torstai 1. marraskuuta 2012

Lunta!

No nythän meillä ehti olla tässä melkein viikon verran ihan talvea.
Lunta satoi ihan reippaasti ja ehdittiin harrastamaan vähän lumileikkejäkin.
 Käytiin kesälaitumen puolella hiukan rallittamassa, sepäs oli mukavaa!
Yhtenä lumisena päivänä meille tulikin eläinlääkäri käymään. Meidät tutkittiin ja tarkasteltiin oikein niin perusteellisesti, ettei ole ennen niin katsottukaan. Minulle tehtiin jopa sellaiset jalkojen taittelut, se olikin hassu leikki. Se lääkäri piti aina hetken mun jalkaa koukussa ja sitten lähdettiin Emännän kanssa juoksemaan. Minähän siinä sain esittää kaikki hienot koikkaloikat ja olipas ihmisillä hauskaa. Sain tehdä ne koikkaloikat tosi monta kertaa, kun se lääkäri piteli jokaista jalkaani kaksi kertaa, ja jokaisen päälle sitten tein ne koikkaloikat. Ja päälle vielä kävin esittämässä samoja juttuja vähän pyöröaitauksessakin, vaikka sitten mulla oli jo mennyt ohi se paras pomppimisvire. Ravasin siellä sitten vaan molempiin suuntiin. Sen lääkärin mielestä minä olin reipas ja kiltti. :D Se oli kuulemma joku vakuutustarkastus nimeltään tuo juttu.
Mutta sitten se hauskuus olikin ohi, kun palattiin takaisin talliin. Muhun nimittäin pistettiin taas se väsytyspiikki. Ja sitten mun hampaat raspattiin. Ei kuulemma ollut paljoa piikkejä ja se olikin sitten nopeasti ohi. Tällä kertaa mulle laitettiin sellainen isojen hevosten suunaukaisija, ja vaikka se oli vähän liian iso, niin se pysyi paikallaan kun Emäntä piteli sitä. Ennen mun suu on aina aukaistu sellaisella kiilalla ja se on paljon hankalampi. Eikä nyt kiskottu kielestäkään ollenkaan.
Niin mua sitten väsytti vielä sen jälkeenkin, eikä me menty sinä päivänä enää ulos, vaan oltiin karsinassa seuraavaan aamuun saakka.

Tanya:
No olipas kivaa tuo lumen sataminen! Minä tykkäsin kovasti, kun pääsin verryttelemään Reetan kanssa tuonne kesälaitumelle!

Ja olipa ihana ottaa tämän talven ensimmäinen lumikylpykin! Harmi vaan kun nyt tuo lumi tuntuu sulavan taas jo pois.




Reeta kertoikin jo tuosta eläinlääkärin käynnistä. Multa kuunneltiin aluksi sydämen ääniä ja hengitystä, enkä olisi oikein malttanut olla paikallani, kun en käsittänyt että mitä oikein tehdään. Minulle ei tehty niitä jalkojen taivutuksia mitä Reetalle, mutta piti munkin vähän näyttää miten kävelen ja ravaan ja hienosti kuulemma meni. Minusta sanottiin, että olen rauhallinen ja kiltti.
Mutta sittenpä vasta kehuja sainkin, kun mun suuhuni katsottiin. Minultahan raspattiin hampaat ensimmäisen kerran keväällä ja silloin sain sellaisen väsytyspiikin. Mutta nyt Emäntä sanoi, että jos vain katsotaan, eikä heti laiteta piikkiä. No minähän osasin olla sitten niin hienosti, enkä hätääntynyt edes sitten, vaikka vähän raspattiinkin. Ei siellä mun hampaissa paljoa raspattavaa ollutkaan.


Nyt on kuulemma joku Halloween ja kaikki ovat kuulemma jotenkin pelottavia. Oltaisko mekin oikein hillmuisia poneja? :D







5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva postaus:) Reeta ja Tanya on niiiin söpöjä :)

Lotta kirjoitti...

hui kun olette hilllmuisia!<3

Marju Savela kirjoitti...

Hui, ku olitte hilmusia tossa kuvassa! Kyllä onnistuitte olemaan hilmusia poneja!

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten loistavat ilmeet viimeisessä kuvassa, oikein kunnon Halloween-hymyt. :D

Anonyymi kirjoitti...

Hurmurit on erikseen :)