Näytillä

Hiphei taas!

Nyt mulla onkin paljon kerrottavaa ja paljon kuvia! Mulla oli suuri päivä viime sunnuntaina, kävin näyttelyssä!
Arvelin jo tässä vähän aikaa sitten, että jotain taitaa olla tulossa, kun Emäntä mua niin pesi ja puunasi ja kokeili uusia suitsia jo aikaisemmin. Niissä oli hieno otsapanta, mutta Emäntä sanoi että se pidetään vielä salaisuutena ja siksi mä en saanut niitä aikaisemmin otettuja kuvia tännekään laittaa.

Mutta asiaan! Lauantaina toivat pihaan trailerin ja sain käydä jo sitä illalla haistelemassa ja sisällä kääntymässä. En ollut ennen siinä matkustanut ja hajut olivat mulle uusia.
Sitten kun se sunnuntaiaamu koitti, niin me käytiin ensiksi aamusta Emännän kanssa lenkillä. Emäntä sanoi että saisin purkaa ylimääräiset energiat että jaksan sitten olla nätisti. Mutta eihän mulla mitään ylimääräisiä energioita ole, ihan tarpeellista se on kaikki!

No, sitten mulle laitettiin jalkoihin sellaiset kuljetussuojat, niitä en olekaan ennen pitänyt. On niitä sovitettu kyllä, ja ihan sopivat ne mulle oli. Sitten nousin traileriin ja mut laitettiin kiinni sinne perälle niin että sain matkustaa peffa eteenpäin. Välillä pysähdyttiin ja Emäntä kävi mua kurkkaamassa. Aika pitkään se matka kesti ja sitten tultiin johonkin pihaan missä oli poneja! Ihan melkein mun kokoisia! Ja yks ponityttö sitten sieltä tuli kyytiin siihen trailerin toiselle puolelle ja sitten matka taas jatkui.

Sitten me tultiin perille sinne näyttelypaikalle ja mulle laitettiin suitset ennen kuin pääsin ulos. Käytiin vähän kävelemässä ja sitten sain jäädä syömään nurmikkoa. Oli vähän hankala syödä kun kaikki tarttui kuolaimiin. Mutta sitten Emäntä onneksi irrotti kuolaimen toiselta puolelta ja vaikka se roikkui hassusti sivulla, niin sain hyvin syötyä.
Mulle laitettiin tuollainen numerolappukin suitsiin. Se oli niin iso että en edes kunnolla nähnyt toiselle puolelle.


Siellä kuului hirveän kovaa puhetta ja katselin sinne puheen suuntaan aina välillä ja mietin että koskahan mä meen sinne.


Emäntä tais olla ihan täpinöissä ja putsasi ja puunasi mua ihan hirveesti. Naamakin putsattiin sienellä ja kavioihin laitettiin jotain öljyä. Ja sumuteltiin mun turkkiin vaikka mitä.


Tässä ollaan jo melkein menossa, vielä piti ottaa riimu pois suitsien päältä.


Ja sitten me käveltiin sinne aika kauas ja päästiin sinne näyttelyn lämmittelyalueelle. Se toinen mun kanssa matkustanut ponityttö on tässä mun kanssa, sen nimi on Bonnie.


Meidän piti odotella aika kauan ja välillä käytiin kattomassa miten ne meitä ennen olleet suoriutui siellä näyttelykehässä.


Sitten vihdoin olikin meidän vuoro. Me kierrettiin ensiksi sellainen lenkki kävellen ja sitten toinen kerta ravaten. Emäntä kehui koko ajan kun mä osasin ravata niin nätisti. Menin ihan Emännän vieressä enkä yrittänyt yhtään päästä edelle.
Sitten mun piti mennä siihen keskelle seisomaan ja se tuomarinainen katteli mua joka puolelta ja nosti mun häntääkin.


Sitten me mentiin hetkeksi sivuun seisoskelemaan kun se meidän parina ollut heppa meni arvosteltavaksi. Siinä odotuspaikalla oli aivan ihanaa kuivaa pehmeätä hiekkaa ja sitten en enää voinut vastustaa kiusausta vaan kellahdin siihen kyljelleni! Ajattelin että ehdin vähän piehtaroida ennen kuin Emäntä huomaa. Mutta se huomasikin heti ja komensi mut ylös. Ja sitten putsasi hiekat mun turkista ja mutisi jotain.
Pian meidän pitikin mennä seisomaan sen parihepan viereen ja Emäntä tais ihan pidättää hengitystään. Toi mun pari oli noin iso vaikka se oli paljon nuorempi kuin minä! Hassua.


