sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Syyspuuhia

Onpas taas ollut sateista säätä. Viime viikonloppuna ei käytykään Emännän kanssa ajelulla, kun satoi vaan koko ajan. Mutta käytiin me traileriretkellä! Siellä samalla tallilla jossa on käyty useinkin, yleensähän mun hampaat on raspattu siellä. Mutta eipä ollutkaan eläinlääkäriä siellä nyt, vaan oli kengittäjä. Se katsoi ensiksi Tanyan kaviot ja sitten minunkin. Muuta me ei siellä nyt tehtykään, vaan lähdettiin sitten saman tien kotiin.
Mutta tänään oli pitkästä aikaa oikein kaunis päivä. Isäntä ja Emäntä puuhailivat tarhassa, Isäntä pilkkoi ne puut jotka on olleet meidän järsittävänä ja nyt niitä ei sitten enää ole. Agilityesteetkin veivät pois ja Emäntä näkyi purkavan sen agilitykengän aidankin. Talvi taitaa olla tulossa.

Sateella ei paljon huvita mennä sinne tarhan takaosaan, mutta nytpä huvitti. Ihan perää heitti ja rapa lensi kun me vähän spurttailtiin siellä.
Spurtit olikin sopivaa alkulämmittelyä, koska sen jälkeen käytiin Emännän kanssa ajolenkillä.

Tanya:
Reeta taas jo ehti kertoa meidän reissusta. Se oli mulle ihan uusi paikka jossa käytiin. Siellä tuntui olevan paljon muitakin heppoja ja me oltiin Reetan kanssa sellaisessa isossa karsinassa, josta ei nähnyt ollenkaan ulos. Mutta kuului ääniä ja tuoksuja tuli.
Multa tosiaan katsottiin ja vuoltiin taas vähän mun kavioita. Kuulin että Emäntä sai ohjeita niiden hoitamiseen.
Itse en niitä kavioideni pohjia näe, mutta niissä on kuulemma jotain irtoseinämää. Minähän ehdin jo kuukauden pitää sellaisia teippitöppösiä, jotka tehtiin aina uusiksi kun ne tippui pois. Ja ennen sitä aina pestiin kaviot.
Mutta nyt kun tuli tällaiset märät kelit, ei ne töppöset tahdo enää pysyä jalassa ollenkaan. Nyt mun kavioita onkin sitten pesty joka ilta ja niihin laitetaan jotain ainetta. Töppöstä on tehty enää vain toiseen etujalkaan.


Muistattehan että kerroin jo aikaisemmin, että sain uuden sadeloimen. No tässä se on, siis tuo punainen. Mutta eipäs ollutkaan ihan onnistunut ostos. Emäntä ihmetteli jo silloin kun tätä puettiin ensimmäistä kertaa mulle, että onpas se loimi pieni. Emäntä luuli ostaneensa 95 cm loimen, eli isomman kuin tuo Reetan loimi. Mutta sitten kun oli verrannut loimea tuohon Reetan loimeen, niin selkämittahan onkin sama! Ja kyljet peräti matalammat, niin että mun hyvinkehittynyt massuni jää ihan hassusti tuolta näkyviin.

Mutta on tämä loimi kuitenkin sadetta pitänyt. Silti voisin laittaa toivelistalle vähän isomman!

1 kommentti:

Joanna kirjoitti...

Ihania kuvia ja suloiset ponit! :--)