Harmi kun ei tullut kuvia, mutta kerron kuitenkin. Käytiin Emännän kanssa sellaisella kurssilla, jossa opeteltiin ensiksi ohjasajoa ja sitten valjakkoajoa.
Siellä oli muitakin poneja ja se paikka oli mulle ihan uusi. Maneesissa se oli, mutta se oli kummallinen maneesi, kun seinät ja katto lepatti ja läpätti kun ulkona oli kova tuuli. Ja musta itsestänikin tuntui välillä, että voisin lähteä lentoon!
No mutta ensiksi oli sitä ohjasajoa, olenhan mä sitä joskus Emännän kanssa kokeillut. Siinä ei käytetä kärryjä, vaan Emäntä kävelee mun perässä ja ohjaa ihan kuin olisin kärryjen edessä. Niin me siellä mentiin ympäri maneesia ja sitten lopuksi mun piti myös mennä ympyrää Emännän ympärillä. Ja sitten tuli se toinen kurssin opettaja ohjiin kiinni ja voi! Sehän laittoi muhun raipalla vauhtia! Eikä Emäntä auttanut mua ollenkaan, vaikka yritin että olisin päässyt sen viereen turvaan. Mutta sitten kun tajusin, että ne tahtoo mun vaan juoksevan siinä ympyrällä, niin sain kehuja.
Se valjakkoajo-osuus olikin helpompi. Olenhan mä Emännän kanssa paljon ajanut. Mutta jotain siinäkin oli erilaista, tuntui että Emäntä piti ohjia jotenkin eri tavalla kuin yleensä. Ja mun piti lähteä ravaamaan ihan heti kun Emäntä pyysi, jos en lähtenyt, niin sain muistutuksen raipan olemassaolosta. Mutta nopeastihan mä senkin hoksasin ja opin ja sain taas kehuja.
Oikein harmittaa, kun ei nyt sitten ole kuvia sieltä. Siellä oli siis muitakin poneja ja oli Bonnie ja Almakin. Mä tapaan niitä nyt ihan vähän väliä. :D
Nyt tuo kylätie, jossa ollaan ajeltu, on ihan kamala, siinä on isoja teräviä kiviä, eikä me mennä sinne enää ajamaan. Mutta käytiin sitten kyläilemässä ja ajamassa siellä tutulla tallilla. Isoilla hepoilla oli ratsastajat selässä siinä kentällä, mutta me mentiin Emännän kanssa ajelemaan pellolle. Ja minäpä annoinkin Emännälle kyytiä! Oli hienoa mennä oikein laukkaa siinä pellolla, se oli aika erilaista kuin laukata tuolla tiellä.
Siitäkään ei vaan kuvia tullut. Mutta tässä teille yksi ajokuva kuitenkin, jonka Isäntä otti kun oltiin yhdessä lenkillä. Tällä haluan muistuttaa taas tosi tärkeästä asiasta: Muistakaa heijastimet!!!
Eilen illalla Emäntä taas tyrkkäsi mun suuhuni sitä kauheaa mönjää! Matolääkettä! Hyi että se voi olla pahaa. Siis tämä lääke oli sitä tosi pahaa, sitä sain edelliselläkin kerralla. Mutta sitä ennen olen saanut vähän vähemmän pahoja, vaikka ei ne hyviä ole mitkään olleet. Tuon tosi pahan jälkeen ei maistu mikään ruoka, menee aikaa ennen kuin sen maun saa suusta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti