Lauantaiaamuna Emäntä vei mut sinne missä oon kesällä laitumella. Sehän on mun tarhan vieressä ja aidassa on luukku josta sinne pääsee. Luukku on ollut kiinni syksystä lähtien, mutta nyt Emäntä avasi sen ja me mentiin yhdessä sinne. Juoksentelin siellä vähän ja napsin kuivia lumesta törröttäviä kasveja. Emäntä sanoi, että oon ihan hassu kun en oo niitä kesällä syönyt ja nyt syön.
Isäntäkin tuli hetkeksi sinne laitumelle ja Mila-koirankin ne houkutteli. Se ei meinannut uskaltaa tulla aitalankojen läpi, kun se muisti vielä kesällä saamansa sätkyt. Mutta tuli se sitten ja me vähän kisailtiinkin.
Lauantaina meillä kävi myös Emännän kaveri, sen kanssa me käytiin kärryttelemässäkin. Se oli ekan kierroksen kärryissä ja Emäntä talutti. Toisen kierroksen me mentiin Emännän kanssa kaksin.
Sunnuntaina me käytiin Emännän kanssa lenkillä, vaikka satoi lunta ja tuulikin. Me käytiin taas pitkästä aikaa siellä naapuriheppatallilla. Mutta ei siellä ollut ketään ulkona nyt, paitsi se koira. Mutta matkalla mä näin taas jotain mulle uutta. Siellä oli hiihtäjiä! Ne tuli meidän kanssa sitten hetken samaa matkaa. Mä sain vähän tutustua niiden suksiin, mutta kun huomasin että ei ne oo mitään syötävää, niin en sitten ollut niistä sen enempää kiinnostunut. Hetken päästä ne erkani meistä pellolle ja mä katselin monta kertaa niiden perään. Emäntä on kyllä oikeesti aika tylsä, kun se vaan komentaa mua liikkeelle, vaikka mä haluaisin vähän pysähtyä funtsimaan tilanteita. Emäntä itse kyllä pysähtyy välillä juttelemaan jonkun kanssa vaikka miten pitkäksi aikaa, eikä lähde vaikka mulla olis miten tylsää. Ja sitten se ei itse voi hetkeä malttaa, jos mä haluaisin pysähtyä katselemaan jonnekin.
Tänäänkin käytiin lenkillä, oli aika jänskää kun oli muuten pimeää mutta iso kuu mollotti taivaalla. Isäntä ja Mila-koirakin oli nyt meidän kanssa lenkillä ja se oli ihan kiva lenkki. Tiellä oli kyllä vähän liukasta, mutta kun menin siinä tien reunassa niin ei jalat niin luistaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti