lauantai 20. syyskuuta 2014

Retkeilyä

Me käytiin tässä yksi päivä taas tällaisella kärryajelulla, että minä vedin kärryjä ja Tanya oli peräponina.
Se oli ihan mukava lenkki ja käytiin vähän matkaa sellaistakin peltotietä, mitä ei yleensä mennä.
Mutta se minua tuossa noin menossa harmittaa, että Tanya saa lenkin aikana syötyä vaikka mitä, mutta minä en oikein ehdi syömään kun Emäntä jo patistaa eteenpäin.

Mutta sitten toisena päivänä me mentiin metsäretkelle. Tämä olikin niin mukava, aivan huippukiva! Ensiksi Emäntä talutti meitä molempia, mutta välillä minä menin Isännän talutettavaksi.
Mentiin ihan uuteen paikkaan metsässä. Vaikka olen kaikki nämä vuodet tässä asunut, en ole koskaan aiemmin päässyt käymään siellä. Sinne piti vähän kiivetä.
Mutta onneksi siellä oli evästä! Syötiin tuollaisia kanervia, ne oli ihan makoisia.
Jäkälääkin siellä kasvoi kovasti, mutta ei se ollut oikein maukasta.
Sitten rämmittiin ihan metsässä jonkin matkaa kunnes tultiin tielle. Siinä kasvoi hassuja sieniä. Mutta ei me niitä maistettu kun riitti muutenkin syömistä.
Sitten jatkettiin metsätietä kunnes tultiin yhden talon pihaan. Siinä ollaan käyty joskus ajolenkillä joten oli tuttu paikka ja siinä oli lapsia jotka kävi meitä katsomassa. Kotiin tultiin sitten kylätien kautta ja minä siinä ravasinkin Isännän kanssa pitkän pätkän niin että Tanya jäi ihan jälkeen.

Tanya:
Tässä vielä minustakin parhaat kuvat tuolta metsäretkeltä. Kyllä oli mukava retki se!
Hah hah, tätä kuvaa Reeta varmasti inhoaa! :D 
Mutta edellisellä viikolla tehtiin aika pitkäkin retki, sinne matkustettiinkin trailerilla ja kesti melkoisen kauan se matka. Lopulta tultiin tällaiseen paikkaan.
Reeta jäi odottamaan traileriin, kun minä menin Emännän kanssa sisälle. Olin siellä hetken isossa karsinassa ja ihmettelin. Mutta sitten hoksasin, että sehän olikin eläinlääkäri. Mutta eri paikka kuin missä ollaan aiemmin käyty.
 
Minulla oli ollut vähän yskää ja sen takia minua sitten tutkittiin. Mutta kuulemma kurkussani ei näkynyt limaa eikä merkkejä tulehduksesta, joten en tarvinnut lääkkeitäkään.
Jotain yrttejä olen kyllä syönyt ja ne varmaan minun yskäni paransivatkin. Mutta nyt meidän ruokavalioon tuli myös uusi hauska lisä, ollaan saatu porkkanaakin joka ruualla. Kylmempien öiden jälkeen ei olla päästy enää aamusta laitumelle ja silloin onkin saatu sitten kuivaheinää. Öisinhän ollaan saatu sitä samaa heinää koko kesä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En koskaan tunnista kumpi poni on kumpi... Olisikos mahdollista käyttää esim erilaisia riimuja, vai onko jotai näppäriä tuntimerkkejä
-Uusi lukija-

Anonyymi kirjoitti...

Siis tuntomerkkejä? :D

Ponitäti kirjoitti...

On näppärä tuntomerkki! Tämä on jonkun toisen blogin lukijan keksimä. Reeta on right, sen harja kääntyy takaa katsoen kaulan oikealle puolelle. :)
Ja sitten taas Tanyalla kääntyy harja taluttajan puolelle, eli takaa katsoen vasemmalle.