keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Paljon kerrottavaa!

Heissan taas! Mä ihan pakahdun kertomisen halusta, mutta Emäntä ei vaan oo suostunu aiemmin naputtelemaan. Kuvia se on kyllä ottanut, välillä vähän liikaakin.

Ihan ensiksi mun pitääkin näyttää tämä kuva:

Emännän kummityttö kävi taas ja nyt sitten mulla oli ekaa kertaa satula ja ratsastaja molemmat yhtä aikaa selässä. Ihan tyynesti otin tuon jutun, vaikka se satulavyön kiristäminen vähän kinnaa mun massua. Tyttö siis kiipesi tuossa sinne satulaan ja sitten Emäntä talutti mua vähän matkaa. Mutta sitten mulle kävikin vahinko! Maa oli niin liukasta että mun jalka luisti, enkä mä sitten osannut sen ratsastajan takia pitääkään tasapainoani, vaan muksahdettiin kumoon! Mutta ei mua sattunut eikä sattunut sitä tyttöäkään, vaan se kiipesi takaisin mun selkään ja käveltiin vielä vähän. Emäntä kehui mua taas kovasti ja sain porkkanoitakin.

Se tyttö myös harjaili ja silitteli mua, ja myöhemmin käytiin myös kärryillä ajelemassa vähän ja tyttö oli Emännän kanssa kärryissä. Mentiin vaan yksi kierros pellolla ja mun piti vähän väistellä kun sielläkin oli liukkaita kohtia.

Emännän ja Isännän kanssa ollaankin kärrytelty jo monta kertaa. Mä vaan haluaisin että pääsisin menemään lujaa ja mua harmittaa kun ei ne päästä ja kun mulla on intoa niin kovasti niin heittelenpä sitten pyllyäni ilmaan. Jotain ihme kiristäviä juttuja Emäntä on yrittänyt virittää ettei mun pylly nousis, mutta mä olen niin voimakas että ei ne mua pitele!
Viimeksi pääsin kyllä menemään vähän lujempaakin, kun me juostiin Isännän kanssa kilpaa. Emäntä istui kärryissä ja Isäntä ensiksi talutti, mutta sitten se irrotti narun ja pääsin ihan laukkaamaan. Se oli hienoa! Hassu kun Isäntä oli kierroksen jälkeen ihan hengästynyt, mutta mä en puuskuttanut yhtään.

Tässä yks aamu Emäntä tuli kahden uuden loimen kanssa talliin, ja sanoi että tänään pidetään muotinäytös ja otetaan kuvia. Se laittoi ensiksi mulle vaaleanpunaisen loimen ja saman väriset kääryleet kääri mun jalkoihin. Mä jo luulin, että viedäänkö mua taas jonnekin. Viimeksi mulla on ollu sellaiset kääryleet jaloissa kun kesällä siellä näyttelyssä käytiin. Mutta nyt mentiin vaan tarhaan ja Emäntä alkoi kuvaamaan. Mutta mua suututti, arvakkaas miksi? No siksi, kun en ollu edes aamuheiniä vielä saanut ja mulla oli nälkä eikä Emäntä tajunnut ollenkaan, että haluan syötävää enkä mitään muotinäytöstä! Niinpä minä sitten heittäydyin lumeen pyörimään ja vielä toisenkin kerran, niin että loimi oli ihan lumessa. Emäntä vähän motkotti, mutta ymmärsi sitten riisua ne vermeet pois ja hakea mulle heiniä.


Sen jälkeen Emäntä laittoi mulle toisen loimen, se on tummemman punainen ja itse asiassa oikein hieno. Emäntä oli tosi onnellisen näköinen, kun se loimi sopi mulle oikein hyvin. Ja sain kehuja kuinka hieno olen siinä! Sen pukemisesta ja kuvaamisesta en mitään välittänytkään, kun sain koko ajan syödä vaan.


Noi molemmat loimet on sellaisia kylpytakkeja, eli saan varmaan ne päälleni joskus jos oon märkä.

Emäntä on taas yrittänyt syöttää mulle yhtä ruokaa, mitä en halua syödä. Emäntä sanoo, että se olis terveellistä. Kyllä mä sitä joskus ennen söinkin, mutta sitten viime keväänä kun mulla kerran oli massu kipeenä, niin olin justiin syöny sitä. Se on sellaista jauhetta joka haisee ja mä muistan aina sen hajun ja mulla tulee vaan se massukipu mieleen eikä mun sen takia tee ollenkaan mieli syödä sitä enää.
Emäntä oli kai sitten laittanut sitä jauhetta vuohillekin, kun nyt niittenkin hengitys haisee sille!

Emäntä oli taas käynyt kattomassa mun iskää, äiskää ja pikkuveljiä ja toi niiltä terveisiä. Ruskea pikkuvelipuoli on iskän kanssa, ja pilkullinen pikkuveljeni on vielä äiskän kanssa. Siitä tuleekin aika komea poika ja se kasvaa isommaksi kuin minä.


Hei muuten vielä siitä arvonnasta. Barbrolle lähti jo kalenteri, mutta Anonyyminä kommentin jättänyt ei ole ilmoittanut itsestään. Ilmoitapa pian, tai arvon uuden toisen voittajan.

torstai 15. tammikuuta 2009

Voittajat!

Arvonta on nyt suoritettu, mukaan ehti 14 kommentoijaa. Isäntä sanoi summanmutikassa 1 ja 14 väliltä numerot 8 ja 11. Eli niillä numeroilla kommentoineet voittivat ja nehän olivat Barbro (Mánin emäntä) ja Anonyymi, joka kertoi omistavansa 2-vuotiaan poniruunan. Laittakaapas nimi- ja osoitetietonne Emännän sähköpostiin, niin laitetaan teille tulemaan kalenterit.
Kiitos kaikille jotka kommentteja jättivät ja siten osallistuivat arvontaan!

