sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Hyvää uutta vuotta!

Reeta:
No nytpä on vuosikin vaihtunut. Mutta ennen sitä meillä oli taas yksi kiva päivä. Emännän kummityttö Olivia tuli meitä taas katsomaan ja koska keli oli edelleen hyvä, lähdettiin sitten ajelulle.
Minut valjastettiin ensiksi ja Tanya sai jäädä kotiin odottelemaan kun minä lähdin lenkille. Emäntä käveli aluksi vierellä ja kuvaili. Kameran kanssa vaan oli kai jotain ongelmaa eikä saatu kunnon videota minusta. Mutta tässä pari kuvaa kuitenkin. Minä tuossa juuri pysähdyin tarkkailemaan, kun näin että vastaan tulee jotain vieraita ihmisiä.
Mutta sitten jatkettiin kyllä matkaa kun huomasin että ne oli vaan ihmisiä eikä mitään kummallisempaa.
Välillä Emäntäkin nousi kärryyni ja sitten minun piti mennä ravia. Että olikin raskasta! Vähän ennen kääntymispaikkaa Emäntä jäi kyydistä ja käytiin Olivian kanssa kaksistaan siellä kääntymispaikalla ja sitten ravasin sieltä Emäntää kohti. Emäntäkin nousi sitten uudelleen kärryyn ja ravasin vielä lisää. Kotiinpäin mennessä jalkani nousee aina reippaammin ja nytkään ei kuorma tuntunut enää ollenkaan niin painavalta kuin mennessä. :)

Tanya:
Minäkin kävin Emännän ja Olivian kanssa kärrylenkillä. Emäntä käveli vierellä kun menin käyntiä. Tuntui hiukan hassulta kun Emäntä siinä minun ympärilläni pyöri, eipä minua ole paljoa muut ohjastaneet kuin Emäntä. No hyvin kuulemma silti menin. Sitten kun tuli ravipätkien aika, Emäntä nousikin myös kärryn kyytiin ja jaksoin hienosti vetää siitä huolimatta! Katsokaas vaikka jos ette usko!

Ja sitten se uusi vuosi. Me olimme tarhassa ihan normaalisti, mutta Emäntä kävi antamassa meille iltaheinät ja ruuat jo vähän normaalia aikaisemmin ja jätti tarhaan ison valon päälle. Heiniä olikin hiukan normaalia enemmän ja söimme niitä vielä silloinkin kun pauketta alkoi kuulua enempikin. Emäntä sanoi taas, että on se onni ettei meillä lähinaapureissa ammuskella raketteja. Kauempaa kuuluvaa pauketta me ei huomattukaan siinä syömisen lomassa.


Emäntä meitä siinä vielä jonkin aikaa katseli ja sitten sammutti sen ison valon. Mekin mentiin sitten hetken kuluttua katokseen nukkumaan, siellä olikin taas meille uusia olkia pediksi.

2 kommenttia:

Outi kirjoitti...

Ai että, pitäisiköhän itsekin joskus investoida valjakkovaljaat ja -kärryt.. Ootko muuten ajatellut koskaan, että kisaisit jotain ajoluokkia ponien kanssa? Mitenkähän nuo kärryt saa edes mahtumaan mihinkään mukaan?!

Mukavaa Uutta Vuotta!

Ponitäti kirjoitti...

Suosittelen! :D Oonhan mä Reetan kanssa kisannut helppoa ajoluokkaa muutamia kertoja. Reetaa vaan ei oikein huvita se kentällä veivaaminen, ei siis ole parhaimmillaan siinä ja siksi ei ole viime aikoina siinä kisattu. Tanyan kanssa meillä taas ei ole niin paljoa vielä rutiinia että uskallettais. :) Nuo kärryt kyllä saan liikkeelle, ne menee kärrykoukkuihin trailerin perään. Vähän jää pitkälle kun menee eri päin kuin ravikärryt, mutta mukana kulkee kuitenkin. :)