Piimävelliä ja karkulaisia

Olipas meillä tutinaa viime viikolla parina päivänä. Essi oli ihan huutopäällä monta päivää ja niin levoton, että lopulta se hyppäs aidan yli koiran tarhaan ja siitä pihaan! Ja Emma meni perässä ja Mila-koirakin hyppäsi aitansa yli. Mutta minä pysyin kiltisti tarhassa. Ja kyllä Emäntä vähän motkottikin niille karkulaisille sitten kun tuli kotiin ja tapasi ne pihasta. Vaan Isäntä tuli ja naulasi aitaan kiinni laudan!

Vaan eipä se mitään auttanut, seuraavana päivänä karkasi kaikki kutut tuosta samasta kohdasta! Ja Mila sitten kanssa omasta tarhastaan. Mutta en minä! Sitten Isäntä naulasi siihen vielä toisenkin laudan ja sen jälkeen ei enää kukaan ole karannut.

Mulla oli maha vähän sekaisin ja Emäntä laittoi mulle "lääkettä", sekoitti mun ruokaani piimää! Siitä tuli ihan valkoista puuroa sitten ja se maistui kummalliselta enkä halunnut sitä syödä. Mutta yön mittaan oli pakko, kun mun oli kuitenkin nälkä.

Eikä se sitten ensitotuttelun jälkeen niin pahaa ollutkaan. Kolmantena iltana söin sen jo ihan kuin tavallisen puuroni. Mutta sitten mun massuni olikin jo kunnossa ja nyt saan taas ihan tavallista pellavapuuroani.

Eilen Emäntä jutteli mulle, että pääsisin matkustamaan jonnekin. Ja niin sitten näin kun Emäntä ja Isäntä molemmat puuhailivat kauan aikaa trailerin ympärillä ja vähän se traileri liikkuikin, mutta niin siinä sitten kuitenkin kävi, että Emäntä sanoi mun reissun peruuntuneen tällä kertaa. Ei se traileri sieltä hangesta lähtenyt irti. Mutta Emäntä lupasi, että joskus sitten keväällä saatan vaikka päästä sinne reissulle, joka ei nyt onnistunut. En tiedä mikä juttu se oikein on, mutta Emäntä oli siitä aika tohkeissaan. Puhui jostain maneesista, mutta ei mulla ole aavistustakaan mikä se sellainen on. Oliskohan jotain hyvää syötävää?

Kärryttelemässä ei oltukaan käyty reiluun viikkoon, mutta eilen käytiin ja mulla olikin virtaa vaikka muille jakaa. Menin niin lujaa kuin kintuistani pääsin, oikeen laukkasinkin jonkun matkaa. Mulla kun on ne heijastimet jaloissa, niin niistäkin kaksi irtosi siellä matkalla. Enhän mä siinä laukatessa sitä huomannut, mutta sitten kun tultiin samaa reittiä takaisin niin toinen heijastin löytyi tieltä. Toinen irtosi kun mä menin yhdestä lumipenkasta, sen Emäntä huomas sitten heti ja poimi talteen.