Keväthangilla

Heissan!
No nyt Emäntä sanoi, että olen kärrykoulun käynyt ja nyt on loma. Oikeesti se loma taitaa olla sen takia että on niin liukasta. Tosi varovasti pitää kävellä kun mennään tarhasta talliin tai toisinpäin.
Kun ei kerran nyt ajella, niin me käytiin Emännän kanssa taas pitkästä aikaa kävelyllä metsässä. Mä olin jo kärrytellessä ehtinyt tottua siihen että saan mennä ensimmäisenä ja reipasta vauhtiakin. Niinpä meillä sitten oli alkumatkasta Emännän kanssa vähän erimielisyyttä siitä kumpi vie ja kumpi seuraa.

Me poikettiin siinä matkan varrella yhdellä pellollakin ja Emäntä päästi mun narusta irti hetkeksi ja kuvaili. Mutta enhän mä siinä syvässä hangessa jaksanut kauas lähteä, se oli tosi hankalaa kuljettavaa sellainen kova lumi.

Tässä yks päivä Emäntä toi tällaiset hassut jutut ja sovitti niitä mun jalkoihin. No kyllähän mä tiedän että noi on nimeltään suojat, Turrellakin oli jaloissaan sellaiset. Mutta mulla on kyllä hienomman väriset, vai mitä? ;)

Saas nyt sitten nähdä koska Emäntä aikoo noi mun jalkoihin oikeasti laittaa, tässä ne oli vaan sen aikaa kun kuvattiin.

Meille on taas tullut uutta heinää. Eilen illalla tarhastani katselin, kun Isäntä ja Emäntä kantoivat autosta niitä paaleja. Ja sain maistiaiset heti. Se olikin hyvää heinää! Illalla kun menin karsinaani, niin Emäntä oli jotain juonitellut ja piilottanut sitä uutta heinää vanhan alle. Mutta hetihän minä sen huomasin ja kaivoin ja söin ne uudet ensiksi. No piti niitä vanhojakin vielä syödä, kun sitä uutta oli niin vähän. Emäntä sanoi että pitää totutella hitaasti, siksi pitää vielä syödä vanhaakin.
Hetken aikaa mun piti totutella yhteen toiseenkin uuteen ruokaan. Emäntä laittoi mun iltaruokien sekaan jotain kummaa pölisevää jauhetta. Sitä meni mulla nenäänkin. Mutta sen ekan kerran jälkeen Emäntä on laittanut siihen vettä mukaan ja nyt kun olen tottunut siihen mössöön niin se onkin ihan hyvää syötävää. Se uusi juttu siinä ruoassa pitäis kuulemma auttaa mun karvan vaihdossa. No siinä urakassa on kyllä kaikki apu tarpeen!

Tänään mun piti taas poseerata, tällä kertaa esittelen tällaista uutta naruriimua. Onhan mulla naruriimu jo ennestääkin, niin kuin tuosta ekasta kuvastakin näkyy. Mutta tämän Emäntä sanoi tehneensä ihan itse. Ja tässä on mukana tosi pitkä valkoinen narukin.

Kevättä ilmassa

Heissan!
Ilmat senkun lämpiää ja minusta lähtee jo karvaa aika lailla. Emäntä harjailee ja nyppii mua joka päivä. Vielä on sentään lunta maassa jossa voin pyöriskellä jos irtoava turkkini kutisee.


Ajoharjoittelussa ollaan nyt edetty uuteen vaiheeseen, ollaan menty tiellä! Ekalla kertaa käytiin vaan ihan vähäsen peltolenkkien päätteeksi. Emäntä halus kääntyä ihan suoralla tiellä ja minä ei meinannut ollenkaan tajuta että miten siinä muka käännytään. Seuraavalla kerralla käytiin vain yksi lenkki pellolla ja sitten taas tiellä. Silloin käännyttiinkin kohdassa jossa ollaan talutuslenkilläkin käännytty, joten mä arvasin jo mitä Emäntä tahtoo kun siihen tultiin.
Paluumatkalla meidät ohitti yksi auto ja vaikka se meni tosi hiljaa ja väisti kaukaa, mä vähän innostuin ottamaan vauhtia. Emäntä veti ohjista niin että mun suupieliin vähän sattui ja sitten mä hoksasin itsekin että ehkä ei olekaan tarvis niin lujaa paahtaa.

Viime sunnuntaina meillä kävi yks Emännän kaveri, sekin matkusti mun kärryillä! Silloin mentiin vaan pellolla ja Emäntä otti valokuvia. Lenkin jälkeen se kaveri syötti mulle porkkanoita ja sain kehuja kun olin menny niin hienosti.


Eilen mentiin sitten ekan kerran ihan pelkästään tiellä, eikä menty aluksi ollenkaan pellolla. Sain mennä käyntiä ja vähän raviakin mutta laukata en paljon halunnutkaan. Me käytiin kääntymässä paikassa jossa on ennenkin käännytty, se on ihan tuttu reitti mulle. Matkalla tuli vastaan pari autoa ja pari autoa tuli myös takaa ja ne ohitti meidät ihan nätisti. Niistä edestä päin tulevista en piittaa mitään kun näen ne ajoissa, mutta takaa päin tulevat on vähän jännempiä, kun niitä ei näe enkä oikein kärryn äänien takia kuulekaan ajoissa. Mutta en mä niitä silti nyt enää oikeestaan pelästynyt.
Se on muuten tuossa tiellä ajamisessa hassua, kun me mennään nyt eri puolella tietä kuin mitä silloin kun Emäntä vaan talutti mua.
Emäntä sanoo että mä alan olla jo niin hyvin oppinut, että voisin saada ajokoulusta todistuksen! Ja sen jälkeen ehkäpä pitää vähän lomaa?


Eilen illalla sattui yks juttu. Mullahan on aina ajon jälkeen se vaaleanpunainen kylpytakkini päällä, se on ihan mukava kun ajaessa voi tulla vähän lämmin. No mä olin siis se päällä tarhassa ja kun vähän hinkkasin pyllyäni aitaa vasten, niin mähän jäin siihen kiinni! Mutta enpäs hötkyillyt yhtään kun tiesin että pian Emäntä tulee pelastamaan mut ja niin tulikin. Siitä loimesta oli jalkalenkin solki tarttunut verkkoaitaan ja Emäntä irrotti sen ja sanoi että otetaas saman tien koko jalkalenkit pois. Ja samalla se kyllä kehui mua, kun olin vaan jaksanut odottaa rauhassa enkä riuhtonut yhtään.
Mä kuulkaas muistan sen vielä kun mulle kävi noin yhden riimun kanssa. Siitä on jo paljon aikaa, en ollut silloin vielä kauaa ollutkaan Emännän ponina. Silloin en jaksanut odottaa apua, vaan kiskaisin itseni irti niin että aitaan tuli pieni reikä ja riimukin meni rikki. Sen jälkeen Emäntä ei oo sitten mulle riimua jättänytkään tarhaan.

Se Turre heppa on mennyt nyt useamman kerran tietä pitkin meidän ohi. Me jutellaan aina kovasti. Paitsi kerran menin ihan hämilleni kun sillä olikin kaverina joku toinen heppa jota en ollenkaan tuntenut. Sillä kertaa katselin sitten vaan ihan hiljaisena tyttönä. Kyllä mä odotan koska Turre tulee taas mua oikeen moikkaamaan pihaan asti!

Mutta mennäänpä taas nauttimaan kevätauringosta!