torstai 2. lokakuuta 2014

Valmennus- ja kisamatkalla

Reeta:
Olipas meillä kuulkaa viime viikonloppuna reissu! Ihan yön yli oltiin!
Matkustettiin ensiksi aika kauan ja tultiin samalle paikalle jossa viime kesänä käytiin kisaamassa.
Mutta nyt siellä ei ollutkaan vielä kisoja, vaan valmennuspäivä. Tanya lähti ensiksi treenaamaan ja minä odottelin. Onneksi sentään sain heinäkassin seurakseni niin ei tullut aika pitkäksi.
Iltapäivällä oli sitten minun vuoroni. Mukaan oli otettu vain Tanyan kärryt ja vaikka mulle laitettiin muuten omat valjaani, otettiin Tanyan valjaista rintaremmi ja vetoliinat. Siksi koska Tanyan kärryssä on pidemmät aisat kuin minun kärryssäni ja minun valjaissa on siis lyhyemmät vetoliinatkin kun ne on sen kärryn mitan mukaan teetetty. Mutta se Tanyan rintaremmi ja kärry ovat siis ihan passelit minullekin, vain kääntyessä pitää olla vähän tarkkana koska se ei käänny yhtä pienessä tilassa kuin oma kärryni.
Kuva: Mervi Santonen
Niin me sitten mentiin kentälle ja pyörittiin siellä. Kovasti piti mennä reipasta ravia. Mutta sitten sain kehuja kun menin. Siellä oli valmentamassa ihminen jonka muistinkin, vaikka siitä on yli pari vuotta aikaa kun viimeksi tapasin. Silloin kun olin ponileirillä siellä kaukana.

Sen treenin jälkeen saatiin taas odotella ja Tanya kävi vielä toisella tunnilla. Minun ei tarvinnut mennä kuin tuo yksi tunti.
Mutta sitten kun oli jo ilta, lähdettiin taas matkustamaan, mutta ei kauhean pitkästi. Tultiin ihan uuteen paikkaan ja siellä oli talli jossa iso karsina meitä varten. Haistoin ja kuulin että viereisessä karsinassa oli kaksi ruunapoikaa. Mutta siellä oli niin korkeat seinät ettei päästy näkemään niistä pojista vilaustakaan siellä tallissa.
Ihan hyvin meitä siellä nukutti ja heinätkin maistui. Mutta annanpas Tanyankin kertoa tästä valmennuspäivästä ennen kuin mennään siihen seuraavaan päivään.

Tanya:
Olipa retki, joo! Minä pääsin siis ihan elämäni ensimmäiseen valmennukseen! Ensiksi ajeltiin Emännän kanssa ja se valmentaja käveli vierellä. Se olikin aika erikoista mennä siinä, se kenttä oli oikein hyvä kärryjen vetämiseen eikä tuntunut yhtään raskaalta. Hetken päästä minulta otettiin korvatulpatkin pois ja kun aloin kuulla paremmin niitä maiskutuksia ja sihinöitä, laitoin reippaammin kavioita toisen eteen. Paljon kehujakin sain.
Kuva: Mervi Santonen
Ja sitten ne vaihtoivat kuskia, niin että se valmentaja tuli kärryilleni. Ja laittoipa minuun vauhtia!
Kuva: Mervi Santonen
Tunsin itseni hienoksi valjakkoponiksi! Tein ympyröitä ja kiemuroita, siinä pitikin tarkasti kuunnella mitä kuski haluaa minun tekevän. Ja aina vaan tuli kehuja.
Sitten Emäntä tuli takaisin kärryille ja menin vielä jonkin aikaa. Sitten pääsin traileriin lepäämään ja odottelin siellä kun Reetalla oli ajotunti myös.

Mutta sitten mulla oli toinen tunti ja se olikin ohjasajoa. Se on vähän helpompaa, kun ei tarvitse vetää kärryjä. Ja saa Emäntäkin liikettä. Vaikka ei se kyllä mun vauhdissa kauaa jaksanut.
Kuva: Mervi Santonen
Vaihtoivat sitten niin että se valmentaja ohjasti ja Emäntä vain istui ja lepäsi. Vasta lopuksi se jaksoi tulla taas ohjastamaan. Mutta kehuja sain kovasti tuossakin hommassa kun osasin.

