maanantai 24. heinäkuuta 2017

Mätsärissä

Milla:
Käytiin taas mätsärissä, tämä oli jo kolmas tälle kesälle! Oli lämmin ja aurinkoinen päivä, mutta se paikka oli ihan mukava. Odotellessa saatiin syödä ruohoa eikä paljon ehditty ympärillemme katsella.
Osallistuimme luokkaan jossa oli vain pieniä poneja. Ihan aluksi kierreltiin vain lämmittelyalueella jonkin aikaa ja sitten mentiin vasta kehään. Minun vuoroni oli luokassa ensimmäisenä ja Tanya jäi odottelemaan Isännän kanssa lämmittelyalueelle. Minun parikseni esiintymään tuli mustavalkoinen minua vanhempi shettistamma. Esitimme ensiksi käyntiä ja sitten ravia ja sitten seisoin rakenne-esittelyssä hetken aikaa.
Kuva: Sari Ranta
Sen jälkeen oli parini vuoro esittää rakenne ja sen jälkeen saimme ruusukkeet. Minä sain punaisen ruusukkeen eli pääsin jatkoon.
Kuva: Sari Ranta
Odottelin sitten hetken aikaa siellä lämmittelyalueella kun kaksi muuta paria kävi arvosteltavana. Sitten kaikki punaisen ruusukkeen saaneet kutsuttiin kehään ja joku ruskea poni joka oli ollut Tanyan parina, sai luokkavoittajan ruusukkeen.

Käytiin siinä vähän valokuvassa ja sen jälkeen meille vaihdettiin riimut päähän niin oli helpompi syödä ruohoa. Oltaisiin jääty kyllä sinne vaikka pidemmäksikin aikaa, niin makoista se ruoho oli!

Tanya:
Se näyttelypaikka oli minullekin aivan uusi, ei oltu käyty siellä koskaan ennen vaikka tosi monessa paikassa olen minäkin jo ehtinyt käymään.
Mukava paikka se oli ja oli myös kivaa että meille pienille poneille oli oma luokka eikä tarvinnut isompien ponien kanssa kisata.
Minä tosiaan odottelin aluksi kun Milla ja jotkut tammamammat pikkuisine varsoineen kävivät kehässä ensiksi. Ne varsat oli muuten niin kivoja, olisin mielelläni tehnyt vähän läheisempääkin tuttavuutta.
Sitten kun tuli minun vuoroni, menin kehään yhdessä hienon ruskean tamman kanssa. Esitin käyntiä ja ravia ja sitten rakenteeni. Emäntä sanoi että olin vihdoinkin kivassa kesäkarvassa. Minulla otti karvanlähtö vähän lujaan tänä kesänä ja Emäntä ihan nyppi minusta ne viimeiset haivenet kun eivät ne harjaamalla lähteneet. Näyttelyä edeltävänä iltana meidät vielä pestiinkin ja yön yli oltiinkin loimet päällä.

Kuva: Sari Ranta
Vaikka olin siis mielestäni oikein hienossa kunnossa, niin silti se parinani ollut poni sai punaisen ruusukkeen ja minä sain sinisen, eli en päässyt jatkoon. Mutta se toinen poni kyllä ravasi tosi hienosti ja saihan se sitten luokkavoittajan palkinnonkin.
Mutta minulle kyllä ruusukkeitakin parempi palkinto oli se, että saatiin syödä sitä ihanaa ruohoa siellä. Vaikka päästään iltaisin laiduntamaan, niin meidän laitumella ei ole enää niin mehevää heinää kuin mitä siellä näyttelypaikalla oli.





Ihan näyttelyn lopuksi kun me oltiin jo valmiita kotiinlähtöön, kuultiin että Emäntää vielä kuulutettiin kehään ja Emäntä saikin siellä parhaan esittäjän palkinnon.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi!

Osaatko antaa vinkkejä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota shettistä hankkiessa? Mistä myynnissä olevia varsoja löytää? Tiedätkö mitä hintaluokkaa on tammavarsat? Isoista hevosista on paljon kokemusta, mutta ponit ovat melko uusi ihastukseni ja kiehtovat kovin, juuri omaan pihaan otettuina kun syövät, ulostavat ja vievät tilaa vähemmän kuin isot hevoset mutta kaikkea muuta voi tehdä paitsi ratsastaa :D paljonko shettiksiin menee rahaa kuukaudessa, jos ei lasketa harrastuskuluja tms. vaan ns. perushoito?

