Hampien vaihtoa

Hymyni ei juuri nyt ole ehkä kaikkein hurmaavin...

Vaihdan siis hampaita. Tämä kuva otettiin jo muutama päivä sitten, ja eilen multa lähti toi toinenkin etuhammas keskeltä. Mutta onneksi nyt on talvi niin ei tarvi nyhtää ruohoa maasta, siinä vois puuttuvista hampaista olla haittaakin. Ne uudet hampaat varmaan ehtii kasvaa tilalle ennen kesää.
Mulla on vissiin jotenkin erikoinen suu, kun sitä on ihmiset kurkkineet kovasti jo siitä lähtien kun mä olin syntynyt. Mutta sanokoot mitä sanovat, minä olen oma persoonani suuta myöten! :D

Me käytiin tässä yks päivä taas lenkillä ja poikettiin siellä yhdessä pihassa missä oon saanut heinää. Niin sain nytkin, mutta nyt mä sain tutustua myös tällaisiin elikoihin!

Mua vähän pelotti, kun en oo niitä ennen nähnyt enkä oikeen tienny mitä ne on. Onneksi ne pysyi tuolla karsinoissaan eikä päässeet mua haistelemaan. Mutta mä sain kyllä maistiaiset niiden heinistä.

Mun ajohommissa on tullut vähän muutosta. Emäntä on ottanut raipan mukaan ajelulle. Ja nyt jos heitän perääni liian korkealle, niin Emäntä huutaa ja napauttaa raipalla mua pyllylle. En sitten oikeen enää oo paljo hyppinytkään...

Emäntä sanoi, että mä oonkin nyt kehittynyt tuossa hommassa. Viimeksi meni lenkki niin, että vaan kerran sain Emännän huutamaan. ;)

Hyvää ystävänpäivää!

Lunta!

Onpas nyt satanut lunta! Ihan monena päivänä tuli ja mulla oli loimi päällä etten ihan kastuisi kun lumi sulaa mun selän päällä.
Lauantaiaamuna Emäntä vei mut sinne missä oon kesällä laitumella. Sehän on mun tarhan vieressä ja aidassa on luukku josta sinne pääsee. Luukku on ollut kiinni syksystä lähtien, mutta nyt Emäntä avasi sen ja me mentiin yhdessä sinne. Juoksentelin siellä vähän ja napsin kuivia lumesta törröttäviä kasveja. Emäntä sanoi, että oon ihan hassu kun en oo niitä kesällä syönyt ja nyt syön.

Isäntäkin tuli hetkeksi sinne laitumelle ja Mila-koirankin ne houkutteli. Se ei meinannut uskaltaa tulla aitalankojen läpi, kun se muisti vielä kesällä saamansa sätkyt. Mutta tuli se sitten ja me vähän kisailtiinkin.


Lauantaina meillä kävi myös Emännän kaveri, sen kanssa me käytiin kärryttelemässäkin. Se oli ekan kierroksen kärryissä ja Emäntä talutti. Toisen kierroksen me mentiin Emännän kanssa kaksin.

Sunnuntaina me käytiin Emännän kanssa lenkillä, vaikka satoi lunta ja tuulikin. Me käytiin taas pitkästä aikaa siellä naapuriheppatallilla. Mutta ei siellä ollut ketään ulkona nyt, paitsi se koira. Mutta matkalla mä näin taas jotain mulle uutta. Siellä oli hiihtäjiä! Ne tuli meidän kanssa sitten hetken samaa matkaa. Mä sain vähän tutustua niiden suksiin, mutta kun huomasin että ei ne oo mitään syötävää, niin en sitten ollut niistä sen enempää kiinnostunut. Hetken päästä ne erkani meistä pellolle ja mä katselin monta kertaa niiden perään. Emäntä on kyllä oikeesti aika tylsä, kun se vaan komentaa mua liikkeelle, vaikka mä haluaisin vähän pysähtyä funtsimaan tilanteita. Emäntä itse kyllä pysähtyy välillä juttelemaan jonkun kanssa vaikka miten pitkäksi aikaa, eikä lähde vaikka mulla olis miten tylsää. Ja sitten se ei itse voi hetkeä malttaa, jos mä haluaisin pysähtyä katselemaan jonnekin.

Tänäänkin käytiin lenkillä, oli aika jänskää kun oli muuten pimeää mutta iso kuu mollotti taivaalla. Isäntä ja Mila-koirakin oli nyt meidän kanssa lenkillä ja se oli ihan kiva lenkki. Tiellä oli kyllä vähän liukasta, mutta kun menin siinä tien reunassa niin ei jalat niin luistaneet.

Heppavieras!

Pääsenpäs heti tuoreeltaan kertomaan, mitä tänään on tapahtunut! Meillä kävi vieras! Ihan oikea iso heppa!

Hepan nimi on Turre ja mä näin tässä yks kerta aikaisemmin kun se meni tietä pitkin meidän ohi. Mutta tänään eivät menneet ohi vaan tulivat käymään ja me päästiin tutustumaan toisiimme. Mä kyllä tein sille heti selväksi, että vaikka oonkin pienempi kuin se, niin oon silti pomo täällä. Mutta ei se yrittänytkään mua pomottaa, se vaan seisoi rauhassa paikallaan ja antoi mun nuuskia turpaansa.

Me oltiin hetken aikaa siinä pihassa ja sitten Emäntä laittoi mulle heijastimet jalkoihin ja me lähdettiin yhdessä Turren ja sen ratsastajan kanssa lenkille! Se olikin kivaa! Mä olin ihan täpinässä ja olisin halunnu mennä edelle ja lujaa ja näyttää kuka sitä porukkaa oikein johtaakaan. Mutta Emäntä oli taas tylsä ja kiskoi narusta niin etten päässy. Puolessa välissä lenkkiä sitten meidän tiet erkani ja Turre ja se ratsastaja meni toiselle tielle. Turre lähti ravaamaan ja sitten mäkin vähän innostuin ja halusin juosta, mutta eihän Emäntä mun perässä meinaa pysyä. Turre hirnui mulle vielä sieltä kaukaakin, mä pysähdyin aina kuuntelemaan sen ääntä ja vastasinkin pari kertaa, mutta en tiedä kuuliko se. Saas nähdä koska Turre tulee uudestaan käymään, toivottavasti pian!

Sitten me jatkettiin matkaa kotiin ja sain olla hetken tarhassa syömässä heiniä ja sitten me käytiin taas ajelemassa tuossa pellolla. Isäntä oli taas taluttamassa ja kyllä me vähän juostiinkin. Viimeksi mä naureskelin sille kun Isäntä niin hengästyi, mutta tällä kertaa kävi niin että minäkin hengästyin. Kun olin jo vähän väsynyt siitä kävelylenkistä, mutta enhän mä silti malttanut käyntiä mennä kun kärryjen eteen pääsin. Ja vähän piti tietysti perääkin heittää. Vaikka en mä nyt oikein saanu kunnolla heitettyä, kun Emäntä laittoi mun selkään ja kärryihinkin jotain esteitä...