Se tuomari toi Emännälle punaisen rusetin ja se kiinnitettiin sitten mun suitsiin! Vähänkö oli hienoa!


Sitten mentiin hetkeksi taas odottelemaan ja sitten käytiin kävelemässä vielä yksi kierros ja sitten lähdettiinkin takaisin sinne trailerin luo. Emäntä halus että Isäntä ottaisi vielä vähän poseerauskuvia minusta. Mutta mua alkoi jo väsyttää enkä jaksanut yhtään poseerata. Oli mun mielestä jo poseerattu ihan tarpeeksi sille päivälle.


Sitten mut ja se Bonnie talutettiin taas traileriin ja lähdettiin kotimatkalle. Bonnie jätettiin kyydistä ensiksi ja sitten mä matkustin yksin loppumatkan kotiin.
Oli mulla hieno päivä, mutta ihan kiva oli tulla takaisin kotiinkin.

Jos joku haluaa nähdä lisää kuvia näyttelystä, niin niitähän löytyy:
http://kuvablogi.com/blog/10608/8/
http://kuvablogi.com/blog/4585/86/
http://xacoleon.galleria.fi/kuvat/Hevostapahtumat/24.05.09+Kauhava/
http://kuvitellen.kuvat.fi/kuvat/N%E4yttelyt/Match+show+24.5.2009/


Oottakos kuulleet että musta on tullut muutenkin julkkis kuin vaan tuolla näyttelyssä!? Tällä viikolla on tullut sellainen lehti kuin Hevoshullu ja siinä on mun kuvani ja esittelen siinä itseäni. Ja siinä on tämä mun päiväkirjan osoitekin. Että terve taas teille uusille lukijoille jotka sitä kautta olette tämän löytäneet!

Myllerrystä

Heissan taas!
Onpas ollut nättejä kevätpäiviä nyt. Meidän tarha on kivasti kuivunut ja nyt voidaan makoilla kuivalla maalla ja ottaa aurinkoa!

Vuohet tykkää usemmiten makoilla tuolla kivikasan päällä. Mutta minä en sinne pääse niin makoilen maassa.

Vaikka kyllä vuohet välillä makaa mun kanssa maassakin.

Kattokaas kun tossa kuvassa meidän tarhassa on vielä tuollainen katos, mihin meidän heinät aina tuodaan ja siellä mä seisoskelin sateella.
Mutta tässä pari päivää sitten Isäntä telkesi minut laitumelle ja päästi vuohet ihan vapaaksi ja sitten se traktorin kanssa pörräili ja rikkoi sen koko katoksen! Jäi vaan muutamia kattotiiliä joita me sitten vuohien kanssa ihmeteltiin kun takaisin tarhaan päästiin.

Ja sitten vasta kummia tapahtuikin! Isäntä alkoi kaivelemaan siihen paikalle kuoppia ja tarhan oven viereen ja alle kaivoi myös kuopat! Ja rakenteli jotain kummallisia. Saas nähdä mitä tästä oikein tulee! Eilen illalla mulla oli vähän vaikeeta tulla tarhasta pois, kun oven alla olikin kuoppa jonka yli mun piti hypätä! En ensiksi uskaltanut mutta Emäntä näytti pari kertaa mallia ja sitten minäkin uskalsin. Mutta tänä aamuna en enää uskaltanut mennä siitä tarhaan, se näytti niin vaaralliselta ja mun jalka meinas luiskahtaa sinne kuoppaan. Niin Emäntä sitten vei mut laitumen ovesta sisälle ja sieltähän mä pääsen tarhaan kun se kulkuluukku on nyt ollut auki ihan koko ajan. No onneksi nyt Isäntä täytti ne kuopat jollain ja pääsen varmaan illalla pois tarhasta ihan kuten ennenkin.


Tässä yks ilta mun piti taas poseerata vaikka ei olis yhtään huvittanut. Tai itse asiassa mun piti poseerata ihan kahtena päivänä kun Emäntä sanoi ettei ekan poseerauksen kuvat oikein onnistuneet. Tällaista poikien väristä riimua mun piti pitää ja Emäntä kuvasi. En tajua miksi mun sitä piti pitää, näkeehän tuosta väristäkin jo ettei tämä oo mulle!?

Kärryillä

No ehtipä se Emäntä vihdoinkin kirjoittamaan. Mulla on ollut tässä nyt pari ihan erikoista ajelukertaa, ne oli jo ennen tuota vappujuttua.
Ekaksi oli sellainen reissu, jolle lähti Isäntä ja Mila-koirakin mukaan. Aluksi mua vähän häiritsi kun Isäntä pyöri ja hyöri siinä mun ympärillä, välillä käveli ihan mun edessäkin. Siinä oli vähän vaikeeta keskittyä siihen mihin Emäntä halus mun menevän. Mutta ihan hienoja kuvia Isäntä siinä sitten minusta otti.

Vaikka en mä Isäntää paljon edelle päästänyt. Yritti se muutaman kerran juosta multa karkuun, mutta minäpä otin sen kiinni. Ja juostiin me ihan kilpaakin pari kertaa, mutta ei se mua voittanut, vaikka en mä edes vielä laukannut.


Ja sitten viime viikolla oli yks veikeä päivä, sellainen että meillä kävi vieraita. Ensiksi kävi Emännän kaveri mua rapsuttelemassa ja sitten kun se oli lähdössä, tulikin kaksi muuta kaveria. Niistä toinen talutti mut tarhasta ja sitten ne harjaili mua ihan kaikki kolmestaan; siis Emäntäkin oli harjan kanssa hääräämässä. Mua jo vähän hermostutti kun niin paljon pörräsi mun ympärillä väkeä yhtä aikaa. Mutta sitten Emäntä valjasti mut ja me lähdettiin ajelulle. Ensiksi ajoi Emäntä ja ne kaverit käveli vierellä. Sitten mun piti pysähtyä ja ne vaihtoi kuskia. Me tehtiin aika lyhyt lenkki vain, välillä vähän pääsin ravaamaan. Sitten vaihdettiin taas kuskia ja sitten vielä just ennen pihaan tuloa Emäntä hyppäs vielä kärryille ja ohjas mut tuonne valjastuspaikalle.


Kyllä on kivaa kun tulee kesä! On ihan lämpöisiä päiviä jo ollut ja mä olen saanut pikku hiljaa totutella laitumella oloon. Vaikka ei sieltä juuri mitään syötävää vielä löydy, mutta aina joskus kuitenkin joku ruohonalku. Aluksi sain olla siellä vaan ihan vähän aikaa, mutta nyt se ovi on auki jo koko päivän ja saan kulkea ihan mieleni mukaan tarhasta laitumelle ja takaisin. Saadaan me vuohien kanssa kuitenkin vielä ihan normaalit heinät. Vuohet ei paljon ole laitumella käyneetkään, niitä ei kiinnosta etsiä ruohonalkuja. Ne vain makailee tuolla kivikasan päällä ja ottavat aurinkoa.
Isäntä on tuonut traktorilla hirmuisia risukasoja tuohon meidän tarhan viereen. Se on heittänyt joitakin risuja tarhaankin järsittäväksi. Ja on siellä laitumellakin muutama puunrunko. Pikkuisen olen niiden kuorta maistellut, mutta vuohet tykkää niistä enempi kuin minä.

Eilen sattui ihme juttu. Mullahan lähtee karvaa kovasti ja Emäntä haluaisi sitä olla koko ajan nyhtämässä. Mä en kauheesti välitä siitä karvan nyhtämisestä. No Emäntä tuli sitten tarhaan mua harjaamaan ja kun en tykännyt niin lähdin siitä pois, enhän mä ollut missään kiinni. Mutta sitten menikin Nelli-vuohi siihen Emännän luo ja Emäntä alkoi sitä harjata! Ja Nelli nautti niin että sillä oli ihan silmät kiinni! Ei vetele tuollainen peli! Vaikka mä en tykkäis harjaamisesta, niin ei se sitä tarkoita että Emännän pitäis sitten vuohia harjata! Ei todellakaan! Mä yritin työntää sitten päätäni siihen väliin ja ajaa Nelliä pois, mutta ei se vaan onnistunut, Nelli seisoi kuin naulittuna paikallaan silmät kiinni ja pää kenossa. Siitä lähtikin kauhee kasa valkoista villaa.