Hyvää juhannusta!

Ei oltukaan hetkeen puuhailtu mitään erikoista. Emäntä on tainnut olla vähän sairaana taas. Mutta tänään käytiin pitkästä aikaa kärryttelemässä. Oli ihan mukava sää eikä kovin paljoa ötököitäkään. Mulle ei ole vielä laitettu sitä kesäotsapantaa suitsiin, siis niitä hapsuja. Vaan tänään sain mennä tällä hienolla otsapannalla kun se oli jäänyt mun suitsiin sen näyttelyn jäljiltä.

Mentiin taas sitä tuttua metsätietä, Emäntä sanoi että mennään nyt sitä kun Tanyakin lähti mukaan peräponiksi. Se tie on rauhallinen ja siellä on harvoin muuta liikennettä. Nytkään ei nähty ketään.

Emäntä taisi solmia tällä kertaa Tanyan oikein sopivanpituisella narulla, koska se ei häirinnyt mua nyt yhtään. Paitsi silloin kun ravattin, Tanya ei tajunnut koska pitää lähteä ja se jarrutti niin paljon että minäkään en meinannut päästä vauhtiin.

Hyvää juhannusta!

Tanya:
Olipas ihan mukava lenkki tämä meidän juhannusajelu. Pääsin taas peräponiksi ja se on oikeastaan aika kivaa. Kun mennään tien oikeata reunaa, pääsen napsimaan kaikkea makoista syötävää suuhuni siinä matkan varrella. Reeta kävelee NIIN hitaasti.

Välillä kuljin siinä kärryn vierelläkin.

Ja välillä kärryn takana.

Tässä yksi päivä Emäntä kantoi agilityesteet meidän laitumelle, ne on nyt siis eri paikassa kuin viime kesänä. Ja sitten siihen ilmestyi aitakin ja nyt me ollaan päästy vain siihen niiden agilityesteiden luo laiduntamaan. Mutta ollaan saatu olla siellä hiukan pidempään. Reeta aina huutelee, että voiko Emäntä jo tulla päästämään. Ja sitten Emäntä heltyy, kun kuulee sisälle saakka miten nälkä meillä jo on. Mutta niitä agilityjuttuja me ei olla vielä Emännän kanssa treenattu, mutta yksikseni olen kyllä kävellyt sen hapsujutun läpi, eikä se ole yhtään pelottava.