Käytiinpä sitten ihan klinikalla katsomassa, että mitä siellä mun masussa oikein on. Siis kun se tuli silloin niin kipeäksi, kun jäin kokonaiseksi päiväksi yksin kotiin.
Olipa ällöttävä tutkimus. Se oli niin kamala, että Emäntäkään ei sitä meinannut kestää, vaan se istui tuossa jakkaralla mun vieressä. Ja mulle laitettiin taas kaksikin piikkiä, niin että mua väsytti kovasti enkä jaksanut vastustella. Ja joku naru kiristi mua turvasta. Voi että oli kamalaa! Sitten työnnettiin mun nenään jotain letkua ja tuli vertakin. Se letku jotenkin kuvasi mun mahaa sisältä päin ja niin ihmiset näki mitä mun mahassa on. Ja siellä oli kuulemma kaksi pientä alkavaa mahahaavaa.
Mulle määrättiin sitten niiden takia lääkettä. Tällaista. Emäntä yritti ensiksi antaa sitä mulle aamuisin ruiskulla suuhun, mutta ei siitä tahtonut tulla oikein mitään, kun se ruisku oli aina tukossa. Kerran Emäntä ruuttasi sitä jopa omaan naamaansakin! Mutta nyt on ihan hyvä, kun saan sen porkkanaraasteeseen sekoitettuna. Aluksi raaste oli karkeampaa ja sain valikoitua lääkkeet pois, mutta sitten Emäntä teki hienompaa raastetta ja mun on pakko syödä ne lääkkeetkin siinä samalla.
Ei mun massu nyt ole kipeä ollut, kun ei mulla ole ollut mitään syytä stressatakaan. :D Vaikka Emäntä sanoi, että nyt olis taas joku mätsäri, niin me ei nyt mennä sinne. Taitaa Emäntä tässä nyt olla se joka stressaa eniten.
Tanya:
Minäpäs olen saanut uusia varusteita taas! Katsokaas. Sain tällaisen keltaisen
heijastinriimun. Emäntä sanoi, että sitä voidaan pitää jos mennään talvella kävelylle. Tämä on oikein sopiva mulle. Reeta oli vähän kateellinen, mutta tätä ei kuulemma ollut Reetan kokoa ja Reetalla onkin jo ennestään Emännän ompelema heijastinriimu.
Ja sain myös uuden loimen. Tässä vaan oli nyt käynyt hassusti, kun Emännällä oli tarkoitus ostaa mulle sellainen ohut sadeloimi, mutta tässä onkin ohut toppaus. Silloin kun mut pestiin näyttelyä varten ja loimitettiin, huomattiin että se Reetan loimi jota olen lainannut, on mulle vähän pieni. Ja siksi tarvisin ihan oman sellaisen. Emäntä oli sitten nähnyt tämän loimen tarjouksessa, eikä innoissaan ollut lukenut millainen loimi oikeasti on.
No mutta sopiva tämä ainakin on. Merkiltään tämä on Finn-Tack ja koko on 95 cm.
Tässäpä vielä yksi niitä valokuvauspäivän otoksia. Mila halusi kovasti tulla mukaan kuvaan. :) Tiedättekös sellaisen hassun jutun, että sekä mun että Milan rodut on alunperin lähtöisin samasta paikasta, Shetlannin saarilta!
Me saadaan muuten taas ruuan seassa jotain siemeniä, sellaisia jotka poistaa massusta hiekkaa. Emäntä on vihdoin viimein oppinut tekemään siitä sellaisen puuron jota minäkin haluan syödä. Kuulemma siinä on nyt jotain Fiberlinea mukana, maistuu vähän makealta. Ja omppumehua ja tarpeeksi vettä, ettei siitä tule heti ihan tönkköä. Sitä tönkköä kun en halua syödä ollenkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti