Näyttelyssä

Tanya:
Minäpä saan kertoa kuulumiseni ensiksi tällä kertaa. Koska minä kävin näyttelyssä ja Reeta jäi kotiin. Mentiin Emännän kanssa vaan kahdestaan.
Minut pestiin edellisenä iltana ja vietin yön loimen alla. Siitä jo mietin, että mitähän tästä seuraa, kun näin että Reetaa ei pesty eikä loimitettu.

No sitten kun aamu koitti, mulle vaihdettiin taas loimi ja sain kehuja kun menin hienosti traileriin. Kovin kauaa ei matkustettu, kun sitten jo tultiin perille. Se oli mulle ihan uusi paikka ja mentiin sisälle vieraaseen talliin. Pääsin karsinaan, josta en tylsää kyllä nähnyt mitään ulos, kun siinä oli niin korkeat seinät. Mutta sain syödäkseni ison heinäsäkin ja kotoa tutun vesisangon, jossa oli omppumehuvettä.
Olin siellä karsinassa kauan aikaa ja kuuntelin kun siinä käytävällä karsinan ulkopuolella käveli monen kokoista kaviokasta.

Mutta sitten Emäntä tuli hakemaan mua ja lähdettiin ulos katsomaan vähän paikkoja. Ja olihan siellä muita poneja vaikka miten paljon. Me käväistiin sisällä sellaisessa paikassa, jonka nimi on maneesi. En ollut ennen käynyt. Hassu paikka, kun vaikka siellä oltiin niinkuin sisällä, niin ei ollut lattiaa vaan ihan kuin ulkona maata. Siellä ei ollut ketään muita silloin, vaan me saatiin ihan rauhassa käydä harjoittelemassa. Sen jälkeen menin vielä takaisin karsinaani.
Välillä minut otettiin taas hetkeksi pois karsinasta ja riisuttiin loimikin. Minut mitattiin, säkäkorkeuteni on nyt 91 cm ja lautaskorkeus 94,5 cm.  Purentani on hyvä, ja mikrosirukin kuulemma löytyi mun kaulasta.

Mutta sittenpä alkoi puunaus. Emäntä harjaili ja laittoi suihketta ja öljyä, niin että kiilsin kavioita myöden. Kun sain suitset päähäni, olinkin jo täysin valmis. Mutta ulkona piti vielä odotella, ja siinä vähän poseerattiinkin.

Tulihan mun vuoroni sitten vihdoin. Pääsin aluksi sinne maneesin reunaan kävelemään ja odottelin kun mua edeltävä poni kävi esiintymässä. Kun mun vuoro tuli, mentiin ensiksi sinne kolmion keskelle seisomaan. Siinä piti olla jonkin aikaa. Onneksi sainkin seisoa noin päin, että sain samalla katsella mitä ne muut siellä ulkona tekivät, muuten en olisi jaksanut niin pitkään olla paikoillani.

Sitten kun ne tuomarit olivat katselleet mua tarpeekseen, sain esittää käynnin. Kierrettiin se kolmio kerran ympäri.

Ja sitten ravia. Menin niin hienosti kuin osasin ja riittikin yksi kierros.

Sitten vielä ihan hetken seisoin siinä keskellä ja sen jälkeen mentiin ulos odottelemaan.
Lopulta päästiin sitten palkitsemiseenkin. Minulle tuotiin rusetti ja sain kuulemma III-palkinnon. Emäntä taisi olla vähän pettynyt siihen palkintoon, mutta sanoi että minuun ei ole ollenkaan pettynyt. Minähän yritin parhaani ja esiinnyin todella hienosti. Ja kyllä minustakin tuntui, että ei olla yhdessä Emännän kanssa ennen niin hienosti mentykään. Ja senkin Emäntä sanoi minulle, että minä olen sille ihan yhtä arvokas, sanoi sitten tuomarit mitä tahansa.

Reeta:
Tanya jo kertoikin missä oli. Mutta aamulla kun jäin yksin kotiin ja minut laitettiin karsinaan, minulla tuli aika hätä, että lähtikö Tanya ihan kokonaan! Mulla oli kyllä tarpeeksi syötävää ja juotavaa, mutta mun oli niin ikävä Tanyaa, että massuni tuli ihan kipeäksi. Kun koko pitkän päivän odotin ja vihdoin Tanya tuli takaisin, niin mun massu vaan oli edelleen kipeä. Vaikka päästiin laitumelle, niin mun teki vain mieleni maata ja piehtaroida. Emäntä talutti mua pitkin laidunta ja välillä käytiin tielläkin ja pihassa ja taas tarhassa ja laitumella. Sitten meille tulikin eläinlääkäri ja se pisti minuun kaksi kertaa. En paljon jaksanut vastustella. Se tutki mua muutenkin, kuunteli masua ja sydäntä ja sanoi, että vatsaäänet kuuluu ja syke on hyvä. Sitten kun se lähti, Emäntä talutti mua vielä jonkin aikaa, mutta se mun kipu helpotti kyllä heti. Sen jälkeen en oo ollut yhtään kipeä enää, mutta Emäntä antaa mulle silti jotain valkoista litkua suoraan suuhun. Aika pahaa se on, mutta onneksi sen jälkeen saan sitten aina porkkanaa.
Paitsi ette arvaa miten hassusti eilen illalla kävi! Emäntä tuli sen ruiskun kanssa taas tarhaan, niin se antoikin sen vahingossa Tanyan suuhun! Hih, minä naureskelin siinä vieressä vain. Taisi Emäntä olla vähän unella tai jotain. Mutta huomasi se sitten, kun alkoi Tanyaa kehumaan ja antoi mullekin kiitosporkkanaa, että se en ollutkaan minä jolle oli sen ruiskun antanut. Ja sainhan sitä sitten minäkin sen litkuni, mutta sen jälkeen en saanut enää toista kiitosporkkanaa.