Yks toinenkin juttu on kummallinen. Emäntä on pari kertaa laittanut mulle riimun ja siihen sellaisen hirveän pitkän narun ja sitten se viuhtoo jollain kepillä jossa on naru päässä. Mä en oikein ymmärrä mitä se multa haluaa. Emännän kaverikin teki mulle niin ja kun vähän juoksin siinä sen kaverin ympärillä, niin ne molemmat kehui mua kovasti. Ihme touhua!
Mutta yhden jutun mä opin tällä viikolla! Se Emännän kaveri talutti mua ja Emäntä käveli mun perässä, siis sitä ohjasajojuttua jota on ennenkin tehty Isännän kanssa. Mutta nyt siinä oli uutta se, että mä hoksasin mitä Emäntä siellä mun takana yrittää. Kun sillä on ne pitkät ohjat käsissä ja kun se veti vaan toisesta ohjasta niin se tarkoittikin sitä, että mun piti kääntyä siihen suuntaan. Se veto tuntuu vähän pahalta, siis kun se kuolain painaa mun suuta. Mutta heti kun käännän päätä siihen suuntaan niin se veto hellittää. Aika metka juttu. Emäntä kehui mua siitä tosi paljon. Ja sitten opin senkin, että jos se vetää niistä molemmista mutta sanoo samalla "peruuta", niin se haluaa mun astuvan taaksepäin. Pysähtymisen ja liikkeelle lähdön mä olen oppinut jo aiemmin, ne oli ihan helppoja juttuja.
Emäntä on tainnut olla tämän viikon lomalla, kun se kerta ehti tehdä sitä ohjasajoakin keskellä päivää. Vähän kyllä tylsää kun se on tullut aamuisin hoitelemaan mua vähän myöhempään kuin yleensä. Oon mä kyllä herännyt ihan normaaliin aikaan ja ihmetellyt vaan missä Emäntä viipyy. Maanantaiaamuna vähän ajattelin, että ei kai Emäntä vaan unohtanu mua kun kuulin että auto jo lähti ja mä olin aina vaan tallissa. Mutta tulihan se Emäntä sitten, Isäntä oli tainnut lähteä yksin.
Tässä yks päivä me käytiin taas Emännän kanssa pitkällä lenkillä. Metsäpolun päälle oli kaatunut yks puu ja me mentiin sen alta. Se oli sen verran ilmassa että Emäntä mahtui siitä kumarassa ja mä mahduin ihan normaalisti kävelemään. Emäntä kehui mua ja sanoi, että onpas niistä agilityharjoituksissa hyötyä tässäkin. Metsän keskellä on pelto ja siellä oli yks mies traktorin kanssa ja Emäntä jutteli sen kanssa aika kauan. Ei haitannu mua yhtään, kun sain sen aikaa syödä. Sitten me jatkettiin matkaa ja käytiin kattomassa yksiä lapsia. Emäntä meinas että me ei mentäis sinne tällä kertaa, mutta minä jumitin paikalleni siihen polkujen risteykseen ja sitten ne lapset huomaskin mut ja kun ne kutsui mua niin Emäntäkin heltyi ja niin me mentiin sinne pihaan. Ne lapset rapsutteli mua ja oli ihan kivaa. Emäntäkin kehui mua taas, kun niin hyvin jaksoin seistä siinä.
Sitten kun tultiin kotiin, ehtikin tulla jo pimeä. Mä en enää oikein muistanut millaisia autot on pimeällä ja vähän säikähdin kun yksi auto tuli kovaa ja aika läheltä mua. Emäntä harmitteli kun se ei hoksannut lähtiessä laittaa mulle heijastimia. Sillä itsellä oli kyllä päällään se keltainen liivi, mutta kuulemma autot ei hidasta pelkän ihmisen nähdessään niin paljoa kuin jos ne näkisi mutkin. Ihan loppumatkasta Isäntä ja Mila tuli meitä vastaan ja sitten me mentiin yhtä matkaa kotiin.
Emäntä kertoi että se oli käynyt katsomassa taas mun iskää ja pikkuveljeä ja -siskoa. Sisarukset on kuulemma kasvaneet tosi paljon. Tässä tuore kuva mun iskästä, vähän mun käy kateeksi kun se saa olla noin pitkässä ruohossa. Emäntä sanoo että mä varmaan söisin itseni halki jos tuollaiseen ruohoon pääsisin käsiksi...
Tänään Emäntä pesi mut taas. Se sanoi että tämä on viimeinen kerta ennen talvea, vasta ens keväänä pestään sitten seuraavan kerran. Se on tietty siksi, kun mä kasvatan sen talviturkin niin sen kuivuminen kestäisi ikuisuuden eikä talvella muutenkaan oo kiva veden kanssa lotrata.
Pesun jälkeen mä sain päälleni taas uuden loimen. Vaikka tämä on vähän hassun värinen, niin se on ensimmäinen loimi mikä on mulle just sopiva. Se on nyt sitten mun kylpytakki.
Tässä vielä Essikin samassa kuvassa, näin me syödään samalta heinäkasalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti