sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Ratsuksi?

Ettepä oo taas hetkeen kuulleet minusta, kun ei mulla oo ollut mitään kerrottavaa... Vaan nytpä on!

Ehkä tuosta otsikosta jo arvaattekin, mitä mulle kuuluu. Nimittäin tässä yks päivä oli Emännän kummityttö kylässä ja ne puuhasivat mun kanssa ihan kummallisia. Emäntä laittoi mut kiinni tallin eteen ulos, siihen missä mua pestäänkin. Mä haistoin heti että Emännällä on porkkanaa ja odotin vaan että koska se antaa niitä mulle. No se tyttö tuli mun vierelle ja ensiksi nojasi mun selkään ja sitten se vähän hyppäsikin siinä. Yhdellä hyppykerralla mäkin vähän hyppäsin, mutta en paljoa. Kun osasin seisoa ihan rauhassa, niin silloin sain aina porkkanaa. Sitten Emäntä laittoi jonkun laatikon mun viereen ja se tyttö kiipesi siitä mun selkään istumaan! Ei se kovin painava onneksi ollut. Ja mä sain porkkanaa ja Emäntä kehui kovasti.
Sitten Emäntä talutti mut pihaan ja siinä tyttö nousi mun selkään uudestaan sen laatikon päältä. Se piti mun harjasta kiinni ja Emäntä alkoi taluttaa mua ja syötti mulle samalla niitä porkkanoita. Sen tytön jalat tuntui vähän omituisilta mun kyljissä. Emäntä talutti vaan sen laatikon ympäri ja sitten tyttö meni taas pois mun selästä. Että sellainen ratsastusharjoitus!
Emäntä harmitteli kun ei siitä saatu kuvia, mutta ehkä sitten toisella kertaa.
Tässä kuitenkin yksi kuva joka otettiin sitten myöhemmin samana päivänä.

Me käytiin sitten vielä pienellä kävelylenkilläkin ja tuo tyttö putsasi mun kaviot ja harjaili mua.

Kavioista puheen ollen, tässä hetki sitten Emäntä taas raspasi mun kaviot ja siinä meni kauemman kuin ennen. Emännällä oli yks uusi työkalukin siinä hommassa, sellainen käppyräkärkinen puukko. Ei kai se sillä kuitenkaan haavoja tehnyt, kun se oli sitten homman valmiiksi saatuaan oikein tyytyväinen. Sanoi että nyt mun takakaviotkin näyttää oikein hyviltä. Kun muistattekos että siinä näyttelyssä saamassani arvostelussa luki, että mun takakaviot on hieman suipot. No nyt ne ei oo enää ihan niin suipot kun Emäntä jotenkin pyöristi niitä.

Niin muuten mä en oo mitään erikoista touhunnut. Lenkillä on käyty, välillä on ollut Isäntä ja Mila-koirakin meidän mukana. Kerran kun lenkkeiltiin, meidät yllätti sade ja kastuttiin aika lailla. Mä en kauheesti tykkää tuosta sateesta, kun se tekee mun tarhasta niin märän ja mutaisen. Onhan mulla tarhassa katokset, mutta silti mä välillä käyn sateessa ja kastun. Jos oon illalla märkä, niin Emäntä kuivaa mun selkää pyyhkeillä ja laittaa mulle hetkeksi kylpytakin (siis sen vihreän loimen) päälle. Vaikka mulla on jo niin paksu talvikarva, että en kastu litimäräksi, mutta Emäntä vaan tykkää hössöttää.

Yks aamu satoi pahasti oikein tuulen kanssa ja Emäntä laittoikin mulle ulos sen vaaleanpunaisen talvitakin jota mä esittelin jokin aika sitten. Se tuntui aika omituiselta kun se on niin painava ja sitten kun se hipaisi tarhan oveen kun siitä menin, niin se kahisi kummallisesti. Mutta vielä hassumpaa oli se, että kun Mila näki minut tarhassa se loimi päällä, niin se ei tuntenut mua vaan haukkui ihan kuin vieraalle! Se oli kyllä aika lämmin ja kun sade lakkasi pian niin Emäntä tuli ottamaan sen sitten pois mun päältä ja sanoi, että pitäis hankkia sellainen sadeloimi mikä ei olis niin paksu.


Ja sitten se eilen illalla jo tulikin uuden sadetakin kanssa! Se haisi omituiselle kun Emäntä sitä sovitti mulle. Mutta se sopii mulle oikein hyvin. Tänä aamuna sitten satoi ja tuuli ja Emäntä laittoikin sen mun päälle ja nyt mä oon ollut se päällä tarhassa koko päivän. Ihan kivasti se pitää sadetta, vaikka kyllä se vähän omituiselta tuntuu vielä. Vuohetkin mua pelkäsi kun olin niin hassun näköinen.

2 kommenttia:

talikko kirjoitti...

Aamulehden viikkoliitteessä Morossa oli viime viikolla juttua miehestä, joka koulutti hevosiaan agilityyn. Ainakin kuvia oli netissä http://www.aamulehti.fi/mediagalleria/moro/yleinen/1573/10.shtml
Tuli vaan juttua lukiessa mieleen, että laitanpa osoitteen tänne. :)

maxiini kirjoitti...

HEI.
Meillä on Ronilla ihan samanlaiset ja -väriset loimet :)
Jos se sadeloimi on edestä reilunkokoinen, niin on se ihan "tankilla" shettikselläkin.