Töitä

Emäntä aina sanoo, että kun mennään kärryttelemään, niin mun pitäis tehdä silloin töitä, eikä harrastaa mitään eväsretkeilyä. Minusta se on aika tylsä ajatus. Jos kerran poistutaan pihapiiristä ja olisi kerrankin mahdollisuus laajentaa tätä kovin suppeaksi jäävää ruokavaliotani, niin Emäntä ei vaan antaisi. Mutta toki minä konstit osaan.
Tällä kertaa reissulla kävikin yllättäen niin, että Emäntä ihan pysäytti minut ja sain vähän siinä syöpötellä, kun Emäntä kävi kännykkänsä kanssa vähän kauempana kuvaamassa.

Oli ihan kohtuullinen kokoinen tuo puukasa siinä meidän reitin varrella. Ei ollakaan siitä hetkeen menty. Ja sitten myöhemmin siellä reitillä kyllä ihmettelinkin, että onko ihan pakko mennä?! Kyllä on, sanoi Emäntä ja kannusti mua yrittämään. Siellä oli ihan kauhea mutakko, en olis halunnut siitä mennä. Ja kärrytkin tuntui siinä ihan kamalan raskailta vetää. Mutta selvittiin me siitä kuitenkin.

Se olikin metka lenkki, kun siellä näkyi ihan tuosta kotinurkalta lähtien hepan jälkiä, mutta ei ollutkaan tavallinen ratsuheppa vaan silläkin oli ollut kärryt perässä. Mutta ei me sitä heppaa kuitenkaan nähty siellä.

Tanya:

Haa, nytpä tuli minustakin kuva! Mulla oli ohjasajossa viides oppitunti. Käytiin taas siellä samalla metsätiellä kuin viimeksi, mutta nyt Emäntä talutti minut vähän kauemmaksi ja sitten vasta käännyttiin takaisin kotia kohti ja Emäntä siirtyi kävelemään mun taakseni nuo ohjat kädessä. Tässä kuvassa ollaan siis tultu jo kotiin saakka.

Tällä kerralla oli taas vähän erilaista, pysähtymisien ja liikkeelle lähtemisien lisäksi Emäntä pyysi minua ravaamaan vähän matkaa. Ja hienosti toki ravasinkin, olenhan minä sen jo näyttelyharjoituksissa oppinut.