Ajelua

Terve taas!
Syksyä pukkaa, ja minä pukkaan talvikarvaa pintaan!
Emäntä sanoi, että nyt me aletaan ajelemaan vähän pidempiä lenkkejä että mulla oikein kuntokin kasvaisi. En mä vaan ymmärrä mitä vikaa mun kunnossani on? Jaksan oikein hyvin juoksennella tarhassa niin paljon kuin mua huvittaa.

No tässä yks päivä oltiin yhdellä lenkillä, joka olikin tosi jänskä. En tiedä mitä oli tekeillä, mutta tuolla tiellä kulki isoja autoja ihan vähän väliä. Pari kertaa Emäntä nousi kärryistä ja talutti mua kun mua vähän pelotti. Mutta kerran Emäntä ei ehtinyt ja mä pelkäsin että iso auto ajaa mun päälle! Mä pysändyin ja aloin peruuttaa karkuun sitä. Mutta sitten kävikin hassusti, kärry mun perässäni kääntyi ojaan ja sitten Emäntä nousi sieltä ja talutti mut sen pelottavan auton ohi. Kun se auto tuli seuraavan kerran taas, niin mepäs mentiinkin tekemään yhdellä pellolla pieni lenkki, eikä mua siellä pelottanut yhtään.



Viimeksi kun lähdettiin lenkille, Emäntä esitteli mulle mun valjaita ja sanoi että niissä on uudet vetoliinat. No vähän ne haisi erilaiselle, mutta ei mua asia sen enempää kiinnostanut. Mutta Emäntä nyt haluaa esitellä niitä.

Nämä on teetetty valjassepällä ihan mua varten, mun mitoilla. Entiset oli aika pitkät ja niissä oli erilaiset nuo kiinnittimet. Näissä on nyt vaan tällaiset lenkit päässä ja sen minäkin huomasin, että nämä pysyi hyvin paikallaan, eivätkä kääntyneet hinkkaamaan mun kylkeä.


Meillä on tuolla pihalla käynyt vaikka mitä myllerrystä viime aikoina, siellä on kaivettu maata isoilla koneilla ja sitten taas peitetty niitä kuoppia. Ja sitten yks ilta huomasin, että mun herätyskello oli kadonnut! Siis se sellainen kone joka oli mun karsinan vieressä ja hyrähti aina käyntiin aamuisin vähän ennen kuin Emäntä tuli mua hoitelemaan. Se juttu liittyi jotenkin meidän veteen. Arvaan näin, koska joskus se hyrähti käyntiin myös silloin kun join vettä mun vesikupista. Ja nyt kun se on kadonnut, myös veden maku on vähän muuttunut. Mutta kyllä mä silti herään aamuisin, vaikkei sitä "herätyskelloa" ole enää.

Ja taas näytillä

Käytiinpä sitten vielä toisessakin näyttelyssä. Sinne oli vähän pidempi matka. Oikeesti mua ei kyllä edes huvittaisi kertoa koko reissusta. Sinä päivänä satoi vettä koko ajan ja musta tuntui että koko päivä meni vaan sateessa seisoessa ja odotellessa. Ja mulla oli sadeloimi päällä. Suututti kun en saanut edes kunnolla syödä moneen tuntiin!
En mä sitten jaksanut siinä näyttelykehässäkään oikein nätisti olla. Tai yritin kyllä parhaani, mutta perä vähän lensi kun siinä sateessa juostiin eikä mua olis huvittanut. Se tuomaritäti sanoi, että mä en ihan käyttäytynyt niin kuin prinsessan pitäisi.
No joo. En sitten saanut sieltä mitään rusettiakaan. Mutta onneksi vihdoin viimein pääsin takaisin traileriin ja siellä sain taas syödä mahani täyteen heinää ja levätä vähän ennen kuin lähdettiin kotimatkalle.
Kuviakaan sieltä ei tullut yhtään, kuka siinä vesisateessa olisi halunnut kuvata.

No mutta sitten iloisempiin asioihin! Se uusi satula jota esittelin jokin aika sitten, olikin mulle vähän liian iso ja Emäntä myi sen pois. Mutta nyt mä sain mun vanhaan satulaan uuden hienon huovan ja siinä on mun nimikin! Mun mielestä tämä on tosi upea!


Siellä näyttelyreissulla Emännän ja mun kanssa oli kolme tyttöä, jotka sitten hoiteli mua. Yksi tyttö niistä tuli eilen käymään meillä ja käytiin sitten ajolenkillä. Oli vähän hassua kun Emäntä käveli mun vieressä ja se tyttö oli kärryissä.

Toi tie missä mentiin, on ihan uusi. Sen on joku tuonne metsään rakentanut. Ja nyt sieltä voi kiertää kärryillä sellaisen lenkin. Se on ihan kiva tie, kun siellä ei kulje autojakaan kovin usein. Paitsi eilen tuli vastaan mönkijä, mutta sen kuljettaja oli tosi kiltti eikä halunnut säikyttää mua. Se pysähtyi kun näki meidät ja lähti uudestaan liikkeelle vasta kun me oltiin jo kaukana siitä.