perjantai 4. maaliskuuta 2011

Karkuteillä

Ettepäs usko mitä mulle tapahtui tässä yksi päivä! Pääsin karkuteille! Voi sitä vapauden huumaa, se oli mahtavaa!!!
No kaikkihan alkoi siitä, että mentiin Emännän kanssa tuonne kesälaitumelle, sinne jossa oon juossut lumessa aikaisemminkin. Mutta nyt siellä oli mun mielestä lunta liikaa. Kahlasin kuitenkin Emännän perässä sinne pellolle.

Sitten Emäntä päästi mut irti ja pyöräytti narua, että mä lähtisin juoksemaan. Ja minähän lähdin!


Menin samaa reittiä kuin mistä sinne pellolle tultiinkin, ja haa! Emäntä oli laittanut portin vähän huonosti kiinni! Arvatkaapas kuka mahtuu tuolta alta???

Kyllä vaan, sieltä minä sujahdin narujen ali, ja niin olin ihan vapaa! Voi että oli mahtavaa juosta ympäri pihaa, loikkia ja pukitella!


Ehdin vetää jo monta kierrosta, ennen kuin Emäntä sai itsensä hinattua sieltä pellolta myös pihaan. Se meinasi ottaa minua kiinni, mutta en minä nyt niin helposti siitä vapaudestani luopunut.

Mutta sitten lopulta seurasin Emäntää talliin, kun tiesin että siellä saa kuitenkin herkkuja. Enkä ollut väärässä! Porkkanaa sain! Mutta sen jälkeen Emäntä vei mut takaisin tarhaan ja vähän motkotti, että olin antanut sille liikaa liikuntaa. :O

Olipa tässä sen jälkeenkin pari ihmeellistä päivää. Emäntä ja Isäntä lähtivät jonnekin autolla ja mua kävi hoitamassa yksi Emännän kaveri. Se laittoi mut illalla nukkumaankin ja aamullakin se taas tuli ja päivällä. Mutta sitten toisen päivän iltana Emäntä ja Isäntä tulivat takaisin ja Emäntä kävi mua heti rapsuttelemassa.

Lenkkeiltykin ollaan, ja mä hikoan nyt ihan kamalasti, kun mulla on vielä täysi talviturkki eikä enää ole ollut niin paljoa pakkasta kuin vielä hetki sitten. Toisaalta on kiva, kun kevät alkaa. Nyt jo kuuluu ihmeellisiä lintujen ääniä, mitä ei keskitalvella kuulunut.

6 kommenttia:

Reetta kirjoitti...

Tuli ihan mieleen meijän Doris. Sekin aina välillä pääsi karkuteille ja pitihän sen tehdä ilopukkeja ja juosta minkä jaloistaan pääsi :D.

Iitu kirjoitti...

Taitaa olla melko tyypillistä poneille nää karkureissut (; Meillä ei oo ponit onneks karannut tänä talvena (vielä) kuin kerran, mutta joka kerta sitä saa vaan olla peloissaan että jos ne sittenkin jää auton alle... Tietä pitkin menevät kumminkin aina naapuriin ja naapuri on onneksi hevosihmisiä itsekkin ja auttaa aina kotiin palauttamisessa. :D

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei, miten ihania kuvia :D Hauskoja!

Anonyymi kirjoitti...

Heh,heh Reeta!

Minäkin olen ollut pari kertaa tänä talvena ns. omalla maastolenkillä ;) Laukattiin koko sakki pellon poikki naapuriin moikkaamaan uusia hevosia, jotka olivat sinne ilmestyneet. Sieltä jatkettiin onneksi tietä pitkin takaisin kotiin. Mua alkoi jo vähän väsyttää se vauhti, kun kaikki muut on katsos hevosia. Hyvin mä niitten perässä pysyin pellollakin. Pitää vaan pomppia sillä lailla kuin jänikset :D.

Emäntä sanoi, että eipä tarvinut kärrylenkille lähteä, kun olin jo käynyt maastolenkillä ja mennyt samalla hankitreeniäkin.

Onneksi mä asun syrjässä, eikä nähty yhtään autoakaan koko reissulla. Aina noi ihmiset kuitenkin vauhkoontuu, kun me käydään vähänkin lenkillä. Omituisia!

Terkuin Sumppi-shetu

Unknown kirjoitti...

Toivottavasti ei karkaa enää!

Nenunen kirjoitti...

Ha,haa mitä vapauden hurmosta, ihanat kuvat!