Talvitouhuja

Reeta:
Jappadappaduu! Olipa tuossa yksi päivä oikein kunnon myrsky! Lumi pöllysi ympäriinsä ja meille laitettiin loimet päälle ihan vaan sen tuulen takia. Paljolti me oltiinkin katoksen suojassa.

Mutta sitten kun Emäntä tuli kuvailemaan, niin sen mieliksi käväistiin vähän muuallakin.

Jos ei vaan olisi ollut niin paljoa lunta, niin kyllä oltaisiin pompittu enemmänkin. Jotenkin vaan tuo tuuli saa meidätkin tuntemaan itsemme niin kevyiksi ja lentäviksi!

Tanya:
Olipa joo-o, pikkuiset puhurit! Minä melkein lähdin tuulen mukaan. Onneksi en ihan kuitenkaan.

 Peräkin oli niin kevyt, että ei hetkeen!

Mutta arvaattekos mitä me tässä yhtenä iltana treenailtiin!? Jotain ihan uutta! Emäntä oli hankkinut tuollaisen vempeleen, pinkin potkukelkan! Vähän tuntui pelottavalta kun se sillä ensimmäisiä kertoja pihassa potkutteli ja me katsottiin silloin vain tarhasta.

 

Mutta sitten toisena iltana Emäntä ottikin meidät tarhasta, minut ensiksi ja pyörittiin vähän pihassa sen kelkan kanssa. Porkkanaakin siinä sai välillä! Eipä ollutkaan niin pelottava vempele enää. Aika hassua oikeasti, että Emäntä pääsee sillä paljon nopeammin kuin mitä juoksemalla.

Reeta:
No pääsin sitä minäkin sitten kelkkatreeneihin. Minähän toki vanhempana ja viisaampana menin nätisti kelkan vierellä koko ajan. Ja sain porkkanaa kun pysähdyttiin!

Mutta sitten seuraavina päivinä sää teki kepposet ja koko piha jäätyi! Ei olla sen takia sitten toista kertaa kelkkatreenailtukaan. Emäntäkin kulkee ihan hissun kissun hipsutellen, ettei kaatuisi siinä. Vaikeaa se varmaan onkin pysyä pystyssä vain kahdella jalalla! :O