Agilitykisat

Reeta:
Käytiin taas agilitykisoissa, eikä olleetkaan ihan mitkä tahansa kisat vaan Pohjanmaan poniagility-cupin finaali. Siellä oli myös naamiaiset ja ratakin oli normaalia pidempi ja vaikeampi. Kisat oli samassa paikassa kuin viimeksikin, mutta nyt kisattiin ulkokentällä eikä siellä tällä kertaa ollutkaan muita lajeja kuin vain tuota agilityä. Osallistujia oli kyllä paljon.

Minulla oli päälläni jo tutuksi tullut mehiläispukuni, mutta siitä jätettiin nyt siivet pois ettei ne tarttuisi hulavanteeseen kun menen sen läpi.

Esteissä oli tosiaan monta ennennäkemätöntä, kuten tämä teltta josta Emäntä poimi pehmolelun, sitten juostiin teltan ympäri ja laitettiin se lelu sinne takaisin.

Mutta kaikista erikoisinta oli, kun piti mennä kaksi estettä peruuttaen! Tämä hapsueste ensiksi ja sitten toinen joka oli helpompi, sellaisten tolppien välistä vain piti peruuttaa.

Me oltiin Emännän kanssa ihan koko päivän ensimmäisinä kilpailijoina. Laitettiin oikein reippaasti jalkaa toisen eteen.

Minä sain odotella sitten hetken aikaa kun Tanyakin osallistui samaan sarjaan. Ja sitten hetken kuluttua olikin palkintojenjako.

Arvaattekos kuka voitti?! :D

 

Sen aikuisten sarjan jälkeen oli sitten junnusarja johon osallistuin Emännän kummitytön kanssa. Siinä oli pari estettä hiukan helpommin suoritettavia, ei tarvinnut hapsujen läpi peruuttaa eikä astua toista kertaa renkaaseen. Mutta katsokaas tästä videolta miten mentiin.

Linkki videoon: https://youtu.be/76UUsTOhC2A

Siinä luokassa oli yhteensä 7 osallistujaa ja minä tulin toiseksi! Palkinnoksi tuli ruusuke, pokaali ja mitali.


Muistanette kun kerrottiin kesällä että tallista kuuluu aika ryske. No nyt päästiin vihdoin katsomaan mitä siellä on tapahtunut. Ja siellähän on vuohilla uusi iso karsina. On niin valoisaa ja hienoa, kattokin korkeammalla kuin ennen.

Tanya:
No nyt minä pääsin ensimmäistä kertaa oikein käyttämään sitä minulle jo aikoja sitten tehtyä ja sovitettuakin leppäkerttupukua! Kun silloin aikaisemmin ne kisat peruuntui joita varten se puku tehtiin.

Mutta nyt oli Emännälläkin uusi itse tekemänsä leppäkerttupuku. Me oltiin niin samikset! :D

Agilityrata oli todellakin pitkä ja vaikea. Parhaani minä yritin.

Ja suurimman osan esteistä osasinkin mennä ihan reippaasti.

Paitsi parin kanssa tuli vähän epäonnistumista. Hapsueste olisi pitänyt toisella kertaa peruuttaa ja enhän minä ole sellaista harjoitellut. Halusin nähdä mihin menen ja sitten mun ei lopulta tarvinnut sitä estettä mennäkään. Se toinen peruutus oli helpompi kun ei ollut mitään edessä ja sen suoritin.
Hyppyeste oli tehty ihan liian korkeaksi minun pyöreille muodoilleni ja siitä tuli sitten tiputus. Pyysin ettei Emäntä laittaisi näistä pienistä epäonnistumisistani kuvia. Koska muuten tosiaan menin todella hienosti.

Ja niin minä tulin kuulkaa siinä luokassa kuitenkin viidenneksi! Osallistujia oli yhteensä 9, joten se on sekä minusta että Emännän mielestä oikein hyvä sijoitus.

Tässä me poseerattiin sitten palkintojenjaon jälkeen. Minä sain vähän pienemmän ruusukkeen kuin Reeta, mutta hieno se on!

Mutta täytyy vielä kertoa meidän uudesta perheenjäsenestä. Meille on tullut kissanpoika, Akseli nimeltään. Ja se on kuulemma ihan samasta paikasta kotoisin kuin minäkin! :D

Akseli on nyt vasta hetken aikaa päässyt ulkoilemaan ja on käynyt jo meidän tarhassakin. Kun meillä kävi ennen noita agilitykisoja kengittäjä vuolemassa kaviot, pyöri Akseli meidän jaloissakin!
Vanhempi kissahan tässä Kartanolla on nimeltään Meirami ja sitä me nähdään useinkin ulkosalla.