Kiitos jos jaksat vastailla!

Ponitäti kirjoitti...

Hei!
Myytäviä varsoja löytyy ainakin Facebookin ryhmistä (SHETLANNINPONI MARKKINAT ja Shetlanninponimarkkinat) ja myös suoraan kasvattajilta kannattaa kysellä. Shettisyhdistyksen sivuilta löytyy kasvattajalista ja linkkejä ainakin joidenkin kasvattajien nettisivuille. http://www.shettis.com/fi/Kasvatus/Kasvattajalista.html
Tammavarsan hinta lähtee noin tonnista ylöspäin. Hyvä suku (=vanhemmat pärjänneet hyvin näyttelyissä tai raveissa) ja lupaava rakenne nostaa hintaa. Suosittelen hankkimaan kotimaiselta kasvattajalta jolloin paperit on todennäköisesti kunnossa ja varsalla kaikki oikeudet osallistua näyttelyihin, kantakirjaukseen ja raveihin. Yleensä myynti-ilmoituksessa on maininta oikeuksista, kannattaa kysyä jos ei ole. Nykyään kun voi olla myös shettiksiä joilla on muut oikeudet, mutta ei ravioikeuksia. Jos ostaa ulkomailta, kannattaa olla tarkkana siinä että maahantuoja on rekisteröinyt ponin Hippokseen suvun kanssa. Nykyään kun on mahdollista tehdä ulkomaantuonnille ns. kevytrekisteröintikin, ja varsinainen rekisteröinti suvun kanssa jää tällöin ostajan tehtäväksi ja maksettavaksi.
Mutta ennen kaikkea kannattaa ensiksi miettiä minkälaiseen käyttöön ponin itselleen haluaa. Jos yhtään olisi haaveissa näyttelyponi, kannattaa kysellä kasvattajilta joiden ponit näkyy näyttelylistoilla. Näyttelyiden käsiohjelmissa on myös merkattu jos siellä on myynnissä olevia poneja. Jos taas jossain vaiheessa haluaisi raveihin, kannattaa kysellä raviponeihin painottuvilta kasvattajilta. Vaikka shettikset tunnetusti ovat monikäyttöisiä ja sama poni voi menestyä hyvinkin monella saralla ja olla kaiken sen lisäksi mukava perheponikin. Myös kokoa kannattaa miettiä, shettiksissä kun jo 10 cm korkeusero on paljon. Eroa voi olla yli 20 cm kun pienimmät minit on jopa alle 80 cm ja shettiksen yläkoko on 107 cm. Sitten on tietysti vielä ylikorkeatkin, niiden kanssa ei pääse virallisiin näyttelyihin eikä raveissa A-poneihin, mutta ratsuina ne eivät jää niin nopeasti pieneksi. Minishettiksen kanssakin voi aikuinenkin ajella, että siinä mielessä liian pieni shettis ei ole. :D
Ponien kuluja en ole oikein koskaan laskenut. Perushoito itse kotona on aika edullista, ne syövät vähän heinää hevosiin verrattuna ja lisärehujakaan ei mitenkään isosti tarvitse kun yleensä ongelmana on ennemminkin liika lihavuus. Toki aktiivisessa käytössä oleva poni tarvitsee kunnon ruuatkin, mutta ne on niin yksilöllisiä juttuja. Sairastumisista meillä on kuitenkin tulleet ne suurimmat yksittäiset kulut, parista klinikkakäynnistä ja lääkkeistä tulee nopeasti iso lasku ja ne kulut ei ole shettiksellä juurikaan hevosia pienempiä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos perusteellisesta vastauksesta! Aikuiselle tosiaan harrasteponi(t) mietinnässä, eniten kiinnostaa valjakkoajo ja agility. Blogiasi on ollut kiva lukea :) Ehkä tännekin oma(t) poni(t) vielä tulee!