sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Elämä jatkuu

Tanya:
Oli se surullista miten Reetalle kävi. :( Minä olen nyt sitten ollut vain yksin, kuttutytöt seuranani. Emäntä sanoi kyllä, että olen pärjännyt tosi hyvin. Ja että joskus saan vielä uuden kaverinkin.
Ennen Reetaa meidän perhe väheni jo kahdella, kun Mila-koira ja myös se pikkuinen Manteli-kissa lähtivät sateenkaarisillalle. Reetalla oli siellä sitten jo tuttuja vastassa.

Emäntä oli poissa kotoa monta päivää, ja Isäntä on hoitanut ruokkimisen ja siivouksen. Sitten kun Emäntä tuli takaisin kotiin, meni vielä kauan aikaa ennen kuin se alkoi laittaa minulle ruokia. Nyt ovat käyneet Isännän kanssa yhdessä iltaisin minua hoitelemassa.

Vähän Emännän kotiintulon jälkeen meillä kävi pikkuinen vieras. Ihan taisi minua tulla katsomaan ja sain herkullisia porkkananpaloja syödäkseni. Minua myös vähän harjailtiin siinä, se oli mukavaa.
Muutamina päivinä satoi räntää ja vettäkin. Silloin sain selkääni loimen ja ihan ensimmäistä kertaa Isäntä opetteli sitä minulle laittamaan. Ja kyllähän se onnistui! Sitten kun sade loppui, olen taas ollut ilman loimea.
Yhtenä yönä satoi tosiaan reilusti lunta. Sen jälkeisenä päivänä sain vähän liikuntaakin. Emäntä ja Isäntä tulivat ihan molemmat juoksutusraippojen kanssa tarhaan ja niin minä kiidin kuin tuulispää siellä tuoreessa lumessa ja hypin ketterästi tarhassa olevien koivunrunkojen yli.
Sen jälkeen lähdettiinkin vähän kävelylle. Mutta minua taluttikin Isäntä! Emäntä kulki perässä. Mutta sitten vaihtoivat ja Isäntä kuvasi kun minä vähän hengailin Emännän kanssa.
Minusta oli tosi hauskaa kun tuli niin paljon lunta. Eikä ollut ollenkaan liukasta! Ei me tosin käyty kuin kivenheiton päässä pihasta, mutta mukavaa oli sekin.
Tähän vähän ennen pihamaata jäätiin poseeraamaan hetkeksi ja Isäntä meni kauemmas kuvaamaan. Tämän jälkeen sainkin syöpötellä vähän kanervia lumen alta, ne olivat hyviä!
Yhtenä päivänä meille tuli kengittäjä. Se oli tuttu, on käynyt meillä joskus ennenkin mutta siitä on jo kauan aikaa. Yleensähän Emäntä on vuollut meidän kaviot, mutta nyt Emäntä vain istui vieressä potkukelkan päällä ja katseli.
Minua vähän kenkutti kun takajalkaa nostettiin. Mutta kannatti vähän vastustella, koska sitten Emäntä haki porkkanaa ja sain sitä sitten kiitokseksi kun olin nätisti. Ei olisi tainnut Emäntä muuten muistaa koko porkkanaa, jos en olisi yhtään kiukutellut. ;)
Olen tosiaan pärjäillyt ihan hyvin täällä kuttutyttöjen kanssa. Päästän Inkeriä välillä syömään omia heiniänikin. Ja kun luukku vuohien karsinaan on auki, voin työntää siitä pääni sisälle ja hamuta lattialta vuohien levittämiä heiniä.
Kaikkien näiden suru-uutisten vastapainoksi Emäntä kertoi minulle jotain jännittävääkin. Inkerin massussa kasvaa pikkuinen vuohi! Tai jopa kaksi! Inkeri oli kuulemma joulun tienoilla käynyt ihan meiltä salaa pukkitreffeillä! Mutta siihen menee vielä tovi ennen kuin iloinen perhetapahtuma koittaa. Kerron siitä sitten kyllä varmasti! Pitäkäähän peukkuja Inkerille, että kaikki menisi hyvin!
Nyt on parina päivänä ollut aivan upeaa auringonpaistetta. Minäpä laitoin sitten päiväheinien jälkeen oikein makuulleni ja nautin auringonpaisteesta. Emäntä vaan tuli kameran kanssa minua häiritsemään. Höh.
Kyllä muuten kivasti lämmittää tuo aurinko mustaa turkkiani. Ihan vielä en ole kuitenkaan karvanvaihtoa aloittanut, veikkaanpa että tässä tulee vielä niin kylmiä öitä että kunnon turkki on vielä tarpeen!

3 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Osanotot Reetan poismenon johdosta. :( ❤
Mä kuutisen vuotta sitten ostin mun ponin Pikku-Ukon Reetan innostamana. Halusin samanlaisen pienen, jonka kanssa touhuta poniagilitya ja kärryilyä. Ilman Reetaa en olis varmaan koskaan pikkuista ponia ostanutkaan. Huomenna Ukko menee röntgeniin kuulemaan tulokset kaviokuumeen paranemisesta. Toivottavasti hän ei ihan vielä lähde Reetan seuraksi taivaslaitumille temppuilemaan vaikka varmasti olisivat mitä ihanin pieni pari siellä.❤
Toivottavasti kevätaurinko tuo teille tullessaan paljon hyvää, vaikka talvi onkin ollut raskas.❤

Ponitäti kirjoitti...

Voi kiitos Veera! <3 Kävin katsomassa blogiasi ja löysinkin Pikku-Ukon, ihana! Voi toivottavasti saatte huomenna hyviä uutisia!

Milja Pyykkö kirjoitti...

Ihana että Tanya pärjäilee siellä ja jotain iloista odotettavaakin on. :)