Ilmat senkun lämpiää ja minusta lähtee jo karvaa aika lailla. Emäntä harjailee ja nyppii mua joka päivä. Vielä on sentään lunta maassa jossa voin pyöriskellä jos irtoava turkkini kutisee.
Ajoharjoittelussa ollaan nyt edetty uuteen vaiheeseen, ollaan menty tiellä! Ekalla kertaa käytiin vaan ihan vähäsen peltolenkkien päätteeksi. Emäntä halus kääntyä ihan suoralla tiellä ja minä ei meinannut ollenkaan tajuta että miten siinä muka käännytään. Seuraavalla kerralla käytiin vain yksi lenkki pellolla ja sitten taas tiellä. Silloin käännyttiinkin kohdassa jossa ollaan talutuslenkilläkin käännytty, joten mä arvasin jo mitä Emäntä tahtoo kun siihen tultiin.
Paluumatkalla meidät ohitti yksi auto ja vaikka se meni tosi hiljaa ja väisti kaukaa, mä vähän innostuin ottamaan vauhtia. Emäntä veti ohjista niin että mun suupieliin vähän sattui ja sitten mä hoksasin itsekin että ehkä ei olekaan tarvis niin lujaa paahtaa.
Viime sunnuntaina meillä kävi yks Emännän kaveri, sekin matkusti mun kärryillä! Silloin mentiin vaan pellolla ja Emäntä otti valokuvia. Lenkin jälkeen se kaveri syötti mulle porkkanoita ja sain kehuja kun olin menny niin hienosti.
Eilen mentiin sitten ekan kerran ihan pelkästään tiellä, eikä menty aluksi ollenkaan pellolla. Sain mennä käyntiä ja vähän raviakin mutta laukata en paljon halunnutkaan. Me käytiin kääntymässä paikassa jossa on ennenkin käännytty, se on ihan tuttu reitti mulle. Matkalla tuli vastaan pari autoa ja pari autoa tuli myös takaa ja ne ohitti meidät ihan nätisti. Niistä edestä päin tulevista en piittaa mitään kun näen ne ajoissa, mutta takaa päin tulevat on vähän jännempiä, kun niitä ei näe enkä oikein kärryn äänien takia kuulekaan ajoissa. Mutta en mä niitä silti nyt enää oikeestaan pelästynyt.
Se on muuten tuossa tiellä ajamisessa hassua, kun me mennään nyt eri puolella tietä kuin mitä silloin kun Emäntä vaan talutti mua.
Emäntä sanoo että mä alan olla jo niin hyvin oppinut, että voisin saada ajokoulusta todistuksen! Ja sen jälkeen ehkäpä pitää vähän lomaa?
Eilen illalla sattui yks juttu. Mullahan on aina ajon jälkeen se vaaleanpunainen kylpytakkini päällä, se on ihan mukava kun ajaessa voi tulla vähän lämmin. No mä olin siis se päällä tarhassa ja kun vähän hinkkasin pyllyäni aitaa vasten, niin mähän jäin siihen kiinni! Mutta enpäs hötkyillyt yhtään kun tiesin että pian Emäntä tulee pelastamaan mut ja niin tulikin. Siitä loimesta oli jalkalenkin solki tarttunut verkkoaitaan ja Emäntä irrotti sen ja sanoi että otetaas saman tien koko jalkalenkit pois. Ja samalla se kyllä kehui mua, kun olin vaan jaksanut odottaa rauhassa enkä riuhtonut yhtään.
Mä kuulkaas muistan sen vielä kun mulle kävi noin yhden riimun kanssa. Siitä on jo paljon aikaa, en ollut silloin vielä kauaa ollutkaan Emännän ponina. Silloin en jaksanut odottaa apua, vaan kiskaisin itseni irti niin että aitaan tuli pieni reikä ja riimukin meni rikki. Sen jälkeen Emäntä ei oo sitten mulle riimua jättänytkään tarhaan.
Se Turre heppa on mennyt nyt useamman kerran tietä pitkin meidän ohi. Me jutellaan aina kovasti. Paitsi kerran menin ihan hämilleni kun sillä olikin kaverina joku toinen heppa jota en ollenkaan tuntenut. Sillä kertaa katselin sitten vaan ihan hiljaisena tyttönä. Kyllä mä odotan koska Turre tulee taas mua oikeen moikkaamaan pihaan asti!
Mutta mennäänpä taas nauttimaan kevätauringosta!
1 kommentti:
Kyllä tuun sua pian moikkaamaan - mä RAKASTAN teitä pieniä poneja. Ja onhan mulla kotonakin kaverina pikkuinen poni, jonka mä luulen olevan mun varsa, mutta mun mamma on kertonu mulle, ettei se voi olla, kun oon ruuna...mutta ainahan voi haaveilla ja hoidan sitä kuitenkin, vaikkei se aina aivan samaa mieltä ookkaan! Jutellaan taas, jos mamma on sitä mieltä, ettei tulla käymään - silloin viimeksi, kun meillä olis ollu juttua vaikka kuinka paljon, meinasin aivan hermostua, kun mamma tuumas mulle, jotta mennään nyt, annetaan Reetan olla siellä. Mä yritän tuhnutella mammaa niin, että se tois mut pian sua kattomaan! T. Turre
Lähetä kommentti