Kärryttelemässä

Tanya:
Nytpä pääsenkin vain minä ääneen, kun Reetalla ei ole mitään kerrottavaa. Mutta minullapa on!
Käytiin taas Emännän kanssa ohjasajolenkillä se sama tuttu reitti. Ja sitten seuraavana päivänä minut valjastettiin kärryjen eteen ja lähdettiin ajelulle! Siis minä ihan yksin, ei ollut Reeta mukana kuten viimeksi. Isäntä lähti kyllä kävellen mukaan ja kuvasi meitä. Mutta olin siis reipas tyttö ja vedin kärryjä nätisti.
Tosin se tie oli alkumatkasta vähän epätasaista. Se oli kai lanattu juuri ennen pakkasia ja sitten jäätynyt ihan muhkuraiseksi. Mutta se puron kohta oli myös peitetty ja kärry ei siinä heilahtanut niin kuin edellisellä ajokerralla teki.
Kauempana kotoa tie oli tasaisempi ja siellä minä sitten vähän ravailinkin. Minun suitsiin laitettiin nyt tuollaiset uudet puolilaput. Vähän tuntui hassulta, mutta Emäntä sanoi että ne toimii ihan hyvin.


Lenkki oli kyllä aika kevyt, eikä mulle tullut oikein edes hiki. Mutta kotiin päästyä sain sitten uuden loimen päälleni! Reetalla on ennestään samanlainen, mutta nyt oli mullekin löytynyt ihan oma. Tämä on kevyttoppaloimi, oli ihan kiva kun sain tämän päälleni lenkin jälkeen. Vaikka mulle ei siis hiki tullutkaan, niin ulkona oli pakkasta ja tämä tuntui mukavalta.

Haistoin että tämä taisi olla jonkin muun ponin loimi. Kun sitten menin tämä päällä tarhaan, taisi Reeta luulla minua joksikin toiseksi! Se nuuskutteli tarkasti loimeni, mutta taisi lopulta uskoa että minä siellä loimen sisällä kuitenkin olen. :)