perjantai 7. huhtikuuta 2017

Agilitykurssi

Tanya:
Käytiinpä pitämässä agilitykurssia! Tämä oli toinen kerta minulle, mutta nyt käytiin eri paikassa kuin syksyllä. En ole aiemmin tuolla käynytkään, se oli kuulemma poniravikoulu. Ja olipa ihmeellinen paikka, tällaista maalaisponia ihan hirvitti! Iso tie meni ihan vierestä ja siinä suhahteli autoja vähän väliä. Ja minä ihmettelin miten siellä olevat ponit ja hevoset ihan vaan rauhassa tarhailivat.

Mutta asiaan. Matkustettiin siis ihan ensimmäistä kertaa nyt Millan kanssa kahdestaan ja se oli ihan samanlaista kuin aiemmin Reetan kanssakin. Minä saan edelleen matkustaa omalla puolellani trailerissa ja Milla matkustaa siinä jossa Reeta aiemmin matkusti.
Perillä meidän piti odotella jonkin aikaa trailerissa, mutta sitten minä pääsin ensiksi näyttämään mitä osaan.
Ja minähän kyllä osaan!
Mutta ne autot minua kovin hermostutti.
Ja minua olisi kiinnostanut tutustua lähemmin niihin poneihin jotka olivat siinä viereisessä tarhassa. Mutta ei Emäntä päästänyt minua.
No mutta sain radan suoritettua ensiksi Emännän kanssa ja sitten menin sen vielä kaikkien niiden kurssilaisten taluttamanakin. Emäntä oli kyllä toisen narun kanssa myös mukana eikä päästänyt minua karkuun vaikka välillä vähän yritinkin.
No, siinä oli se minun vuoroni. Sitten menin takaisin traileriin ja oli Millan vuoro.

Milla:
Olipas se jännää päästä heti matkustamaan ja käymään ihan uudessa paikassa Tanyan kanssa. Ei minua se matkustaminen yhtään jännittänyt. Mutta sitten minulla vähän meinasi tulla hätä, kun näin että Tanya lähti jonnekin ja minun piti jäädäkin yksin. Trailerista sain kyllä katsella, mutta ihan koko aikaa en Tanyaa nähnyt vaan välillä se katosi. Ja silloin tuli Isäntä minua rauhoittelemaan, sanoi että ei ole mitään hätää ja tarjosi minulle heiniä.

No hetken kun olin vielä jaksanut odottaa, niin tulikin minun vuoroni. Minäkin pääsin siis kurssiponiksi, vaikka en ennestään vielä agilityä juuri osannut. Mutta Emäntä sanoi että opetellaan.
Ja niin me opeteltiin. Minua ei yhtään häirinnyt ohi ajavat autot eikä ne vieraat ponitkaan. Minä keskityin vain ihan siihen mitä oltiin tekemässä. Ja osasin!
Emännällä oli mukana porkkananpaloja ja sain niitä aina välillä palkinnoksi kun tein jonkin vaikean esteen. Ja paljon kehuja ja rapsutuksia.
Joitakin esteitä olin vähän kokeillut edellisessä kodissanikin, mutta suurin osa oli uusia.
Mutta minulle ne olivat kuitenkin aika helppoja ja uskalsin mennä kaikki.
Vaikeimman esteen Emäntä jätti kuitenkin minulle ihan viimeiseksi. Ja voi kun se olikin mukava tehtävä, sitten kun hoksasin mikä se on. Se olikin tuollainen koroke johon piti astua etujalat. Emäntä vähän auttoi jalkaani aluksi. Sitten kun nostin itse siihen toisen jalkani, niin voi sitä kehujen määrää. Ja porkkanaa sain taas. Tämä este oli todellakin hauska, koska vaikka minä olen tosi pikkuinen poni, minä sain tuossa seisoessani katsella maailmaa paljon korkeammalta kuin normaalisti.
Tuon jälkeen kiersin radan vielä toisenkin kerran kurssilla olleiden lasten kanssa. Ja sain siinäkin kehuja. Ei tarvinnut olla Emännän pitelemässä toisella narulla kuten Tanyaa piti.

Emäntä pyysi vielä muistuttamaan kaikkia Hevosmessuista. Nehän on nyt viikonloppuna ja Emäntäkin on menossa sinne. Me tosin jäädään kotiin, mutta saas nähdä tuoko Emäntä meille sieltä jotain tuliaisia.
https://www.hevosmessut.fi/fi/

Ei kommentteja: