sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Ratsuvalmennusta

Hip hei! Nyt minä olen käynyt elämäni ensimmäisessä ratsuvalmennuksessa. Mentiin Emännän kanssa sinne tallille taas. Siellä oli muuten yksi aivan hurmaava poitsu ja mä pääsin sen viereiseen karsinaan hetkeksi aikaa.
Kävin myös kävelemässä ulkona, välillä talutti Emäntä ja välillä tytöt ja sitten myös se valmentaja-nainen. Se ei antanut mun syödä, vaan mun piti kävellä sen vierellä ja pysähtyä kun se pysähtyi. Nopeastihan minä hoksasin, mitä se haluaa.
Sitten Emäntäkin talutti mua samalla tavalla ja kehui välillä, miten hienosti osasin pysähtyä oikeaan aikaan.
Sitten minut satuloitiin ja menin sinne kentälle ja selkääni nousi se sama tyttö, joka on mulla kerran ennenkin käynyt ratsastamassa. Se valmentaja sitten talutti mua ja neuvoi tyttöä. Sitten yhtäkkiä se nainen katosi mun viereltä ja minäkin pysähdyin sitten paikoilleni. Olipas se outo tilanne! Mutta sitten se tyttö pakotti minut liikkeelle ja minäkin huomasin, että voihan sitä liikkua, vaikkei kukaan kuljekaan vieressä. Tuntui vain niin hassulta, että pitikin mennä sen selässä olevan ratsastajan mukaan, eikä vieressä kulkevan taluttajan!

Menin sitten ihan kahdestaan sen ratsastajan kanssa jonkin aikaa siellä kentällä. Sitten tyttö pyysi mua pysähtymään ja nousi satulasta ja sain kehuja. Semmoinen oli ensimmäinen oikea oppituntini. Saas nähdä tuleeko näitä lisää.

Edellisenä iltana ennen tuota valmennusta sattui erikoinen juttu. Emäntä valjasti mut ja luulin että lähdetään ajelulle. Mutta sitten kun Emäntä otti kärryt, niissä olikin rengas ihan tyhjä. Se oli ihan rikki. Niin Emäntä purki multa valjaat pois, mutta jätti osan päälle ja mentiinkin tuonne pellolle kävelemään, niin että Emäntä vaan käveli mun perässä ja ohjasi sieltä. Sen homman nimi on ohjasajo. Se oli aika omituista, kun ei ollutkaan kärryjä vedettävänä, mutta muuten olo oli ihan kuin kärryjen edessä. Kierreltiin sitten tuolla pellolla ees taas ja ympäri.

Ja sitten pari päivää sen jälkeen mä opin taas jotain uutta. Mutta se tapahtui kärryjen edessä, Isäntä varmaan korjasi sen kärryjen renkaan siinä välissä. Käytiin siis kärryttelemässä siellä yhdellä tiellä, missä on tosi kiva ravata. Kun ravasin siellä, niin Emäntä usutti mua vaan lisää ja vihdoin minä hoksasin, mitä se haluaa. Vaihdoin ravista laukaksi, ja kylläpä Emäntä kehui! Niin kävi useamman kerran sen lenkin aikana, ja nyt minä tajusin, että Emäntä voi pyytää mua paitsi ravaamaan, myös laukkaamaan.

3 kommenttia:

Olivia ja Keimo kirjoitti...

Oi Reeta : D
Olen jo kauan aikaa seurannut tätä blogia, lukenut kaikki tekstit, mutta nyt kun tuli tehtyä oma blogi oman ponin myötä niin päätin tulla ihan moikkaamaan :))
Hienosti Reeta ja ratsatsaja menevät! Ratsastajalla vaan kumman lyhyet jalustimet?

Reeta kirjoitti...

:D Kiitos terveisistä!
Emäntä pyysi kertomaan, että jalustimet eivät ole liian lyhyet, vaan ratsastajalla pitkät jalat. :D Siis jos jalustimet olisivat alempana, tökkisi ratsastajan kantapäät mun masun alle niin ettei se tuntuisi ollenkaan mukavalta. Nyt kun mua vasta opetetaan näihin ratsuhommin, ei voi ihan pientä ratsastajaa mun selkääni laittaa.

Olivia ja Keimo kirjoitti...

Jaa ((:
Onnea ja menestystä, oppimisen iloa Reetalle ratsun uralla!