Mutta ei se mitään, oikeastaan sain juhlia sitten kahtena päivänä. Nimittäin silloin synttäripäivänä pääsin taas käymään tallilla ja järvessä! Tapasin siellä taas yhden ison ponipojan, joka on ihan ihastunut minuun. Me pidettiin vähän hauskaa siellä kentällä. Emäntä talutti mua ja sitä poitsua talutettiin myös. Me käveltiin ja vähän juoksenneltiin ja piehtaroitiin! :D Oli kivaa! Mä piehtaroin ensiksi ja sitten se poitsukin heti sen jälkeen kävi maassa. Se teki vaan sellaisia pikapyrähdyksiä, ei tainnu ehtiä kunnolla edes nauttia hommasta. Ja kyllä mä välillä vähän pössöttelinkin, koikkelehdin niin että Emännällä oli pysymistä narun perässä. :D
Ja uimassa käytiin siis myös! Mutta nyt me mentiin sinne ihan kahdestaan vaan Emännän kanssa. Tällä kertaa en kunnolla uinut, vaan lilluttelin vaan siellä vedessä ja Emäntä pesi musta pois niitä piehtaroidessa tulleita hiekkoja. Kuviakaan sieltä ei tullut, kun ei ollut ketään kuvaamassa.
Eilen sitten Emäntä vasta muisti, että mulla olis ollut synttäri. Ja sain lahjaksi porkkanoita!
Mutta arvatkaa mitä tekivät mun kuttukaverit! Tulivat osingolle ja työnsivät mut ihan pois kupilta. Törkeetä!
Onneksi Emäntä puuttui asiaan ja otti kupin käteensä ja antoi siitä mulle ja ajoi samalla vuohia pois.
Sitten tuli vielä Isäntäkin ja antoi leivänpalasia, minä pidin siinä vaiheessa varani, että saan varmasti oman osani!
Niin mullahan se synttäripäivä ei ole ihan oikea synttäripäivä, vaan se on se päivä kun minusta tuli Emännän oma poni. Siitä tuli nyt kolme vuotta ja minä olen nyt neljävuotias. Kylläpä aika kuluu nopeasti!
On mulla ollut kaikenlaista toimintaa tässä muutenkin. Yks ilta kävi yksi tyttö ohjastamassa mua kärryiltä. Sama tyttö joka kävi ajamassa viime vuonnakin kerran. Emäntä käveli välillä vieressä ja välillä istui kärryyn. Mä olen jo niin iso tyttö, että jaksan jonkin matkaa vetää ihan kahtakin ihmistä kärryissä.
Yks ilta kävi kaksi vähän pienempää tyttöä, toinen niistä oli se Emännän kummityttö, toista en ollut ennen nähnytkään. Ne molemmat sitten ratsasti mulla. Ensiksi mentiin pellolla ja Emäntä talutti. Sitten mentiin pyöröaitaukseen ja siellä mun piti mennä ilman talutusta. Mutta minähän opin sen jo!
Yksi ajoreissu oli erikoinen. Mentiin alkumatkasta ihan tuttua reittiä, mutta sitten mä haistoin jotain erikoista. Haistoin jonkin toisen eläimen, ja se alkoi vähän pelottaa mua. Pysähdyin ja yritin kääntyä takaisin, mutta Emäntä vaan pakotti eteenpäin. Minä en ymmärrä, miten Emäntä ei tajua tuollaisia asioita!? Eikö ihmisillä ole hajuaistia ollenkaan? No sitten kun pääsin hetken matkaa eteenpäin, Emäntäkin sen tajusi. Siinä tiellä oli omituisia jälkiä, ne näytti vähän samalta kuin vuohien jäljet. Mutta ei kuttutytöt ole siellä asti käyneet. Emäntä sanoi, että siitä oli mennyt peura tai kauris ihan hetki aikaisemmin! En tiedä yhtään, millainen eläin se oikein on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti