Kisailua

Nyt sain kuvia ja voin kertoa mitä kaikkea touhusin viime viikonloppuna!
Ensiksi lauantaina oli kisat! Mua ei pesty eikä edes treenattu edellisenä iltana ja siksi vähän ihmettelinkin, kun sitten traileria alettiin laittaa ja kaikkea. Mutta sinne tutulle tallille mentiin ja sain siellä olla ensiksi hetken aikaa karsinassa.
Joku mulle vieras mies fiksasi mun kavioita vähän ja kuulin miten se neuvoi Emännälle, miten mun kavioita kannattaa raspata.
Siellä oli paljon muitakin heppoja ja siinä odotellessa katselin niitä ja söin heinää. Ne toiset hepat meni ratsastajat selässä jotain ohjelmaa siellä kentällä.
Sitten Emäntä vei mut valjastettavaksi ja sitten kun me oltiin valmiita, huomasin että siellä oli muitakin, vanhoja tuttuja kärryjen kanssa.
Meitä oli ponien sarjassa kolme osallistujaa, ja meidän vuoro oli toisena. Mentiin alkutervehdykseen.

Kisakuvat: Anni Hast

Mutta sitten! Mulla tulikin kakkahätä ihan kesken kaiken ja pakko oli pysähtyä hetkeksi. Sitten jaksoin aika reippaasti mennä sen ohjelman mitä Emäntä multa pyysi. Vaikka on siinä kentällä tosi raskas vetää kärryjä, ja olisin mieluummin vaan kävellyt. Mutta Emäntä maiskutteli ja minä yritin parhaani.

Onneksi siinä ohjelmassa on kohta, jossa saa pysähtyä keskelle kenttää hetkeksi ja vähän huoahtaa.



Kun meidän suoritus oli tehty, odotettiin vielä että kolmas poni meni ohjelman. Sitten oli palkintojen jako ja mä sain valkoisen rusetin. Emäntä sanoi, että menin nyt paremmin kuin keväällä kun oli sama ohjelma. Tässä mun arvostelu:


Kisapäivän iltana mut sitten pestiin ja siitä arvasinkin, että taitaa olla taas näyttely tiedossa. Ja niin sunnuntaina taas matkustettiin. Se olikin se sama paikka, jossa kävin joskus vetämässä kärryjä. Mutta nyt en mennyt sinne valjastuspaikalle, vaan mua puunattiin trailerin vieressä. Matkalta oli tullut mukaan Annika ja Julia, kiitos tytöille mun hoitamisesta ja valokuvaamisesta!
Käytin pitkästä aikaa näitä pinkkejä suitsia.

Mätsärikuvat: Annika Haarajärvi

Sielläkin oli paljon muita heppoja paikalla, mutta en mä saanut oikein tehdä lähempää tuttavuutta kenenkään kanssa.
Se oli mukana näyttely, kun meidän ei tarvinnut kauaakaan odotella, kun oli jo meidän vuoro mennä esiintymään.
Ensin esitin käynnin ja sitten ravin.

Ja sitten jaksoin hienosti seisoa paikallani, kun tuomari katseli mua joka puolelta.

Näytillä käytyäni siirryttiin kehän toiselle puolelle ja siellä odottelin vähän pidemmän aikaa.

Kun kaikki olivat käyneet arvosteltavana, mentiin kaikki takaisin kehään yhteen riviin. Siinä sanottiin sitten pisteet ja minä sain 30 pistettä. Niiden pisteiden mukaan sai joko I, II tai III-palkintoja, ja mä sain II-palkinnon eli sinisen ruusukkeen.



Nyt on ollut aika kurjaa keliä, ja mä olen ollut yöt karsinassa. Päiviksi Emäntä on laittanut mulle sadetakin päälle. Mutta mukavaa on ollut se, että olen päässyt isommalle laitumelle. Siellä kasvaa paljon enemmän heinää kuin tuossa agilityalueella, jossa mä olen laiduntanut aikaisemmin.