Näyttely- ja kisareissu

Tanya:
Nytpä saankin minä aloittaa kertomisen! Koska mulla oli elämäni ensimmäinen rotunäyttely. Ja se oli tärkeä juttu.
Edellisenä iltana meidät taas pestiin ja aamulla lähdettiin sitten matkaan. Matka kesti aika kauan. Perillä oli tosi paljon muitakin poneja ja kaikenlaista nähtävää.
Odotella piti taas jonkin aikaa, onneksi sain sen aikaa syödä ruohoa.
Sitten tuli lopulta meidän vuoro. Mentiin kehään ja ensiksi kierrettiin siellä muiden kanssa kävellen.

Sitten mentiin reunaan odottelemaan. Meitä oli kuusi ponia siinä ryhmässä ja mun vuoro tuli neljäntenä.

Aluksi mentiin sinne tuomarin eteen, mun olis siinä pitänyt seistä jotenkin tietyllä tavalla ja piti ottaa askeleita sinne ja tänne kun en muka heti ollut hyvin.

Sitten sain esittää käyntiä.

Ja sen jälkeen ravasin kierroksen.

Sitten piti seisoa taas hetki tuomarin katsottavana ja sitten mentiin odottamaan. Kun loputkin olivat käyneet esiintymässä, käveltiin vielä kaikki hetken aikaa siinä ja sitten meidät laitettiin tällaiseen riviin.

Minä tulin tässä ryhmässäni neljänneksi, sain 37 pistettä ja minut palkittiin II-palkinnolla. Sain siitä rusetin.

Emäntä vaikutti kovin tyytyväiseltä ja kehui minua. :D

Sitten mentiin vähän poseeraamaan.

Huomaattehan toki tämän hienon riimuni. Tämä on se jota silloin talvella sairastaessani sovitettiin. Nyt tämä oli siis ensimmäistä kertaa käytössä ja omasta mielestänikin sopii mulle hyvin.

 

Reeta:

No pääsenhän täällä minäkin ääneen. Mulla oli tärkeä päivä myös! Osallistuin agilityyn.

Mun piti odottaa trailerissa tosi kauan, kun Tanya oli näytillä. Mutta tulihan se lopulta sitten minunkin vuoroni.

Me ei olla kotona tänä kesänä vielä paljoa treenattukaan, mutta sanonpa vaan että en minä sitä treeniä niin kaipaakaan, mutta Emäntä kaipaisi!

No siellä oli vähän erilaisia esteitä, mutta minä osasin mennä ne kaikki.

Ensiksi oli pujottelua.

Sitten kierrettiin tällaisen tynnyrin ympäri.

Tämä olikin hassu este, mun ei tarvinnut tehdä mitään, mutta Emännän pitikin kävellä noiden renkaiden yli. Tässä meni kauheasti turhaa aikaa, kun minä olisin kyllä päässyt paljon reippaammin.

Keinulauta oli ihan helppo nakki.

Samoin pressun yli juokseminen.

Hapsueste oli eri värinen kuin kotona, mutta ne lensivät niin tuulessa, etteivät edes koskeneet minuun.

Ne renkaat mentiin sitten vielä uudelleenkin.

Puomikuja oli ihan helppo.

Viimeisenä esteenä oli trukkilava, siitäkin sai vain juosta yli eikä tarvinnut pysähtyä.

Hienosti siis meni ja Emäntä oli tyytyväinen ja kehui. Mulla oli muuten nyt ekaa kertaa tuollainen ihan lyhyt talutin, se oli ihan passeli. Kisan jälkeen se onneksi vaihdettiin heti pidempään, niin että yletyin syömään.

Rusettikuvia minusta ei otettukaan, koska ei jääty odottelemaan palkintojenjakoa, vaan lähdettiin kotiin. Oltiinkin kaikki aika märkiä tuon sateisen päivän jälkeen. Mutta tänään Emäntä sitten kertoi ilouutisen, että oltiin sijoituttu kolmanneksi tuossa kisassa. Osallistujia oli yhteensä yhdeksän, eli sanoisinpa että meni hyvin!