Pakkasen pauketta

Onpa meillä paukkunut pakkanen. Ei olla sitten tehty yhtikäs mitään erikoista, kun ei Emäntä tarkene olla pihalla.
Mutta meitä ei pakkanen juuri haittaa. Meillähän on hyvät talviturkit.

Vähän vetää karvaa huuruun.

Mutta tiedättekös mikä on pakkasella tärkeintä?

No syöminen tietenkin! Sillä pysytään lämpimänä ja saadaan massuun lämmittävää pyöreyttä. Ollaan saatu vähän reilummin heinää nyt ja onhan se totisesti ollut tarpeen!

Tanya:
Hih, katsokaas mun pakkaspeffaa!

Reeta kertoikin tästä viime päivien aktiviteetista, siis syömisestä. Meidän heinäverkko kovettui pakkasten tultua niin että siitä oli hankala syödä. Mutta minäpä keksin keinot, verkko olikin takapuolelta vielä pehmeä.

Onneksi Emäntä ymmärsi, ottikin heiniä pois verkosta ja niitähän oli paljon helpompi syödä suoraan maasta.

Ja sitten meille vaihdettiin vielä se vanhempi vähän isompireikäinen heinäverkko ja se pienempireikäinen meni kuulemma pyykkiin!

Tänään on pakkanen hiukan lauhtunut ja pitkästä aikaa Emäntäkin tarkeni ulkoilla. Käytiin sitten ohjasajolenkillä. Aluksi mentiin tuttua reittiä mutta sitten kotimatkalla poikettiinkin ihan muualle ja se reitti oli minulle uusi. Muutamassa paikassa oli vähän pelottavia juttuja, mutta selvisin niistä hienosti. Pari ojan ylitystä oli epäilyttäviä ja Emäntä sai mennä edellä ja tunnustella onko silta turvallinen. Onneksi oli ja päästiinhän me sitten lopulta kotiinkin.

Mutta katsokaas mitä Emäntä on askarrellut meille. Nämä laitetaan joskus meidän karsinoihin nimikylteiksi.