Onpas ollut vaihtelevaa säätä viime aikoina. Ensiksi tuli kauheesti lunta, sitten oli hirmu kylmä, sitten tuli lämmin ja satoi vettä ja lumi suli pois. Ei tässä pikkuinen ponikaan tiedä, pitäiskö jo alkaa tiputtaa karvaa vai pitäiskö sitä vielä kasvattaa.
Ei tainnu Emäntäkään tietää, kun yks aamu satoi märkää lunta ja sain päälleni sadeloimen kun menin ulos. Hetken kuluttua sade lakkasi ja Emäntä tuli ottamaan sen loimen pois. Sitten Emäntä lähti jonnekin ja melkein heti kun se oli lähtenyt, alkoi lumisade uudelleen. Siihen mennessä kun Emäntä tuli takaisin, olin melkein jo peittynyt lumeen.


Mulle sovitettiin nyt niitä valjaiden mukana tulleita suitsia, mutta en mä niistä oikeen tykänny, kattokaa nyt tekin.

Hirmuiset lämiskät silmien edessä, niin etten näe kunnolla. Ja kattokaa nyt miten rumasti mun etutukka menee. Ei ei, sanon minä. Ja niin sanoi Emäntäkin.

Käytiin tässä taas yks päivä kärryttelemässä, se oli nyt jo viides kerta. Vaikka neljännellä kertaa mentiin niin ettei Isäntää ollut mukana taluttamassa, niin nyt Isäntä taas tuli mukaan ja käveli mun vierellä. Enkä siis päässyt laukkaamaan ollenkaan, mikä oli harmi, musta kun se vauhdikkaampi meno oli paljon mukavampaa.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Talven riemuja!

Heissan taas! Joulu on jo ohi ja mun joulu meni ihan mukavasti. Me saatiin vuohien kanssa porkkanaa ja kuivaa leipää ja kerppuja. Ne kerput on oikeasti vuohien herkkuruokaa, sellaisia kuivia lehtipuiden oksia, joissa on kuivat lehdet kiinni. Ne lehdet niistä sitten syödään ja voi niistä oksista kaluta kuortakin. Ne on kyllä hyvää, mutta mulla meni niistä masu vähän löysälle ja Emäntä sanoi, että minä en niitä sitten enää saakkaan.
Mä sain joululahjaksi syömisien lisäksi tällaisen uuden lelun. Se on vähän pienempi kuin se mun edellinen pallo, mutta ihan kiva on tämäkin. Mä aluksi tutkin tietysti, että onkohan se syötävää. Vaan ei se ollu.



Mähän kerroin jo ennen joulua, että Emäntä sovitteli mulle ihme juttuja. Sitten joulun aikaan mulle selvis se koko homma. Mulla siis alkoi koulu! Oppitunteja on ollu nyt muutama ja Emäntä kehuu että mä olen loisto-oppilas! Musta tulee siis kärryponi. Aluksi noi kaikki vermeet tuntui aika tukalilta ja kärrykin oli inhottava, kun se jotenkin kahlitsee mun pyllyn niin ettei voi kääntyä niin kuin haluaisin. Ja tuntui noi kärryt ekalla kertaa vähän raskailtakin kun Emäntä niihin istui mun vedettäväkseni. Mutta nyt mä vedän niitä jo tosi reippaasti, Emäntä vähän yritti mua toppuutellakin, ettei tarvis ihan niin lujaa mennä.

Aluksi mulla ei ollu suitsia ollenkaan, vaan Emäntä ja Isäntä talutti mua riimunnaruista. Mutta tänään mulle laitettiin sitten oikein suitset päähän, onneksi ne oli ne mun vanhat mihin mä olen jo tottunutkin. Ja niihin ne pitkät ohjat ja niistä Emäntä vaan veteli kun se tahtoi mun kääntyvän. En mä aina ihan tajunnut mihin se haluaa mun menevän ja kerran me jäätiin jumiin lumipenkkaan. Isäntä tuli sitten auttamaan meitä pois. Me on ajeltu tuossa mun tarhan vieressä olevalla pellolla, siihen Isäntä auras traktorilla pari lenkkiä.
Emäntä halus kertoa tähän väliin, että noi mun kärryt on ostettu Miniponista ja valjaat on Ponipuodista. Mutta noi mun suitset ja pitkät ohjat on vanhat, niitä valjaiden mukana tulleita ei oo vielä kokeiltu.

Noita ajoharjoituksia varten Emäntä toi mulle uuden riimunkin. Sekin oli tänään ekaa kertaa mun päässä ja se laitettiin jotenkin hassusti yhtä aikaa suitsien kanssa mulle ja musta tuntui että mun pää ihan peittyy niihin kaikkiin vermeisiin. Tässä mä sain poseerata se uusi riimu päässä lumihangessa.


Ja muistattekos mitä tapahtuu poneille ja hepoille vuoden vaihtuessa!? No sehän on niin, että meillä on niinku synttärit. Tai siis vaikka oikeesti synttärit olis ihan muulloin, niin meidän ikä kuitenkin vaihtuu vuoden vaihteessa. Nyt mä olen sitten 3-vuotias! Sen kunniaksi me järjestetään Emännän kanssa tämän mun blogin ihan ensimmäiset arpajaiset! Emäntä arpoo kaikkien tähän kommentin jättäneiden kesken kaksi kalenteria, joissa on mun kuva! Laittakaa siis niihin kommentteihin joku yhteystieto, niin Emäntä tietää sitten laittaa viestin voittajille!