torstai 27. elokuuta 2015

Vieraita

Reeta:
Eipä ollut meillä hetkeen mitään tapahtunut, mutta nyt on! Ihan kahtena peräkkäisenä päivänä on käynyt ihmisvieraita. Tuttuja kyllä jo aiemmilta vierailuilta.
Eilen kävi Emännän kaveri, muistan että ollaan tavattu paitsi meillä myös monta kertaa kisoissa. No tämä vieras osasi minut ihan valjastaakin, mutta sitten ennen lähtöä vaihtoivatkin niin että Emäntä tuli mun kärryihin ja tämä vieras meni Tanyan kärryille. Ja niin me lähdettiin lenkille!

Kylätiellä ihan aluksi minä menin edellä, mutta liikuin kuulemma liian hitaasti ja niin Tanya pääsi edelle. Mutta ihan mukava minun oli siellä perässä tulla, ei ollut yhtään kiirettä.
Sitten kun käännyttiin kylätieltä peltotielle, päästiin menemään vierekkäinkin. Ja ravattiinkin pitkät pätkät. Oli oikein mukava lenkki, kiva kun ei kummankaan tarvinnut jäädä yksin kotiin vaan päästiin yhdessä lenkille!

Tanya saa kertoa meidän tämän päivän vieraista, mutta minä kerron tästä elämän parhaasta asiasta! Me ollaan päästy nyt parina iltana isommalle laitumelle. Vuohet on päässeet sinne koko kesän, mutta eihän ne oikein syö nurmea. Siellä on siis aivan mahtava kattaus meille!
Mutta ötököitä siellä laitumella on hirmuisesti. Pääasia kuitenkin että saatiin syödä mahamme täyteen.

Tanya:
Juu minustakin oli oikein mukava tuo yhteinen kärrylenkki. Vaikka oli vähän erikoista kun olikin joku muu siellä ohjissa kuin Emäntä, mutta tein parhaani ja liikuin hienosti ja sain kehujakin. Vaikka menin kylätiellä ensimmäisenä ja vastaan tuli auto, en säikkynyt ollenkaan.

Mutta tämänpäiväisten vieraiden kanssa sain vielä enemmän kehuja! Tuli pieniä vieraita ja minä pääsin pitkästä aikaa ratsuksi!
Minut harjattiin ja satuloitiin se hieno lännensatula selkääni. Mutta suitsia ja ohjia ei laitettu, vaan Emäntä talutti minua riimussa. Ensiksi selkääni tuli tyttö ja kierrettiin ulkorakennusten ympäri ja tultiin takaisin valjastuspaikalle.

Sitten selkääni vaihtui pienempi poika ja tehtiin sama lenkki. Yhtään en pukitellut enkä ketkuillut. Paitsi vähän yritin syödä ruohon pihassa. Mutta ne lapset pysyivät hyvin satulassani ja tosiaan kehuja tuli kun olin niin rauhallisesti.
Tarhassakin ne lapset kävivät ja Inkeri-kilin kanssa leikkivät. Olivatkin kuulemma Inkerin vanhoja tuttuja sen entisestä kodista! Taisi Inkeri ne muistaakin kun niin tykkäsi.

Meiltä pyydettiin että voitaisiin tehdä postaus varusteista joita Emäntä on meille tehnyt. Päätettiinkin että ensi kerralla esitellään sitten meidän korurasia!

Ei kommentteja: