Agilityvieras

Me ehdittiin elellä tuossa jonkin aikaa ihan rauhallista normaalia arkea. Käytiin ajelullakin Emännän kanssa.

Mutta sittenpä tuossa pari päivää sitten pihaan ajoi heppatraileri!  Me oltiin Tanyan kanssa ihan innosta piukeina, kun odotettiin että kuka sieltä tulee! Ja sieltähän tuli aiiiivan ihastuttava poitsu! Vähän meitä isompi, mutta oikein sopivan värinen. Minähän siihen heti vähän ihastuin, vaikka Emäntä piti mua höpsönä, kun se oli ruunapoika. Mutta sanonpa vaan, oli se niin ihana silti!

Se tuli meille kokeilemaan agilityä. Me seurattiin tarhan puolelta sitä menoa, ja täytyy sanoa että aika taitava se oli. Oli tainnut kokeilla niitä jo ennenkin, kun niin hyvin osasi.
Minäkin sain käydä näyttämässä osaamiseni ja sitten Tanyakin pääsi kokeilemaan.

Tanya:
Niin, minäpäs pääsin myös kokeilemaan agilityä. Se oli mulle kolmas kerta vasta ja opin aika hienosti, Emäntä sanoi niin. Ja sain renkaaseen astumisesta ja korokkeen päälle nousemisesta palkinnoksi porkkanaa! :D Ihan harmittaa, kun ei kukaan valokuvannut minua silloin.

Mutta tällä kertaa haluaisin kertoa ystävyydestä. Tiedättekö mikä on Reetan kanssa parasta? Tämä!

Mukava on toki myös rallittaa välillä pitkin tarhaa ja laidunta. Ai paitsi laitumesta sen verran, että nytpä ei ollakaan päästy tänään laitumelle ollenkaan. Tarhassa vaan oltu ja saatu kuivaheinää. Emäntä pahoitteli asiaa, mutta se on kuulemma meidän parhaaksi vain. Kun täällä oli ihan pakkasta viime yönä, niin meille ei kuulemma ole hyväksi päästä sitten laidunheinää pakkasyön jälkeen syömään.

Mutta olipa meillä silloin valokuvauspäivänä hyvät syötävät! Päästiin ihan pellolle, siellä ei meinannut ehtiä kaikkea edes pureskelemaan, kun sitä syötävää oli NIIN paljon!
Tässäpä lisää niitä Virpi Lähteisen ottamia kuvia.