perjantai 10. tammikuuta 2014

Talven odottelua

No eipä ole meillä vieläkään lumi maassa. Vähän on välillä ripsaissut mutta sitten taas sulanut pois. Mutta ei se mitään, sulassa maassa pitää hyvin kaviot.

Emännän kummityttö tuli taas käymään tässä yhtenä päivänä. Valjastivat minut ja Tanyakin valmisteltiin, luulin ensiksi että se tulee peräponiksi.
Mutta tekivätkin niin että se tyttö tuli mun kärryihin ja ajoi ihan koko matkan. Ja Emäntä käveli vierellä ja talutti Tanyaa. Paitsi sitten kun ravattiin! Sitten Emäntä nousikin kärryn kyytiin ja saatiin ravata molemmat.


Minua välillä vähän häiritsi kun Tanya tuli ihan rinnalle, mutta muuten meni koko reissu ihan mukavasti. Takaisin tullessa olisin innostunut ihan laukkaamaankin, mutta tyttö pidätti ohjista niin että piti sitten vaan laskea takaisin raville.

Parina päivänä on ollut vähän epävakaista säätä. Aamuisin ei ole satanut eikä meitä ole loimitettu. Mutta sittenpä illalla onkin satanut ja talliin tullessa ollaan oltu märkiä. No eilen illalla Emäntä sitten vei meidät vähän aikaisemmin jo talliin ja saatiin kuivatusloimet päällemme. Ja auttoihan ne, karva kuivui tosi nopeasti.
Jonkin ajan päästä Emäntä kävi ne sitten riisumassa pois, ettei meidän tarvinnut ne päällä nukkua. Tallissa onkin ollut aika lämmintä öisin, kun ulkonakaan ei ole ollut pakkasta.

Tanya:
No olipa ihan kiva se meidän ajoreissu. Olin siis vähän niinkuin peräponina, mutta en sitten kuitenkaan, kun Emäntä käveli välillä ja talutti minua.
Sen verran siinä tuli kuitenkin reippailtua, että vähän tuli hiki ja saatiin lenkin jälkeen loimet päällemme.



Tuon lenkin lisäksi Emäntä on mennyt minun kanssani ohjasajoa pari kertaa. Ollaan menty sitä melkein samaa reittiä. Reetalla tulee yleensä kauhea ikävä minua kun lähden. Se ihan kiljuu minun perääni. Mutta Emäntä sanoo, että pitää senkin vaan tottua olemaan hetken aikaa yksin. Minähän sen jo toki osaankin, tiedän että Reeta tulee aina takaisin sieltä omilta lenkeiltään.

Niin minullakin oli eilen illalla kuivatusloimi päällä. Nyt meillä onkin tällaiset samanlaiset loimet Reetan kanssa. Minullahan oli ensiksi tällainen ja sitten myöhemmin Reetakin sai oman. Mutta aika hassua, Reetan loimi on ihan sopiva, mutta minun loimeni roikkuu melkein polvissa saakka. No kyllä tämä silti minun karvaani kuivatti.

Ei kommentteja: