Juhannusvieraita

Me käytiin ennen juhannusta Emännän kanssa pariinkin kertaan kärrylenkillä. Eka lenkki oli ihan tuttu ja menin melko reippaasti. Emäntä kehui, että minä olin leirin jäljiltä hyvässä vireessä. No, enpä tiedä. Mutta sen tiesin, että Emäntä pyysi nyt mua ihan tosissaan. Yleensä se ei oo ihan tosissaan kun pyytää, ja koska mä tiedän sen, niin liikun ihan sitä tahtia kun mua vaan sattuu huvittamaan.
Toinen lenkki oli ihan uusi, ei olla siitä ennen mentykään. Ja pitkäkin se oli, 6,9 km. Mutta aika rauhallisesti se mentiin ja siellä oli välillä pätkä kovaa asfalttitietäkin, niin siinä ei ravattu yhtään.
Nyt on ollut jonkin verran ötököitä, ja Emäntä vaihtoi mun suitsiin taas tämän hapsuotsapannan. Tämähän oli käytössä jo viime kesänäkin.

Juhannuksen lopuksi meille tuli vieraita! Ihan lapsiperhe, niitä meillä ei usein käykään. Vuohet olikin ihan paniikissa, kun eivät ole tottuneet lapsien ääniin. Mutta minä olin reipas tyttö ja sain näyttää miten hienosti jo osaankin lapsien kanssa olla.
Ensiksi mut valjastettiin ja lähdettiin ajelulle. Tehtiin vaan pieniä lenkkejä tien ja pellon kautta. Pellolla oli kiva mennä, kun siellä kasvaa heinää ja yletyin napsia siitä evästä mukaan.
Ensimmäinen kierros mentiin tämän tytön kanssa.

Toisen kierroksen Emäntä ohjastikin kärryjen takaa.

Ja sitten vielä yksi lenkki, että tämä pieninkin lapsi pääsi kyytiin äitinsä kanssa.

Sitten kärryt vaihdettiinkin satulaan! Tämän isomman tytön kanssa tehtiin ensimmäinen lenkki.

Tämä pienempi tyttö taitaakin olla ihan pienin, mitä mun selässäni on koskaan ollut. Eihän se painanut juuri mitään. :D
Se poika ei halunnutkaan tulla mun selkääni, joten tuo isompi tyttö tuli sitten vielä toisenkin kierroksen.
Kovasti Emäntä mua kehui, miten olen niin aikuinen ja käyttäydyin nätisti.

Tanya:
Koittipa vihdoin se juhannus! Minä olen kuullut, kun ihmiset ovat jutelleet, että ennen juhannusta ei päästä laitumelle. Vaan nytpä sitten päästiin!

Tai eihän me kokonaan laiduntamaan päästy, mutta tuosta isosta laitumesta on rajattu tuo agilitykenttä ja me päästään sinne aina iltaisin. Reeta tapaa aina huudella, että Emäntä tulis jo avaamaan sen laitumen oven. Sitten kun ollaan syöty mahamme täyteen ruohoa ja nähdään että Emäntä tulee tarhaan tuomaan iltapuuroa, me juostaan takaisin tarhan puolelle.

Päivät ja yöt ollaan tarhassa. Katoksessa on mukava ottaa päiväunia.

Mitäs tykkäätte jos kuvat olisikin jatkossa näin isoja kuin nyt?