nälkä, tiesittekös että Emäntä on pitäny mua laihdutuskuurilla! En oo päässyt ollenkaan laitumelle, tarhassa vaan pitänyt olla.

Siellä oli paljon muitakin heppoja, yksi mun kokoinen ihan valkoinen ponikin!

Sitten oli meidän vuoro mennä sinne arvosteltavaksi. Ja ne tuomarit katseli mua.

Mutta sitten mä päätin, että koska se oli show, niin minäpäs pidän kunnon näytöksen! Siinä oli yks kukkakin jonka siinä huomasin, mutta en ehtinyt saada siitä mitään suuhuni, kun Emäntä nykäisi mut pois.

Sitten käytiin taas kävelemässä siellä ympäriinsä ja hetken päästä mentiin uudestaan sen tuomarin luo ja se laittoi mulle tosi ison rusetin!

Se rusetti oli niin iso, että ei mulla oo koskaan ollut noin isoa! Nauhatkin ylettyi ihan suuhun asti.

Sitten koitti ihan paras juttu! Emäntä otti suitset multa pois ja sain päälleni viilentävän märän pyyhkeen ja pääsin vihdoin syömään sitä ihanaa mehevää ruohoa!

Nuo kaikki ylläolevat kuvat otti Isäntä.

Tässä vielä muutama muiden ottama kuva.

Kuva: Kaisa Rautio

Kuva: Kaisa Rautio


Kuva: Tarja Kivirinta


Kuva: Mia Mäki-Maunus

Niin sitten lopulta me päästiin lähtemään sieltä kotiin ja kotimatka kesti melkein yhtä kauan kuin menomatkakin, vaikka silloin ei pysähdytty kuin kerran.
Sieltä tuli sitten mun arvostelukin myöhemmin, siinä lukee näin: Hyvä ponityyppi. Kaunis ja ilmeikäs pää. Hieman lyhyt lautanen, pitkä ja pysty lapa. Jaloissa saisi olla enemmän luustoa. Lihaksikas ja pyöreä runko. Ulkokierteiset jalat. Kevyt, mutta hermostunut. Tempperamenttinen. Ei lasten käsiteltävissä.


Mutta on tässä riittänyt toimintaa näyttelyn jälkeenkin. Heti seuraavana päivänä mulle sovitettiin uutta satulaa. Tuo oli aika omituinen, tosi kevyt. Ja sitten se yks tyttö tuli ja ratsasti mulla mun tarhassa! En oo ennen tarhassa ollutkaan ratsastaja selässä. Se oli aika hassua ja vuohetkin oli ihan ihmeissään.


Ja seuraavana päivänä tuli yks mies mun kavioita vuolemaan. Kyllä mä sen muistan, se kävi viime kesänäkin pari kertaa. Yleensä Emäntä vuolee mun kaviot, mutta tuo mies kuulemma osaa tehdä sen paljon paremmin. Nyt on se yks tärkeä näyttely tulossa, joten nyt pitää sitten olla oikein hienot kaviotkin.


Ja tänään Emäntä sovitti mulle uusia suitsia! Eikös oo makean väriset! Nämä on ihan mua varten tehdyt, ei oo kenelläkään muulla samanlaisia.

3 kommenttia:

ava kirjoitti...

Mahtaisitko tehdä tuollaisia pinkkejä suitsia muillekin?

Reeta kirjoitti...

Emäntä sanoi, että se pinkki nauha meni kaikki, eikä sitä saa lisää kun se oli jostain markkinoilta ostettua.

Ulrika kirjoitti...

Voi kun on nätit suitset nuo pinkit!