Meidän piti sitten vielä jonkin aikaa odotella trailerissa, ennen kuin mentiin sinne yöpymispaikkaan. Mutta se oli ihan kivaa, kun meidän traileri oli niin että nähtiin sieltä koko ajan mitä pihassa tapahtuu.


Reeta:
No sitten koitti se kisapäivän aamu. Mentiin sinne samalle tallille takaisin missä oltiin valmennuksessakin. Sielläpä oli hyörinää heti aamusta. Mutta meidän luokat oli vasta vähän myöhemmin, joten odoteltiin ja katseltiin vaan ensiksi.

Sitten minut valjastettiin kärryjen eteen. Osallistuin helppoon valjakkoajoluokkaan. En olekaan sitä tänä kesänä vielä kisannut. Mun valjaissa oli uusi, vaaleanpunainen silapehmuste ja otsapannaksi oli valittu siihen sopiva pinkki panta.
Kuva: Johanna Allén johannas.bilder.fi

Lämmiteltiin ensiksi siinä pihassa ja sitten tuli mun vuoro mennä sinne kentälle. Huomasin että Emäntää jännitti kovasti ja sehän sitten tarttui minuun ja meni vähän kierrokset päälle. Ja siellä kentällä oli valkoisia pömpeleitä joita ei edellisenä päivänä ollut ja kaiutin josta kuului musiikkia. Meinasin lähteä lentoon!
Kuva: Jartsa Santonen
Mutta rauhoituin sitten kun sain siellä jonkin aikaa pyöriä. Ja sitten oli sen ohjelman vuoro ja menin sen mielestäni oikein hienosti.
Kuva: Johanna Allén johannas.bilder.fi
Kuva: Johanna Allén johannas.bilder.fi
Siinä luokassa oli paljon osallistujia ja koska me oltiin ensimmäisiä, piti odottaa aika kauan ennen kuin selvisi ketkä pääsivät palkinnoille. Siinä odotellessa käveltiin siellä pihalla ja välillä seisottiin parkissa muiden ponien kanssa.
Kuva: Jartsa Santonen
























Lopulta sitten kuulutettiin palkintojen jakoon kolme parasta. Mutta minun nimeäni ei sanottu, en siis saanut siitä ollenkaan ruusuketta. Mutta Emäntä kuitenkin kehui ja sanoi että menin oikein hienosti sitten kun sen alkulämmittelyn jälkeen olin rauhoittunut. Tässä se tuomarin kirjoittama arvostelu, sen saa isommaksi klikkaamalla.







Tanya:
Minun luokka oli sitten vasta Reetan luokan jälkeen, itse asiassa olin koko kisapäivän viimeinen. Osallistuin helppoon ohjasajoluokkaan, eli sitä samaa jota kisasin edellisessäkin kilpailussa. Nyt kun minulla oli se edellisen päivän valmennnus vielä hyvässä muistissa, osasin mennä reippaammin kuin siellä edellisessä kisassa.
Kuva: Johanna Allén johannas.bilder.fi

Kuva: Johanna Allén johannas.bilder.fi
Ja niinhän siinä sitten kävi, että minä tulin siinä luokassa kolmanneksi ja sain hienon, meidän sen päivän kisaväreihin hyvin sopivan ruusukkeen.
Kuva: Johanna Allén johannas.bilder.fi
Ja myös pokaalin sain, se onkin minun elämäni ensimmäinen pokaali! Palkintojenjaon jälkeen vähän poseerattiinkin.
Kuva: Jartsa Santonen
Ja tässä on se minun arvostelupaperini. Sen voi klikata isommaksi niin näkee lukeakin.




Ja minun ruusukkeeni ja pokaalini. :) Tuo toinenkin ruusuke on oikeastaan minun, koska Emäntä sai sen toisilta ponitädeiltä. Se on sellainen tsemppiruusuke sen kunniaksi, että minä osallistuin ensimmäistä kertaa ajovalmennukseen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voisitko tehdä postauksen tallin esittelystä, ellet oo jo tehnyt? :)

Ponitäti kirjoitti...

Oon tehny joskus aiemmin ja tarkoitus tehdä uusi sitten kunhan uudet karsinat joskus valmistuu. http://reetuli.blogspot.fi/2013/01/talliesittely.html