Loppukesää

Nyt ei olla mitään kovin erikoista puuhailtu hetkeen. Muistanette meidän sieniretken josta kerroin aikaisemmin? Kun siitä oli kulunut jo yli viikko ja oli satanutkin monena päivänä, alkoi Emäntä puhua että mennään katsomaan, olisiko sinne kasvanut uusia sieniä.
Niin me sitten mentiin. Matkalla Emäntä valokuvaili jotain marjoja, mutta minä söin vain heinää. Mutta niitä sieniä me ei löydetty enää.
Sensijaan metsätiellä kohdattiinkin kaksi pärisevää moottoripyörää. Kuultiin kun ensimmäinen tuli meidän takaa kovalla pärinällä ja koska oli kapea tienkohta, Emäntä heilutteli kättään kärryistä ja se pyörä pysähtyi ja meni sitten ihan hitaasti meidän ohi. Enkä minä pelännyt yhtään, kun se niin hitaasti meni.
Toisen pyörän tulo kuultiin jo aiemmin, se taisi liikkua hitaammin ja me ehdittiin mennä metsän puolelle tien viereen, kun sattui sellainen sopiva paikka. Enkä siinäkään säikkynyt yhtään kun se pyörä ohitti meidät.
Mutta katsokaas mikä varusterikko mulle tuli sillä reissulla!

Mun hienosta nimipannasta tippui ruuvi ja nimi tipahti silmille! Emäntä sanoi onneksi, että kyllä tämän voi vielä korjata.

Enpäs ole aiemmin muistanut kertoa meidän uudesta agilityesteestä. Se on tällainen lätäkköeste. Se on ollut nyt vaan pihassa ja siinä on käyty sitä kokeilemassa. Vähän ällöttävä, minä en tykkäisi astua lätäköihin ja kierrän ne aina jos vaan mahdollista. Ei sillä että minua pelottaisi, mutta en vaan tykkää. Tähän nyt sitten menin kuitenkin Emännän mieliksi.

Tanya:
Minua on nyt kuluneen viikon aikana valokuvattu vain kerran, vaikka touhuttu on kyllä monena päivänä. Emäntä on ohjasajanut minua ja Isäntäkin on ollut mukana. On käyty metsässä ja kierrelty vaan takapihalla. On kolisteltu kärryjä perässä ja vierellä ja tällä metsäretkellä Isäntä raahasi jotain oksia mun perässä ja välillä kosketteli niillä mun jalkoja. Sanoivat että mun pitäisi tottua kaikenlaisiin ääniin ja kosketuksiin. Kuulemma edistynkin hienosti.

Tällä retkellä oli Mila-koirakin mukana, se sai juosta metsätiellä ihan vapaana ja näettekös kun se on tuolla meidän edellä jo odottelemassa että mihin me jäätiin.
Tällä retkellä mulla oli päässäni vaaleanpunaiset suitset. Emäntä on nyt vähän vaihdellut mun kuolaimia ja tämä suora muovikuolain on sitten nyt näissä suitsissa. Se liikkuvaisempi kuolain on mustissa suitsissa. Niitä minä käytin sellaisessa harjoituksessa, kun laitettiinkin ihan ne ajovaljaat päälle ja pyörittiin niiden kanssa takapihalla. Ne ajovaljaat on paljon raskaammat kuin tämä pelkkä sila jolla yleensä ohjasajetaan. Mutta voi niiden toisien kanssakin vaan ohjasajaa, niiden hihnoja pitää vaan vähän kiinnitellä.