Syksyn tuntua

Kävipä meillä tässä yks päivä vieraita. Ihmisvieraita vaan tällä kertaa, ei poneja ollenkaan.
Ihan aamusta taisi käydä kengittäjä katsomassa Tanyan kavioita, kun Tanya vaan vietiin halliin, sinne jossa meidän kavioita vuollaan. Mun kavioita ei nyt katsottu ollenkaan ja mulla meinas tulla aika hätä, kun jäin yksin tarhaan. Onneksi Emäntä sitten toi mulle syötävää, niin en ehtinyt niin paljon Tanyaa ikävöidä.

Sitten tuli yksi nainen, jolle Emäntä näytti ja selosti, miten mut valjastetaan. Ja sitten lähdettiinkiin ajolenkille. Emäntä käveli koko matkan vierellä ja se nainen ohjasti mua kärryistä. Hih, minähän heti hoksasin, että nyt onkin hyvä eväsretki, ja syöpöttelin heinää vähän väliä. :D

Kotiin tultuamme käytiin vähän agilityäkin kokeilemassa taas. Tällä kertaa Tanya pääsi ensimmäisenä radalle, mutta minä pääsin mukaan kentälle. Huomasin, että Tanya saakin porkkanaa palkinnoiksi noista tempuista, mutta minä en saa enää. Vain kehuja ja rapsutuksia. Kun oikein muistelen, niin taisin minäkin kyllä silloin varsana kun aloin noita opettelemaan, saada porkkanaa palkinnoksi.

Kuva: Elina Latvala

Tanyan harjoituksen jälkeen pääsin minäkin näyttämään taitoni. Se vieras kun talutti mua radan läpi.

Illalla meillä kävi vielä kaksi vierasta. Niiden kanssa ei tehty mitään, mutta kävi ne meitä rapsuttelemassa.

Tanya:

Reeta jo taas ehti kertoa munkin kuulumisia. Mulla kävi siis kengittäjä, ihan uusi ihminen. Katsoi ja tutki mun kavioita ja neuvoi Emännälle mitä niiden kanssa nyt tehdään. Mulla on jotain rakoja kavioissa ja niitä pitää kuulemma nyt suojata, niin ettei niihin rakoihin mene likaa. Niin mulle sitten on tehty teipistä sellaiset töppöset kavioihin. Aluksi tuntui vähän hassulta, mutta nyt kun ne on olleet muutaman päivän, olen tottunut niihin. Ne ei pysy kovin kauaa ja Emäntä laittaa ne aina uusiksi kun ne lähtee irti. Eilen oli lähtenyt vain yksi, mutta kaikki laitettiin uusiksi. Emäntä kehui, kun osaan jo olla niin hienosti siinä kun niitä laitetaan.

Mutta siitä agilitystä! Minä siis pääsin taas radalle. (ja tässä mulla ei vielä ollut niitä töppösiä, kuten huomaattekin). Alan oppia noita juttuja kerta kerralta paremmin. Se on mukavaa kun saa kehuja ja porkkanaa! :D

Kuva: Elina Latvala

Nyt taitaa olla jo syksy. Joinakin päivinä ei olla päästykään enää laitumelle. Emäntä sanoi, että kylmien öiden jälkeen ei laiduntaminen ole meille hyväksi. Mutta saadaan me tietenkin sitten kuivaheinää syödäksemme.